Avainsana: eläimet

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Kirja, jonka suosiota ei olisi ollut helppo ennustaa. Ruohometsän kansa kertoo Sandlefordin villikaniiniyhdyskunnan elämästä ja selviytymisestä jatkuvien vaarojen alla. Vaikka kirjan voisi luokitella fantasia-genreen, niin se ei ratsasta missään määrin hurjilla yliluonnollisilla tapahtumilla. Paljon aikaa vietetään myös koloissa maan alla.

Kaniinien erilaiset luonteenpiirteet nousevat hienosti esiin. Viisas ja empaattinen Pähkinä nousee pääosiin ja muodostaa kiivasluonteisen Isopään kanssa vahvan johtokaksikon. Kaniinien keskinäiset kanssakäymiset sekä kohtaamiset ihmisen kanssa ovat kuvattu luonnollisesti ja onnistuneesti.

Eläimen näkökulmasta kirjoittaminen ei ole helppoa, mutta Adams onnistuu pitämään paketin kasassa erinomaisesti. Kirjan tempaistessa mukaansa ei enää edes mieti, onko kyse ihmisistä vai ei. Kun päästää mielikuvituksensa valloilleen, voi kuvitella itsensäkin kaniiniksi muiden joukkoon.

Sympaattinen, vauhdikas, opettavainen ja El-ahrairahin tarinoiden kautta mystinenkin. Ruohometsän kansaa kuvatessa eivät adjektiivit lopu.

Avainsanat: eläimet, fantasia, pakomatkat, selviytyminen, yhteiskunta

Musiikkiuutiset on pohjimmiltaan puhdasoppinen kovaksikeitetty dekkari. Kovapintainen yksityisetsivä kertoo tarinaa murhatapauksesta minämuodossa, mukana on viettelijättäriä, gangstereita ja yksityisetsivään nihkeästi suhtautuvia lainvalvojia, joiden moraalinen selkäranka on epäilyttävän joustava.

Ettei nyt ihan tavanomaisuuksiin hukuttaisi, Musiikkiuutiset sijoittuu tulevaisuuteen epämääräiseen dystopiaan, jossa kansalaiset turruttavat itseään laillisilla huumeilla, painettu sana on kielletty, telkkarista tulee vain abstraktia ohjelmaa ja kyseleminen on pahasti poissa muodista. Kansalaisten hyväntahtoisuutta kontrolloidaan karmapisteillä ja jos mokaat, joudut pakastimeen.

Melkoisen sopan Lethem näistä aineksista keitteleekin. Tykkäsin, kirja oli dekkareiden tapaan varsin nopealukuinen ja sikäli mukava välipala, toisaalta suorastaan oudot scifielementit piristivät teosta oikein miellyttävästi. Loppukiepautus oli suorastaan herkullinen.

Avainsanat: dekkarit, dystopiat, eläimet, hardboiled, huumeet, murhat, science fiction, yksityisetsivät

Eläinten kaupunki on todellinen kuvakirja: siinä ei ole yhden sivun päähenkilöesittelyä enempää tekstiä. Esittelyssä annetaan muutama tarinanlanka seurattavaksi, mutta loput on lukijan mielikuvituksen varassa. Kaupungissa riittää ihmeteltävää: sivut on piirretty täyteen tapahtumia.

Hannamari Ruohosen piirrosjälki on hyvin omaperäistä: eläinten kaupungin asukkaat edustavat hyvin monipuolista lajivalikoimaa (lajeja on nimetty kansisivuilla ja suuri osa on minun biologiantuntemuksellani uppo-outoja). Eläimet eivät ole erityisen söpöjä, vaan tyylissä on suorastaan jotain rujoa tai karua. Puolitoistavuotiasta testiyleisöä kirja kuitenkin miellyttää, vaikka vielä mielenkiinto ei pitkäksi aikaa riitäkään.

Arvelen, että omaperäisyytensä vuoksi Eläinten kaupunki on kirja, jota parinkymmenen vuoden päästä joku voi hyvinkin muistella kaipauksella.

Avainsanat: eläimet, kaupungit, kuvakirjat, lastenkirjat

Kyllä, Mihail Bulgakov on kirjoittanut muutakin kuin Saatana saapuu Moskovaan. Vuonna 1974 Suomessa julkaistu Kohtalokkaat munat sisältää neljä pitkää novellia, joissa Bulgakovin hervoton ja rehevä tyyli pääsee hyvin valloilleen. Kolme ensimmäistä on täyttä fiktiivistä tykitystä ja neljäs vähän erityyppinen, omaelämäkerrallinen muistelu lääkärintoimesta.

Tarinoiden kirjoitustyylissä on paljon yhteistä. Alussa kaikki tuntuu hetken kuin normaalin arkielämän kuvaukselta, mutta pikkuhiljaa alkaa tapahtua ja tarina saa huikean fantasian piirteitä. Tapahtumaketju kiihtyy, mikään ei ole varmaa ja Bulgakoville tyypilliset satiiriset piikit pistävät esiin vähän väliä.

Jos pitää Bulgakovin pääteoksesta, niin tuskin voi olla pitämättä tästäkään. Itse pidin eniten kahdesta ensimmäisestä tarinasta, joissa seikkaillaan hieman omituisen eläintieteen professorin sekä byrokratialabyrinttiin joutuvan kanslistin seurassa.

