Avainsana: ajankuva

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Yksi osoitus, että King on paljon monipuolisempi kirjailijana kuin usein luullaan. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole kauhukertomus tai trilleri, vaan hienoa kuvausta ihmisistä ja heidän elämästään eri aikakausina. Toki Pedon sydämeen mahtuu pahuutta ja raakoja tekojakin, mutta enemmän kuin itse tapahtumat tulevat esille niiden syyt ja seuraukset.

Kirja koostuu viidestä eri tarinasta, jotka kuitenkin kietoutuvat toisiinsa henkilöiden kautta. Pääkertomuksena on eräs Bobbyn lapsuuden kesä ja lopussa ympyrä sulkeutuu. Välissä olevissa tarinoissa esiintyvät osin tutut henkilöt, mutta tapahtumapaikat ja etenkin aikakaudet ovat eri.

King johdattaa tällä kertaa vahvasti ihmismielen ja -luonteen sisään. Kuinka lapsuuden tapahtumat voivat vaikuttaa koko loppuelämään. Myös amerikkalaisuus on vahvasti läsnä, aika usein negatiivisessa valossa.

Kirjoitustyylissä erityismaininnan ansaitseva asia on kursiivien käyttö. Tarinoiden päähenkilöiden todelliset ajatukset tulevat niiden kautta hienosti esiin.

Avainsanat: ajankuva, Amerikka, ihmiskohtalot, novellit, pahuus, sodanvastaisuus, Vietnamin sota, yhteiskunta

Stephen Lewisin 3-vuotias tytär katoaa tavaratalon kassajonossa. Siinä vuonna 1987 ilmestyneen romaanin alkuasetelma. Tarina lähtee nopeasti kasvamaan ja nousee nopeasti yksilötasolta yhä enemmän yhteiskunnalliseksi. Selviytymistarina muuttuu monitahoiseksi kerronnaksi.

McEwan on mestari kuvaamaan maailmaa yksilön näkökulmasta. Stephen tapaa monenlaisia ihmisiä resuisista kerjäläisistä aina pääministeriin saakka. Etsiessään tytärtään hän löytää jonkinlaisen avaimen yhteiskunnan pinnan alle ja lopulta myös omaan elämäänsä.

Vaikka alun tapaus on kauhistuttava, niin kirjan edetessä ei enää olekaan niin oleellista, löytyykö tytär vai ei. Osuvasti nimetty Ajan lapsi tarjoilee ihmiskuvauksen lisäksi tarkkoja havaintoja, ironiaa ja ripauksen politiikkaakin. Sekä kauniiksi lopuksi vahvan kuvauksen rakkaudesta.

Avainsanat: ajankuva, ihmiskohtalot, ihmissuhteet, rakkaus, selviytyminen, yhteiskunta

Riina Katajavuori on kirjoittanut kirjaksi elämää hiekkalaatikon reunalta. Kotiäidin elämä piirtyy Katajavuoren ytimekkäästä tekstistä terävästi ja kauniisti. En tiedä, ovatko omat lapset tarpeen tämän kirjan ymmärtämiseksi, mutta itse ainakin koin moneen otteeseen samaistumisen tunteita: kirja kosketti.

Katajavuori on runoilija, mikä ehkä selittää kauniin tiiviin tekstin. Kirja on hyvin kotivanhempiystävällinen: teksti on pilkottu lyhyisiin, irrallisiin lukuihin, joita on helppo napostella yksi-kaksi kerrallaan aina kun ehtii. Lukujen alkujen lainaukset sitovat tekstin yhteiseen aikaan: kirja on ajankuvaa vuosituhannen vaihteen vanhemmuudesta, peilaten sitä omiin vanhempiin ja 1960-luvun vanhemmuuteen.

Lahjat on erinomainen kirja, suosittelen ehdottomasti varsinkin kaikille kotivanhemmille.

