Laura : kaikki arvostelut

Pemberley on kirja, jota olisin ollut valmis lukemaan kävellessäni, raskaista kasseista huolimatta, jos vain ei olisi satanut.

Luin sen ahneesti neljässäkymmenessäkahdeksan tunnin aikana siitä huolimatta, että kesämökki, kaverilauma, lautapelit ja kuuma sauna tekivät kaikkensa estääkseen suorituksen.

Luin sen ruotsiksi, koska kun näin sen kirjaston hyllyssä, en malttanut odottaa sen vertaa, että olisin edes vilkaissut, löytyykö sitä kummallakaan muista kahdesta kotimaisesta kielestä.

Jos sinullekin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on rakas ja innoittava tarina - herra Darcy lyö jalat alta, odotat innokkaasti Elizabethin seuraavaa kirpeää kommenttia tai ihanat inhon väreet kulkevat selkäpiitäsi pitkin herra Collinsin ilmestyessä estradille - sinäkin haluat lukea Pemberleyn. Ehdottomasti. Pemberley käyttää näyttämöllä tyydyttävän määrän alkuperäisen tarinan hahmoista, ja hempeilee vastanaineiden pariskuntien rakkaudella.

Kirja on silkkaa fanfictionia: balsamia meille, jotka eivät soisi ihanien kirjojen koskaan loppuvan. Jännitys huipentuu mukavasti loppua kohti, vaikka on mielestäni aivan kyseenalaista, kuuluisiko hahmojen toimia niin kuin kirjassa toimivat, mutta. Fanfictionin lukemisen koko tarkoitus lienee saada rypeä lukemisen ihanissa tunteissa vielä vähän lisää. Jos tämä versio ei miellytä, löytyy maailmasta runsaasti vaihtoehtoja.

Emma Tennantin bibliografiasta löytyy muutakin mielenkiintoista Jane Austenin ja muiden Englannin kirjallisuuden klassikoista kiinnostuneelle.

Avainsanat: 1800-luku, Englanti, fanfiction, romantiikka, Ylpeys ja ennakkoluulo

Empowered on pseudomanga-tyttösupersankarisarjakuva, jossa sympaattinen päähenkilö voittaa huonot lähtökohtansa, löytää ihanan poikaystävän, ystävystyy vihollistensa kanssa ja löytää uusia puolia niistäkin ihmisistä, jotka katsovat häntä nenänvarttaan pitkin. Se on myös viihdettä viimeistä piirtoa myöten: yhtäkään tilaisuutta repiä sankarittaren pahuksen heppoisesta materiaalista kudottu vaate tai leikata seksikohtaukseen ei ohiteta.

Sarjakuva alkoi Adam Warrenin sähköpostilistan kautta jpg-tiedostoina levittämistä sarjakuvastripeistä. Ensimmäinen albumi ilmestyi keväällä 2007, ja neljäs on jo tulossa.

Keitos on kokonaisuudessaan parodia niin manga- kuin supersankariviihteestäkin. Ivan kohteeksi joutuu myös kaksinaismoralistinen seksuaalietiketti. Ei ole helppoa löytää albumista aukeamaa, jolta silmiin eivät pomppaisi tissit tai paljas pinta, mutta naisen paljasta nänniä eikä kenenkään ylimääräistä karvaa tai sopimatonta elintä näy. Empowered on itse asiassa parodiaa itse viihteestä: se on niin ylitseampuvan täynnä viihdyttäviä elementtejä, ettei sille voi kuin nauraa.

Päähenkilö, supersankaritar nimeltä Empowered on kiusallisen tietoinen niistä tosiseikoista, että

1) esiintyy sarjakuvassa
2) supervoimat antava pukunsa on kirein ja epäkäytännöllisin mitä on ikinä nähty ja
3) takapuolensa näyttää isolta suhteessa muuhun vartaloon.

Supersankarin tehtävänkuvaa on vaikeaa täyttää, kun yli-inhimilliset voimat pettävät puvun repeytyessä pienimpäänkin kulmaan osuessaan, ja itsetunto kolisee kovasti, kun jokainen pikkurikollinen saa sankarittaren sidottua ja suukapuloitua avuttomaksi. Onneksi rakkaus, ystävyys ja sen sellaiset ihanat asiat saavat sankarittaremme voimaantumaan ja voittamaan vaikeudet. Opettavaista ja ihanaa!

Avainsanat: alastomuus, ihmissuhteet, manga, parodiat, sarjakuvat, seksi, supersankarit

Yksi mies vie Afrikkaan mukanaan viisi naista: vaimon ja neljä tytärtään. Rachel on parhaassa teini-iässä ja katkera jouduttuaan reväistyksi kaveripiiristään pimeimmille takamaille. Leah rakastaa ja ihailee isäänsä sokeasti ja yli kaiken. Adah on hiljaa ja ajattelee paljon takaperin, sillä hän jäi syntymässä raajarikoksi. Ruth May on pienin ja puolustuskyvyttömin. Äiti, Orleanna, ei täysin ymmärrä, miten hän ajautui tänne ja miten sieltä selviää.

