Avainsana: Englanti

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Pemberley on kirja, jota olisin ollut valmis lukemaan kävellessäni, raskaista kasseista huolimatta, jos vain ei olisi satanut.

Luin sen ahneesti neljässäkymmenessäkahdeksan tunnin aikana siitä huolimatta, että kesämökki, kaverilauma, lautapelit ja kuuma sauna tekivät kaikkensa estääkseen suorituksen.

Luin sen ruotsiksi, koska kun näin sen kirjaston hyllyssä, en malttanut odottaa sen vertaa, että olisin edes vilkaissut, löytyykö sitä kummallakaan muista kahdesta kotimaisesta kielestä.

Jos sinullekin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on rakas ja innoittava tarina - herra Darcy lyö jalat alta, odotat innokkaasti Elizabethin seuraavaa kirpeää kommenttia tai ihanat inhon väreet kulkevat selkäpiitäsi pitkin herra Collinsin ilmestyessä estradille - sinäkin haluat lukea Pemberleyn. Ehdottomasti. Pemberley käyttää näyttämöllä tyydyttävän määrän alkuperäisen tarinan hahmoista, ja hempeilee vastanaineiden pariskuntien rakkaudella.

Kirja on silkkaa fanfictionia: balsamia meille, jotka eivät soisi ihanien kirjojen koskaan loppuvan. Jännitys huipentuu mukavasti loppua kohti, vaikka on mielestäni aivan kyseenalaista, kuuluisiko hahmojen toimia niin kuin kirjassa toimivat, mutta. Fanfictionin lukemisen koko tarkoitus lienee saada rypeä lukemisen ihanissa tunteissa vielä vähän lisää. Jos tämä versio ei miellytä, löytyy maailmasta runsaasti vaihtoehtoja.

Emma Tennantin bibliografiasta löytyy muutakin mielenkiintoista Jane Austenin ja muiden Englannin kirjallisuuden klassikoista kiinnostuneelle.

Avainsanat: 1800-luku, Englanti, fanfiction, romantiikka, Ylpeys ja ennakkoluulo

Farthing on murhamysteeri 1940-luvun lopulta: maaseutukartanolle kokoontuu Britannian politiikan kermaa viikonlopunviettoon ja kas, porukasta yksi heittää henkensä. Syyllinenkin vaikuttaa selvältä - kenties liiankin selvältä. Tarina alkaa rauhallisesti, mutta saa pian enemmän kierroksia.

Kirjasta mielenkiintoisen tekee sen vaihtoehtotodellisuus. Hitler hallitsee mantereella, mutta britit ovat tehneet rauhan Kolmannen valtakunnan kanssa. Murhattu Sir James Thirkie oli juutalaisille vaikeuksia luvanneen rauhansopimuksen pääneuvottelija. Ruumiin rintaan on lyöty puukolla kiinni Daavidin tähti. Kartanon isännän, lordi Eversleyn, tytär Lucy on aikaisemmin järkyttänyt perhettään menemällä naimisiin juutalaisen kanssa. Lucy on miehensä kanssa luonnollisesti paikalla.

Tarina etenee vuoroluvuittain Lucy Kahnin ja Scotland Yardin etsivä Carmichaelin näkökulmista. Tämä tuo tarinankuljetukseen mielenkiintoista väriä ja vaihtelua. Hitaasti alkava juttu kehkeytyy oikein herkulliseksi mysteeriksi. Mukana on myös poliittisia sävyjä, jotka heijastelevat tätä päivää. Jo Walton on kertonut kirjoittaneensa kirjan 17 päivän aikana nykypolitiikan sytyttämän tulenpalavan raivon vallassa. Taustasta huolimatta kirja ei ole liian osoitteleva tai alleviivaava, vaan todellakin varsin tyylikäs tapaus.

Jatko-osa Ha'penny taitaa mennä hankintalistalle, sen verran kiehtova juttu tämä oli.

Avainsanat: dekkarit, Englanti, homoseksuaalisuus, juutalaiset, luokkayhteiskunta, murhat, politiikka, syrjintä

Englannin kuningatar saa selville, että palatsin pihalla poikkeaa kirjastoauto joka viikko. Välttääkseen nolon tilanteen kuningatar lainaa kirjan ja vähän kerrallaan jää koukkuun lukemiseen. Kuningattaren uutta harrastusta ei katsota hovissa niinkään hyvällä, ja uudenlainen tilanne vaatii sopeutumista kaikilta osapuolilta.

