On esikoisromaaneja ja on esikoisromaaneja. Hal Duncanin esikoinen Vellum on häikäisevä, hätkähdyttävä teos. Se kertoo maailmasta, jossa enkelit käyvät sotaa keskenään. Kirjan päähenkilöt ovat, tavallaan, neutraaleja osapuolia, jotka halutaan sitoa jommallekummalle puolelle.
Ei siinä kaikki: kirjan alkupuoli kertaa sumerilaista Inannan myyttiä, jälkipuoli Prometeuksen tarinaa. Sivussa loikitaan ensimmäiseen maailmansotaan, Espanjan sisällissotaan, Irakin sotaan, vuoden 2017 Pohjois-Carolinaan ja ennen muuta Vellumiin, mystiseen todellisuuteen, jossa maailmat seuraavat toisiaan. Kirjan henkilökaarti on kapea ja rikas: useimmat henkilöt kertautuvat moneen kertaan ja sitoutuvat toisiinsa erilaisin yhteyksin eri tarinalinjoissa.
Yhtenäistä juonta ei kannata hakea, eikä juuri muutakaan tolkkua. Vellum oli vaikeaselkoinen teos, kiitos juonilinjojen poukkoilun ja henkilöiden kierrättämisen. Toinen lukukerta saattaisi tehdä hyvää. Loppu oli hitusen lattea, vaan jatko-osa Ink korjannee tilannetta. Vellum on häkellyttävä, kauniisti kirjoitettu kirja, ja ehdottomasti omaperäisintä fantasiaa pitkiin aikoihin.
Avainsanat: enkelit, fantasia, myytit, Prometeus, rinnakkaistodellisuudet, sodat, Sumer
Yksi kommentti ↓
Oi voi, yksi niistä kirjoista, jotka jäivät multa kesken.
Yritin ehkä kuukausi sitten, jonnekin sivulle 30 asti pääsin.
Kommentoi