Avainsanat: ajankuva, lapset, perhe, vanhemmuus

Kirjan kannessa on kiviseinää vasten nojaava likainen pikkupoika, joka hymyilee. Se kertoo myös itse kirjasta paljon. Köyhän perheen arki Irlannissa on hyvin karua, mutta pilkettä silmäkulmassa riittää ja se voi jopa auttaa läpi vaikeuksien.

Seitsemännen portaan enkeli on tavallaan kirjailija Frank McCourtin elämäntarina. Se kertoo pojan lapsuudesta, joka vie Brooklynista Irlannin Limerickiin ja lopulta takaisin Amerikkaan. Frank ei saa mitään ilmaiseksi tai helpolla, mutta on sinnikäs selviytyjä. Isän ryypätessä talousrahat hän hoitaa perheelle ruokaa omilla keinoillaan.

Tarina on kerrottu värikkäästi ja McCourtin perheen kivikova arki on helppo nähdä kuvina edessään. Se kuvaa myös erinomaisesti Irlannin oloja sekä ihmisten suhtautumista muuhun maailmaan, etenkin Englantiin ja Amerikkaan.

Avainsanat: ajankuva, ihmisluonto, Irlanti, kasvu, katolisuus, köyhyys, lapsuus, St Patrick, uskonto

William Gibson jatkaa nykyajan terävää scifististä tarkastelua. Spook Country muistuttaa Pattern Recognitionia monin tavoin, vaikka ei suoraa jatkoa olekaan. Jännittävä vakoojatrilleri on samanlaista tyylikästä ajankuvaa.

Hollis Henry on entinen rokkitähti, nykyinen journalisti, joka kirjoittaa juttua uudesta paikannusteknologiaan perustuvasta taiteesta. Tito on kuubalaiskiinalaisen rikollisperheen jäsen, jonka tehtävänä on toimittaa iPodeja salaperäiselle vanhalle miehelle. Milgrim on lääkeaddikti, joka on vangittu tulkkaamaan venäjää ja Volapuk-koodia niinikään salaperäiselle herra Brownille.

Gibsonin hillityn cool tyyli ei petä: Spook Country on alusta loppuun kauniisti kirjoitettu ja monin tavoin erinomainen kirja. Se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia, jotka herättävät uteliaan mielen. Milgrim, esimerkiksi, kantaa mukanaan pokkaria keskiajan messiaskulteista ja lukee sitä aina silloin tällöin - aihe alkoi kirjan edetessä tuntua sen verran kiinnostavalta, että siihen lienee syytä perehtyä tarkemmin jossain vaiheessa.

Joitakuita Gibsonin tavaramerkkienpudottelutyyli saattanee tökkiä (varsinkaan kun eri tavaramerkeillä ei ole samanlaista merkitystä kuin Pattern Recognitionissa), mutta osaltaan sanoisin, että kirja on ylipäätään kirjoitettu niille, joille on merkittävää, että päähenkilön tietokone on nimenomaan PowerBook.

Fantastinen, innostava kirja, joka tapauksessa.

Avainsanat: ajankuva, journalismi, mysteerit, science fiction, trilleri, vakoojat

Kirjan päähenkilö, Oedipa Maas, löytää itsensä entisen rakastajansa, äärimmäisen rikkaan Pierce Inverarityn, testamentin toimeenpanijana. Testamentti saa jäädä taakse, kun Oedipa törmää viittauksiin vuosisataisesta salaliitosta, joka liittyy postinvälitykseen.

Pian Oedipa ei enää tiedä mihin uskoa, kun 1960-luvun Kalifornia tuntu olevan täynnä viittauksia keskiaikaisen Thurn und Taxis -postisuvun salaperäisiin vihollisiin. Tiivis teos on täynnä ajankuvaa, vainoharhaisuutta, vanhoja salaliittoja ja eriskummallisia henkilöitä.