Brittihumoristi Alan Bennettin ensimmäinen suomennettu teos on mielenkiintoinen, inhimillinen ja leppoisa mielikuvituskuvaelma kuningattaresta, joka ottaa oikeuden omaan harrastukseen, maksoi mitä maksoi. Suosittelen kaikille, joilla on pilkettä silmäkulmassa.

Avainsanat: Englanti, hovi, lukeminen

Tässä teoksessa ei ole kunnon juonta, ei kunnon päähenkilöä eikä kunnon näkökulmaa. Tuo kaikki kunnon lainausmerkeissä. Tämä on upea teos! Kirja kertoo Jaakobista ”huoneessaan” eli häntä ympäröivien tapahtumien ja henkilöiden kautta. Kömpelö ja hiukan sulkeutunut Jaakob on omalla tavallaan viehättävä, kiinnostava persoona. Lukija seuraa häntä 1800-luvun lopusta, lapsuuden kesärannoilta, nuoruuden rientoihin ja rakastumisiin, opintoihin ja kirjallisiin elämyksiin sekä matkalle Välimerenmaihin. Kirjan lopussa Jaakob on päätynyt rintamalle.

Tämä Virginia Woolfin kolmas teos oli merkkipaalu hänen urallaan ja modernismin historiassa. Woolf löysi tässä leimallisen kirjailijanäänensä, tajunnanvirtaisen havainnoivan ja assosioivan kerronnan, ja tärkeät teemansa identiteetistä, muistamisesta ja näkemisen subjektiivisuudesta.

Kieli on nautittavaa, kirkasta ja kaunista, sitä voi lukea kaikilla aisteilla. Henkilöt ja ajankuva piirtyvät limittyvinä välähdyksinä ja staccatodialogina. Omarytminen teksti maalailee välillä raukein siveltimenvedoin, välillä Woolfin kynä on pelkkää terää. Toisella lukemisella moni asia sai lisää merkityksiä. Sodanvastaisuus jäi tärkeäksi jälkikuvaksi. ”Lukijan on itse otettava kaikesta selvä”, Woolf on sanonut kirjailijanlaadustaan. Suomentaja Kirsti Simonsuuren esipuhe auttaa. Ja Simonsuuren käännös kuulostaa woolfimmalta kuin muiden kääntäjien, joiden vuoksi olen aiemmin lukenut Woolfia mieluummin englanniksi.

Avainsanat: aikakausiromaanit, Englanti, ensimmäinen maailmansota, klassikot, nuoruus, psykologiset romaanit, sivistyneistö

Elonmerkkien takakansiteksti ei tunnu oikein kuvailevan samaa kirjaa, jonka minä luin. En kyllä haluaisi olla laatimassa tälle kirjalle takakantta, sillä Elonmerkit ei taivu yksinkertaisiin kuvauksiin. Pohjimmiltaan kirja kertoo kolmesta henkilöstä ja heidän unelmistaan.

Päähenkilö Mick Rose pyristelee edestakaisin, tavoitellen Isobelin rakkautta. Isobel, jonka Mick löysi lentokentän kahvilasta, haluaa lentää. Choe, Mickin äkkipikainen ja lyhytjänteinen liikekumppani haluaisi olla isompi tekijä, kunnon gangsteri.

Näistä henkilöistä rakennellaan melkoista draamaa. Suhteet soutavat ja huopaavat edestakaisin koko kirjan ajan. Choe räiskyy, Isobel oikkuilee, Mick yrittää siinä välissä selvitä jotenkuten. Kirjan vahvuus ei ole juoni, vaan tunnelma ja henkilökuvaus. Pääkolmikko on mieleenjäävä ja Harrisonin tapa kuvata Englantia on jotenkin ihmeellisen nuhjuinen.

Elonmerkit on sukua Eilisen mystiselle sydämelle. Kirjoilla on paljon yhteistä, samankaltainen tunnelma ja jotakuinkin yhtä hämärä juoni, ja englanniksi ne onkin julkaistu yhteisniteenä. Jos pitää toisesta, viihtynee toisenkin parissa.

