Teini-ikä on aikaa, johon sopivat hyvin kapiteelikirjaimilla kirjoitetut sanat. Silloin muilla ihmisillä on taipumus olla VAIKEITA, vaikka asiat olisivatkin periaatteessa ihan yksinkertaisia. Niin kuin nyt uskoa, että kuusitoistavuotiaana mies jo tietää, mitä haluaa.
Kertojaminä Allu pakotetaan heinätöihin maalle kuukaudeksi. Syystäkin suhtautuminen syrjäkylään ja sen ihmisiin on aluksi vihastunutta ja kärsimätöntä, mutta havainnot ovat myös tarkkoja ja lopulta arvostaviakin. Tarina on samaa vanhaa rakkaustarinaa, mutta kirjallinen ilmaisumuoto antaa sille uutta verevyyttä.
Häräntappoase on nuortenkirja, mutta en tiedä, olisinko nauranut sille niin paljon kuin nyt nauroin, jos olisin sen nuorempana lukenut. Nyt en voi kuin ihmetellä, miten me yläasteella osasimme käyttäytyä soidinmenoissamme JUST niin kuin kirjassa kyseinen käyttäytyminen kuvaillaan. Roskiksen luona tapahtuvia neuvotteluita myöten.
Yksi kommentti ↓
Tämä kuuluu henkilökohtaisiin klassikoihin. Ihmis- ja tilannekuvaus on niin osuvaa. Pitäisi olla kova, vaikka sisimmässään olisi kuinka herkkä.
Täytyy myös antaa tunnustus Anna-Leena Härköselle. Ei ole helppo kirjoittaa ainakaan alle parikymppisenä toisen sukupuolen näkökulmasta ja varsinkaan esikoisteosta.
Kommentoi