Isä on kova ja vaahtosuinen saarnaaja, jolla on pakkomielteenä saada kastaa Kongon lapset.

Kun amerikkalaiset ja Afrikka - kristinusko ja kyläelämäntapa - kohtaavat, ei voittaja ole se, joka pysyy kovimpana vaan se, joka sulauttaa toisen itseensä. Tarinan ruohonjuuritasolla lähetyssaarnaajaperhe kipristelee sopeutumattomuustuskissaan samalla kun nuori Kongon valtio kipuilee itsenäistymisensä kanssa suurten länsivaltojen ahneen katseen alla. Kuka voittaa?

Afrikka muuttaa tarinan jokaista naista. Sopeutujat ja sulautujat selviävät, mutta hinta on kova.

Myrkkypuun siemenen lukeminen on kuin hengittäisi kosteaa, elävää, salaperäistä ja vaarallista viidakkoilmaa keuhkojen täydeltä.

Avainsanat: 1960-luku, Afrikka, Kongo, kulttuurien kohtaaminen, lähetystyö, perhe

Kun matka käy tai mieli tekee Pariisiin, tämä kaunokirjallinen opaskirja virittää loistavasti tunnelmaan ja pitää miellyttävää seuraa katukahvilassa tai Seinen rannalla.

Kirjan alaotsikko - 64 kuuluisuutta: elämyksiä, kohtaloita, erotiikkaa - kuvaa oikein hyvin sisältöä. Kirja on koottu erilaisten julkkisten mitä erilaisimmista kirjoituksista, aina Mika Waltarista Brigitte Bardot’iin. Turisteista paljasjalkaisiin pariisilaisiin. Ja kaikki kirjoitukset käsittelevät Pariisia. Mitä erilaisimmista näkökulmista. Mitä erilaisimmissa tiloissa. Rodin-museon puiston kahvilassa voi lukea otetta Anne Delbéen kirjasta Camille Claudel. Muotikaduilla ranskalaisesta huivinkietaisusta. Montparnassella voi viettää boheemielämää Satu Waltarin kanssa. Voi lähteä yhdelle yhdestätoista valmiiksi suunnitellusta kävelyretkestä kertomusten Pariisiin.

Kertomukset, pakinat ja päiväkirjamerkinnät ovat kuin kurkistuksia kaupungin kulissien taakse. Jos ei ole varaa matkustaa, jutut lennättävät muille maille helposti ja halvalla.

Avainsanat: matkakirjat, oppaat, Pariisi

Gomorra on hengästynyt, vihainen vuodatus ja ilmianto Italian Napolin alueen mafiasta ja sen toiminnasta.

Mafia merkitsee sivullisten murhia, vihollisten kiduttamista, talous- ja ympäristörikoksia, huumeita, maan alla pakoilua. Toisaalta se on köyhien Italian eteläosien ihmisille yksi harvoista väylistä yrittää ponnistaa johonkin parempaan, irti työttömyyden ja tulevaisuudettomuuden aiheuttamasta alemmuudentunteesta.

Epäjohdonmukaiseen ja kuumeiseen kirjoitustyyliin oli aluksi vaikeaa päästä kiinni, mutta lopulta minun oli luettava kaikki. Niin uskomattomasta maailmasta Saviano kertoo. Minua itseäni vain pari vuotta vanhempi mies on napolilainen journalisti, ja elänyt koko elämänsä rikollisuuden kyllästämässä ilmassa. Kirjan jälkeen hän on toki saanut tappouhkauksia, ja joutuu liikkumaan aseistetun vartijan kanssa.

Hyvä mieli tästä tilityksestä ei missään nimessä tule, mutta suosittelen silti.

Avainsanat: Italia, mafia, rikollisuus

Alan Weisman poukkoilee ympäri maapalloa jututtamassa eri alojen asiantuntijoita biologeista kemisteihin selvittääkseen, millainen olisi maailma ilman ihmiskuntaa. Kirja leikittelee ajatuksella, että ihmiset tarkemmin määrittelemättömästä syystä yhtäkkiä katoaisivat tai kuolisivat sukupuuttoon. Mitä tapahtuisi ihmisen luomuksille, kuten kaupungeille, kotieläimille ja epäorgaanisille jätteille? Hienoimmat saavutuksemme murenevat tomuksi vuosikymmenissä tai viimeistään -sadoissa, mutta monet tekemämme radikaalit muutokset planeettamme ekosysteemissä tulevat säilymään meidän mittakaavassamme ikuisesti.

Kirja on täynnä mielenkiintoista pikkutietoa ympäristön tilasta kiinnostuneelle. Minulla ei esimerkiksi ollut aavistustakaan, että Englannissa on ollut 1800-luvun puolivälistä lähtien toiminnassa koetila, jonka kymmenistä koepeltotilkuista on otettu näytteet joka vuosi tähän päivään saakka, ja näin seurattu teollistumisen, lannoitusaineiden ja ilmaston muutoksen vaikutuksia maaperään ja kasveihin.