Scifi-leima kannessa on hitusen kyseenalainen. Tätä ei tarvitsisi leimata genrekirjallisuudeksi, sillä tarinan scifielementit ovat erittäin minimalistisia - todellisuuden rajoissa pysytään jokseenkin kiltisti. Toisaalta kenties tämä käy genrerajojen laajentamisesta? Joka tapauksessa tieteiskirjallisuutta säikkyvien ei kannata tätä kirjaa pelätä; muista syistä voi toki olla varuillaan.

Avainsanat: biotekniikka, Englanti, ihmissuhteet, outous, science fiction

Englannin laivaston kapteeni Will Laurence päihittää ranskalaisen frigatin taistelussa ja saa komean saaliin: lohikäärmeen munan. Laurencen alus vain on viikkojen päästä lähimmästä satamasta ja muna kuoriutuu pian. Kun lohikäärme kesytetään, se kiintyy vain ja ainoastaan ensimmäiseen isäntäänsä. Lohikäärmeen isäntä taas joutuu luopumaan urastaan, perheestään, kaikesta muusta paitsi lohikäärmeestä.

Laivan upseerit arpovat keskuudestaan lohikäärmeelle isännän, mutta Laurencehan Temeraire-lohikäärmeen isännäksi päätyy. Nousujohteinen ura laivastossa päättyy siihen, hyvästit heitetään vaimoehdokkaalle ja Will joutuu Temerairen kanssa aivan uudenlaiseen maailmaan karskien lohikäärmelentäjien keskuudessa. Armeijakoulutusromaanien kliseitä lähennellään, mutta väliäkös tuolla.

Napoleonin sotiin sijoittuva romaani on laadukasta viihdettä: kevyt ja nopealukuinen, fiksu ja koskettava. Mieleen tulee Jonathan Strange ja Mr. Norrell, mutta Kuninkaan lohikäärme on vauhdikkaampaa ja kevyempää luettavaa. Kirjan henkilöhahmot ovat varsinkin ihastuttavia: Will Laurence on jäykkä ja muodollinen yläluokkaisessa brittiläisyydessään, Temeraire taas fantastisen älykäs, utelias ja viehättävä.

Suomeksi sarjasta on saatu ensimmäinen osa, ja arvelen, että kakkososan odottelijoita riittää. Itse laitoin Throne of Jaden välittömästi tilaukseen, kolmas osa Black Powder War odottaakin jo hyllyssä. Tämänkin kirjan kohdalla on muuten harrastettu hämmentävää nimenvaihtelua: Englannissa kirja on Temeraire, Yhdysvalloissa His Majesty's Dragon. Peter Jacksonilla on teoksen elokuvaoikeudet; sitäkin voi odottaa mielenkiinnolla.

Avainsanat: 1800-luku, Englanti, fantasia, lohikäärmeet, sodat

Pendragonin legenda on unkarilainen romaani 1930-luvulta, mutta mitään erityisen unkarilaista siinä ei päähenkilöä lukuunottamatta ole. Unkarilainen harrastelijatutkija János Bátky tapaa Lontoossa vuonna 1933 omalaatuisen jaarli Pendragonin ja saa kutsun tutustumaan tämän ainutlaatuiseen kirjastoon. Bátky saa kuitenkin kokea, ettei Pendragonien kanssa ole aina helppoa: häntä uhkaillaan käsittämättömistä syistä ja Pendragonin kartanossa tapahtuu kummallisia asioita. Antisankarihahmo Bátky on tapahtumissa ulkopuolinen, mutta joutuu vedetyksi mukaan melkoisiin kähmintöihin.

Tarinassa on goottilaisen kauhukertomuksen sävyjä. Pendragonin jaarli on synkkä gentlemanni ja suvun historiassa on legendaarisia hahmoja: Ruusuristin ritareilla on tarinassa merkittävä osa. Kustantaja mainostaa Pendragonin legendaa Da Vinci -koodina 60 vuotta ennen Da Vinci -koodia ja vaikka tämä onkin mainospuhetta, romaanit edustavat kieltämättä samaa genreä.