Avainsanat: 1960-luku, ajankuva, mysteerit, posti, salaliitot, vainoharhaisuus, Yhdysvallat

Cayce Pollard on allerginen tavaramerkeille. Louis Vuittonin ja Tommy Hilfigerin kaltaiset logot herättävät suorastaan fyysistä pahoinvointia. Cayce käyttää allergiaansa hyödykseen työssään: hän arvioi, onko logoilla mahdollisuuksia menestykseen. Jos reaktiota ei ole, logo on huono. Vapaa-aikanaan Cayce jahtaa mystisten nettivideoiden, footagen, salaisuuksia.

Kirja luokitellaan pääasiassa scifiksi, mutta oikeastaan sen ainoa scifielementti on tietty maailmanrakentaminen; olkoonkin, että maailma on meidän maailmamme, vuonna 2002. Pattern Recognition onkin niin nykyaikaa, että se luultavasti vanhenee viehkeästi hyvin nopeasti. Gibson on ehdottomasti ajassa kiinni: tavaramerkit, Pollardin työ cool hunterina, viraalimarkkinointi, nettifoorumit, otakut…

Tarina on joka tapauksessa alusta loppuun vetävä, nokkela ja hyvin kirjoitettu. Cayce Pollard on suorastaan ihastuttava päähenkilö. Suosittelen, ehdottomasti, eikä kannata antaa scifileiman hämätä jos ei genrestä pidä; kiinnostus nykyaikaa kohtaan on jo riittävä syy lukea tämä kirja.

Avainsanat: ajankuva, brandit, hakkerit, Internet, Lontoo, markkinointi, mysteerit, science fiction, Tokio, Venäjä

Lunar Park kertoo kirjailija Bret Easton Ellisistä, joka saavuttaa menestystä kirjoillaan, mutta ajautuu hankaluuksiin elämässään. Päihteet saavat otteen miehestä. Lopulta Ellis päätyy naimisiin poikansa äidin kanssa ja tutustuu nyt 11-vuotiaaseen poikaansa paremmin. Taustalla painaa hankala suhde omaan isään.

Idylliä ei synny, vaan sen sijaan alkaa tapahtua. Lähiseudulla murhataan ihmisiä, ja poikia katoaa. Ellisin ympärillä tapahtuu jotain, joka liittyy tavalla tai toisella Ellisin isään. Mutta mitä?

Lunar Park on hämmentävä kirja, eikä vähiten siksi, että Bret Easton Ellis muistuttaa kovin päähenkilöään. Mitkä tapahtumat ovat totta ja mitkä eivät? Lunar Park pistää lukijansa sekaisin.

Avainsanat: ajankuva, elämäkerrat, huumeet, lapset, psykoosi

Sinisalo on lahjakas sanankäyttäjä. Kokemus erilaisista kirjoitustöistä mainosalalta ja tv-työstä auttaa varmasti. Sankareissa kokemus näkyy tekstin monimuotoisuutena. Romaania värittävät edeltäjänsä tapaan katkelmat erityyppisistä lehdistä ja kirjoista, mielipidekirjoitukset ja uutistekstit. Eri lajit Sinisalo hallitsee sujuvasti, kenties lievästi karrikoidut tyylit erottuvat toisistaan. Erityisesti on mainittava kirjassa olennaiset laulutekstit, joiden perusteella Sinisalolle kehtaa suositella rock-lyyrikonkin uraa!

Kirja tuo Kalevalan sankarit nyky-Suomeen. Aihe on mielenkiintoinen ja toimiva. Kirjan päähenkilö, rocktähti Rex on Väinämöis-hahmo, jonka toverina häärii rumpali Ile Aerosmith, arkisemmalta nimeltään Seppo Ilmarinen. Muissa osissa nähdään Joukahaista, Lemminkäistä, Kullervoa, Ainoa, Pohjolan emäntää… Monet Kalevalasta tutut kohtaukset toistetaan hieman eri muodossa ja onpa kirjassa Sampokin jahdattavaksi.