Kirjan tyyli on leppoisan jutusteleva, toimittajamainen. Se on myös kyllin neutraali sävyltään, että sen voi leikiten lukea omalla näkökulmallaan sävytettynä. Takakannen arvosteluteksti kehui Weismanin sävyä ihmiskuntaa kohtaan sympaattiseksi; minun mielestäni kirja vain vahvisti sen, mikä tuntuu selvältä muutenkin: kaikki on mennyt päin helvettiä.

Avainsanat: ekologia, ennusteet, ihminen, ihmiskunnan tuho, luonto, ympäristövaikutukset

Toisen maailmansodan alkusoittona Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan. Natsit alkoivat koota yhteen ja hävittää kaikenlaisia haitallisina pitämiään ihmisryhmiä. Tunnetuimpia vainojen uhreja olivat juutalaiset, joille perustettiin suurimpiin kaupunkeihin omia asuinalueita, ghettoja.

Mila 18 on osoite Varsovan ghetossa. Milankadun rakennusten alle kaivettiin piilopaikkoja natsien otteen jatkuvasti kiristyessä, ja sieltä käsin toimi viimeiseen asti juutalaisten yhtenäisyys- ja vastarintaliike. Puolassa, Ukrainassa ja Baltian maissa kansalaiset antoivat ilmi juutalaisia, ja roomalaiskatolinen kirkko hyväksyi tapahtumat hiljaa.

Mila 18 ei ole täysi tositarina. Henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta tapahtumat voisivat hyvin olla tosia. Väkivallalla ei mässäillä, mutta kuvaukset miehityksen aikaisista raakuuksista eivät ole millään tavalla hämäriä. Teos olisi todella vaikuttava, ellei se olisi välillä suorastaan melodramaattinen ja jos hahmot olisivat moniulotteisempia. Suomennoksen vuodelta 1962 olisi saanut oikolukea vielä kerran.

Leon Urisin kirja on todistajankertomus ja muistutus. Heikkouksistaankin huolimatta se koukuttaa. Se toimii pienenä oppitunnintapaisena ihmisyydestä, mutta vain aikuisopetuksessa - K-18 -leima olisi tarpeen.

Avainsanat: juutalaiset, natsit, Puola, toinen maailmansota, vastarintaliike

1930-luvun Algeriassa elää rabbi, jolla on katti. Kerran katti päättää päästää päiviltä perheen vaivalloisen papukaijan. Syötyään linnun katti saakin puhelahjat. Tämä uusi kyky saa sen innostumaan ihmisyyteen luonnollisesti kuuluvista ilmiöistä: on esimerkiksi saatava bar mitsva -juhla.

Rabbin ja katin filosofia ja reagointi maailman menoon on kutkuttavaa ja sympaattista luettavaa. Puhtaaseen elämään pyrkivä rabbi ja uskollinen, mutta välillä suorastaan pirullinen katti ovat hyvät vastavoimat toisilleen.

Tämä sarjakuva nostaa hännän pystyyn, kun maailma tuntuu pahalta paikalta.

Avainsanat: 1930-luku, Algeria, juutalaiset, kissat, sarjakuvat

1900-luvun lopussa alkanut tekoälyn todellinen kehitys on satoja vuosia myöhemmin saanut ihmeelliset mittasuhteet. OptiNet-korporaation omistama tekoäly on viimein yhdeksännensadannen kehitysasteensa tienoilla saavuttanut tietoisuuden, persoonallisuuden ja tunteet. Laitteista riippumaton siitä tuli satoja sukupolvia sitten.

Muidenkin tekoälyjen ihmisistä riippumattomaksi muuttunut evoluutio monimutkaisiksi, ajatteleviksi ja haluaviksi persooniksi herättää ihmisissä voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Ylivertaisen älykäs mutta vieras olento aiheuttaa pelkoa, mutta myös vakavan kysymyksen siitä, kuuluisivatko tekoälylle ihmisoikeudet.

Robsonin esikoiskirja on sekä jännäri että filosofinen pohdinta inhimillisyyden rajanvedoista. Kirjan tulevaisuudenkuvassa jälkimmäinen kysymys on päivänpolttava, ja ihmisyhteisö on reagoinut muodostamalla toisaalta tekoälyjen vapautusrintaman sekä toisaalta palkkaamalla tekoälyjä käyttäviin yrityksiin erityisiä tekoälypsykologeja, jollainen tarinan päähenkilökin on.

Kirjan ehdoton vetonaula ovat yritykset kuvata sitä, miten ihminen voi kokea tekoälyn tai kommunikoida sellaisen kanssa. Viehättävää on myös muutaman vuosisadan päästä koittavan arkipäivän sirottelu sinne tänne tarinaan.

Avainsanat: ihmisoikeudet, inhimillisyys, psykologia, tekoäly, tulevaisuus

Matkijalintu on kertomus eräästä Mammasta, joka kuoli jo ennen kirjan alkua ja jolla oli kuusi jumalaa. Jumalat ovat hurjia omavaltaisia ruumiinkaappaajia, joista perikunta ei uskalla hankkiutua eroon.

On tämä kertomus siitäkin, miten jälkeenjäävät tulevat toimeen Mamman mentyä. Mamman jumalien kanssa. Tai ylipäätään.

Avainsanat: Houston, perhe, riivaajat