Avainsanat: eläimet, fantasia, ihmisluonto, ironia, lääketiede, Neuvostoliitto, novellit, satiiri

Stephen Baxterin Mammutit-trilogia (Hopeaturkki, Pitkähammas ja Jääluu) herättää esihistorialliset mammutit henkiin. Ensimmäisessä osassa mammutit elävät meidän aikanamme Siperian syrjäseuduilla, mutta kohtaavat lopulta ihmiset - arvattavin seurauksin. Toisessa osassa palataan tuhansia vuosia taaksepäin esihistoriaan, vaan ihmiset ovat kiusana silloinkin. Kolmannessa osassa ollaan tuhat vuotta nykyajasta eteenpäin Marsissa.

Kaikkien kolmen kirjan aihe on sama: maailma ympärillä muuttuu ja mammuttien on sopeuduttava ja muututtava sen mukana. Mammuttien perimätieto, Saagat, auttavat, mutta uudenlaisten kriisien koittaessa perinteisiin saagoihin ei saa nojata liikaa, koska ne eivät kerro uusista vaaroista. Jokaisessa kirjassa vastuu jää lopulta yhdelle mammutille, jonka on johdettava kansansa parempaan tulevaisuuteen. Sarjan osat ovat sinänsä täysin irrallisia, eikä niitä ole erityisesti tarpeen lukea järjestyksessä.

Baxter on kirjoittanut parempiakin kirjoja, mutta mikäli mammuttien elämä kiinnostaa, parempaakaan kaunokirjallisuutta ei taida olla tarjolla. Kirjojen taustalla on paljon tutkimustyötä ja niistä saa ainakin vakuuttavalta tuntuvan kuvan mammuttien elintavoista. Eläimet pääosaan asettavien tarinoiden ystäville nämä ovat jokseenkin varma valinta, joskin kirjoissa on kuvattu väkivaltaa ja julmuuksia sen verran paljon, että en suosittele niitä lapsille tai muuten vain herkille lukijoille.

Avainsanat: eläimet, esihistoria, ilmastonmuutos, mammutit, Mars, science fiction, selviytyminen, sopeutuminen

Jos etsit kirjaa autiolle saarelle, niin tässä se on. Reilu 800 sivua tekstiä riittää pidempäänkin haaksirikkoon.

Turkan runoissa on muutama suuri teema, jotka käyvät läpi tuotannon: suru, maaseutu, hevoset, koirat, jänikset, tähtitaivas. Kiteytettynä: elämä ja kuolema. Runo “täräyttää tätä porukkaa/ taivaankokoisella talikolla otsaan”.

Kun lukee Turkkaa, muuttaa maailmansa.

Avainsanat: eläimet, kertomukset, runot, suru

Näiden scifi-romaanien idea on huima: muurahaiset ovatkin älykkäitä olentoja! Ne ovat yksilöitä ja pystyvät jopa viestimään toisilleen hajumolekyylien avulla. Jotkut ihmiset alkavat vasta 2100-luvulla päästä perille, etteivät olekaan planeettansa ainoa älyllinen elämänmuoto.

Muurahaiset kertoo sekä ihmisten että muurahaisten seikkailuista. Jonathan Wells perii omalaatuiselta hyönteistutkijasedältään talon, jonka kellariin hän ja hänen perheensä yksi toisensa jälkeen katoavat. Myöskään ne, jotka lähtevät etsimään heitä, eivät koskaan palaa. Katoamisten arvoitus ja yhteys muurahaisiin paljastuu vasta viime sivuilla.

Samaan aikaan läheisessä metsässä asuvia punamuurahaisia ihmetyttää erään tutkimusretkikunnan täydellinen tuho sekä keon sisäiset salaisuudet. Ongelmia aiheuttavat myös lähistölle ilmaantuneet kääpiömuurahaiset. Muutama urhea muurahaisyksilö ryhtyy selvittämään salaisuuksia, mutta maailma on täynnä vaaroja pienelle muurahaiselle.

Muurahaisten kapina on itsenäinen jatko-osa. Muurahaiset ovat päässeet selville ihmisten (joita he kutsuvat Sormiksi) olemassaolosta ja päättävät tuhota heidät! Sormia vastaan suunnatulle ristiretkelle lähtee tuhansittain muurahaissotureita, mutta riittääkö se? Samaan aikaan ihmisten maailmassa muutama tehokasta hyönteismyrkkyä kehittänyt tiedemies kuolee salaperäisellä tavalla kauhun ilme kasvoillaan. Johtolangat viittaavat, että murhien takana olisivat muurahaiset!

Lopulta muurahaiset ja Sormet väistämättä kohtaavat ja oppivat paljon toistensa kulttuureista. Tästä kahden maailman törmäyksestä ei puutu huvittavia piirteitä. Ihminen saa kerrankin kuulla analyysiä itsestään vieraan elämänmuodon edustajan suusta tai oikeastaan tuntosarvista.

Werber on tieteistoimittaja, joka on tutkinut muurahaisia 15 vuotta, ja tämä asiantuntemus kyllä näkyy hänen kirjoituksessaan. Muurahaiset maailma on kiehtova kuvaus metsissämme olevasta pienoismaailmasta, joka voisi olla tottakin. Kirjojen mielenkiintoisinta antia ovat muurahaisten yhteiskunnan kuvaus ja näiden retket maailmassa, joka on meille niin tuttu mutta silti aivan vieras. Ihmiskuvauksessa romaani ei valitettavasti onnistu yhtä hyvin, ja lisäksi jotkut epäuskottavat käänteet latistavat muuten hyvää tarinaa. Kuitenkin kirjat herättävät ajatuksia ja kiihottavat mielikuvitusta, etkä luettuasi enää koskaan katsele muurahaisia samalla silmällä kuin aiemmin.

Avainsanat: eläimet, hyönteiset, muurahaiset, mysteerit, science fiction