Aivan suoraa Kalevala-ryöstöä Sankarit ei kuitenkaan ole. Lemminkäisen mallilla rakennettu urheilusankari Kauko “Mahti” Saarelainen sisältää huomattavan paljon Matti Nykästä (esimerkiksi managerin nimeltä Jake Tierra). Tapahtumissa viitataan muutenkin suomalaisia viime aikoina liikuttaneisiin ilmiöihin. Myyrmannin pommi-isku, Nokian menestys, Mestarit areenalla…

Kokonaisuus on sujuvasti kirjoitettu. Kirja on hieman episodimainen, vaikka Rex suurimman osan aikaa keskipisteessä onkin. Alussa riittää ihmettelemistä henkilöissä, lopussa saa seurata henkeään pidätellen jännittävää juonta. Kokonaisuus on erinomaisen miellyttävä.

Avainsanat: ajankuva, Kalevala, rock-musiikki, salaliitot, Suomi

Joulukuun 8. päivän vastaisena yönä vuonna 1626 syntyy Tukholman kuninkaanlinnassa lapsi, josta on tuleva kuningatar Kristiina. Samana yönä pienessä torpassa Karjaalla tuntematon irtolaisnainen synnyttää kaksoset ja kuolee; lapset – poika ja tyttö – nimetään Bennuksi ja Hagariksi. Paikalle osunut tähtientutkija ennustaa tuon yön lapsille suuria mahdollisuuksia mutta myös suuria vaaroja.

Tähtien turvatit (1889) jäi Topeliuksen viimeiseksi romaaniksi. Itse hän kutsui sitä Välskärin kertomusten vastakirjaksi. Kuten Välskärien alkujaksossa, tapahtumia kehystää 30-vuotinen sota, mutta kun Välskäreissä kuvattiin Kustaa Aadolfin ja hakkapeliittain sankaritekoja sodan keskivaiheilla, Tähtien turvateissa uupuneet joukot kyntävät sodan viimeisiä taistelukenttiä. Poikamainen seikkailu on saanut väistyä, ja etenkin nuorena maailmalle karkaavan Bennun kokemuksista välittyy näkemys sodan raakuudesta ja turhuudesta.

Kirjan alaotsikkona on “ajan- ja luonteenkuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta”. Sota jääkin enimmäkseen taustalle – ja Bennu henkilöhahmona ohueksi. Kertomus elää varsinaisen päähenkilön Hagarin sekä häneen peilautuvan Kristiinan kohtaloissa. Molemmat ovat älykkäitä ja kunnianhimoisia nuoria naisia, mutta heidän lähtökohtansa ovat kovin erilaiset. Köyhä orpotyttö ajautuu kuningattaren kirjastonhoitajaksi, ja kahden sukulaissielun kohdatessa epäsäätyinen toveruus sekoittuu kirpeään kilpailuun etevämmyydestä.

Läpi kirjan kulkee uskonnollis-filosofinen pohdiskelu. Uskonsodan savuissa kummittelee vertauskuvallisesti Ilmestyskirjan punainen ratsastaja, jota Jumalan nimissä harjoitettava tappaminen hymyilyttää. Juurettomina ja sopeutumattomina “tähtien turvatit” puolestaan pyrkivät irtautumaan uskontokuntien ahtaista opinkappaleista.

Tähtien turvatit on monitahoinen romaani, joka murtaa vakiintunutta kuvaa “topeliaanisuudesta”. Se tarkastelee alakuloisesti isoja yhteiskunnallisia ja ylikansallisia ongelmia, jotka ovat paljolti ajankohtaisia yhä. Siinä sivussa se tarjoaa kaunokirjallisen tulkinnan yhdestä Ruotsin historian arvoituksellisimmista ja kiistellyimmistä hallitsijoista.

Avainsanat: 1600-luku, 30-vuotinen sota, ajankuva, historia, Kristiina (Ruotsin kuningatar), naisen asema, Ruotsi, sodanvastaisuus, sopeutumattomuus, uskonnollinen filosofia, uskonto