Pendragonin legenda oli viehättävä tarina. Ei kannata odottaa suurta kirjallisuutta, mutta juoni oli nokkela, Bátky kertakaikkisen herkullinen päähenkilö ja kirjassa oli hyvää tunnelmaa. Itse nautin myös romaanin vanhanaikaisesta ilmapiiristä, teoksen suomentaja on onnistunut mielestäni erittäin hyvin oikeanlaisen tunnelman tavoittamisessa. Pendragonin legenda on oivallinen kauhun ja okkultismin sävyttämä mysteeri.

Avainsanat: 1930-luku, Englanti, kauhu, mysteerit, okkultismi, Ruusuristi, seikkailut, Wales

Romaani joka kertoo vain yhden päivän tapahtumista ei ole helppo kirjoittajalle eikä lukijalle. Ian McEwan onnistuu kuitenkin tässäkin erinomaisesti, sillä Lauantai tempaa hetkessä mukaansa neurokirurgi Henry Perownen maailmaan. Lyhyestä aikajaksosta huolimatta kirja kertoo paljon myös menneestä ja luo kuvia tulevasta.

Perowne ei saa aamuyöllä enää unta ja näkee talonsa ikkunasta liekehtivän lentokoneen. Tapahtuma on kuitenkin uutisissa vain pienessä sivuroolissa ja tämä tuottaa miehelle pettymyksen. Lentokone avaa portin kirjan teemaan, kuinka tapahtumat maailmalla saattavat vaikuttaa yhden pienen ihmisen elämään. Työ, perhe, politiikka, ihmissuhteet, oman mielen koukerot, pelko, rakkaus, viha, psykologia, sattuman mahdollisuudet, voima, voimattomuus... Kirjassa käsitellään lähes loputtomasti erilaisia tunteita ja aiheita. Silti se pysyy todella hyvin kasassa alusta loppuun ja kietoo yhteen monia asioita.

McEwan on parhaimmillaan yksilön kuvaamisessa ja hänen päähenkilöihinsä on helppoa samaistua. Kuinka mielenliikkeet vaikuttavat jokapäiväiseen elämään ja joskus omatkin ajatukset saattavat pelottaa. Etenkin squashottelu ja sen aikana Perownen sisällä vellovat tunteet ovat herkullista luettavaa.

Vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassa on paljon päivän polttavia aiheita tapetilla, mutta siitä huolimatta se tulee olemaan ajankohtainen vielä pitkään. Uskon, että tämä lauantai eletään monta kertaa uudestaan eri-ikäisten lukijoiden toimesta.

Avainsanat: Englanti, ihmisluonto, lääkärit, Lontoo, politiikka, psykologia, yhteiskunta

Jeanette adoptoidaan kiihkeän uskonnolliseen perheeseen Pohjois-Englannissa. Perheen äiti haluaisi kasvattaa Jeanettesta lähetyssaarnaajan, mutta toisin käy: Jeanette huomaa pitävänsä tytöistä, eikä tällaisia luonnottomia himoja voimakkaan uskonnollisessa yhteisössä katsota hyvällä.

Kirja on aiheestaan huolimatta varsin lämminhenkinen, enemmän miellyttävä kuin raastava lukukokemus. Aihe on traaginen, mutta mukaan mahtuu paljon huumoria. Oranges Are Not the Only Fruit oli mielenkiintoinen tarina uskonnollisesta intoilusta ja rakkaudesta.

Avainsanat: elämäkerrat, Englanti, homoseksuaalisuus, rakkaus, uskonnollisuus

Antropologi Kate Fox on ottanut tutkimuskohteekseen savimajoissa elävien alkuasukkaiden sijasta nykypäivän englantilaiset. Missä piilee englantilaisuuden ydin?

Foxin kirja käsittelee elämän eri alueiden englantilaisuutta kattavasti ja hauskasti. Antropologia alkaa yllättäen vaikuttaa hyvinkin kiinnostavalta. Englantilaisuudesta ja todellisesta luokkayhteiskunnasta kiinnostuneille tämä on pakollista luettavaa.

Avainsanat: antropologia, Englanti, englantilaisuus, luokkayhteiskunta, tietokirjallisuus