Avainsana: ensimmäinen yhteys

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Ken MacLeod kirjoittaa vauhdikasta tekstiä. Vaikka Cosmonaut Keep ei aivan genren mestariteosten tasolle ylläkään, sen kaksi rinnakkaista tarinalinjaa etenevät mielenkiintoisia ratoja kiitettävällä nopeudella. Vaikkapa Alastair Reynoldsin tiiliskiviin verrattuna Cosmonaut Keep oli mukavan kevyttä luettavaa.

Cosmonaut Keepin teknologiset ja yhteiskunnalliset ideat olivat kiinnostavia - toinen tarinalinjoista tapahtuu 2040-luvun Euroopassa, jossa EU:sta on tullut Venäjän valloituksen jäljiltä sosialististen valtioiden liitto. Kirjassa esiintyy myös mielenkiintoisia muukalaisrotuja. Kirja aloittaa Engines of Light -trilogian, jonka seuraava osa on Dark Light. Lupaavalta näyttää.

Avainsanat: avaruusmatkailu, avaruusoliot, ensimmäinen yhteys, romanssit, science fiction

Maanmuokkausryhmä on autioplaneetalla tekemässä siitä asutuskelpoista, kun he yhtäkkiä törmäävät planeetalle haaksirikkoutuneeseen avaruusalukseen. Matkustajista kaksi on kuollut, mutta kolmas - pieni poika - on yhä elossa, jonkun paikallisen elämänmuodon kasvattamana.

Operaatio saa suunnanmuutoksen, kun maanmuokkauksen sijasta ryhdytäänkin kontaktiin vieraan älyn edustajan kanssa. Kuten arvata saattaa, se ei ole aivan yksinkertaista…

Avainsanat: avaruusoliot, ensimmäinen yhteys, science fiction

The Fresco kertoo sci-fin suosikkiaiheesta: avaruusolennoista, jotka saapuvat Maahan omine tarkoitusperineen ja tuoden mukanaan ylivertaisen teknologiansa. Tällä kertaa tosin ET:iden aikomukset vaikuttavat todella vilpittömiltä. Tietenkään kaikki ei ole näin yksinkertaista: kaikenlaisia vastuksia ja epäilyksiä tulee tielle matkalla parempaan maailmaan. Jotain yhteistä Frescolla on Arthur C. Clarken Lapsuuden lopun kanssa.

Itse juoni ei ainakaan minua temmannut mukaansa vauhdikkuudellaan tai omaperäisyydellään. Kirjan ansiot eivät olekaan siinä, että lukija johdatellaan läpi moninaisten avaruusolentojen lajien kotiplaneetoiden ja perehdytetään niiden kulttuureihin, vaan se, mitä Tepper tahtoo täysin ulkopuolisten vierailijoiden kautta osoittaa meille itsellemme omasta maailmastamme (ja amerikkalaisesta yhteiskunnasta). Huutia saavat niin muslimien käsitys naisten asemasta kuin alkoholistit ja tupakoijat, sekä Yhdysvaltojen huumepolitiikka, NRA, koulunsa kesken jättäneet ja abortinvastustajat. Tepper onnistuu myös huipentamaan loppuratkaisun sangen hykerryttäväksi: jännitys säilyy aivan viimeiselle riville asti.

Kissa on todella nostettu pöydälle, ja mielikuvituksellisilla tavoilla ystävälliset muukalaiset selvittävät ihmislajin ongelmia. On kuitenkin lähinnä masentava ajatus, että ihmisten ongelmat eivät ratkea kuin avaruusolentojen keinoilla. Lukiessa sopii pohtia, millä oikeudella ylivertainen, vieras rotu oikein ottaa toisen valvontaansa sangen laajassa mittakaavassa, vaikka tarkoitus olisikin yksinomaan hyvä. Onko se vain näennäisen hyvä?

Nähdäkseni vuonna 2000 ilmestynyttä teosta ei ole ainakaan vielä suomennettu, mutta englanniksi lukeminen ei todellakaan ole haitta. Päinvastoin, englannin sukupuolet erottelevat persoonapronominit luovat olennaisella tavalla taustan avaruusolentojen oman sukupuolijärjestelmän ja yhteiskunnan ymmärtämiselle, ja näin maallikkona rohkenen arvata, että tämä on yksi suuri syy, miksi suomentamiseen ei ole ryhdytty.

Avainsanat: avaruusoliot, ensimmäinen yhteys, kulttuurien kohtaaminen, science fiction, vieraat ulkoavaruudesta, yhteiskuntakritiikki

Ihmiskunnan tulevaisuudenkuva muuttuu tyystin, kun valtavat avaruusalukset saapuvat eräänä kauniina päivänä ja avaruudesta saapuvat ylivaltiaat ottavat ihmiskunnan haltuunsa. Ylivaltiaiden hallinto näyttää olevan ihmisille hyväksi, mutta heidän salaperäisyytensä aiheuttaa luonnollisesti hienoista epäluuloa ylivaltiaiden tarkoitusperiä kohtaan.

Kirja on paikoin koomisen vanhahtava, mutta kokonaisuus on kuitenkin varsin vaikuttava. Järjen ylivertaisuutta tunteeseen nähden tyrkytetään mielenkiintoisen juonen sivussa, mutta se on kai odotettavissa tieteiskirjailijalta. Plussaa kirjan alussa päähahmona toimivasta suomalaisesta YK:n pääsihteeristä!

En muuten suosittele lukemaan kirjan takakantta: se paljastaa tarinan juonta vähän turhankin kanssa. Muu osa kirjasta on kuitenkin kerrassaan mainiota luettavaa.

Avainsanat: avaruusoliot, ensimmäinen yhteys, ihmiskunnan tulevaisuus, science fiction, vieraat ulkoavaruudesta

Solaris on avaruusasema, joka kiertää samannimistä, varsin mielenkiintoista planeettaa. Planeetta kiertää kahta aurinkoa, mutta siitä huolimatta sen rata on hämmästyttävän vakaa. Planeettaa asuttaa yksi ainoa olio, mystinen meri, joka peittää suurimman osan planeetan pinnasta.

Kirja alkaa, kun tutkija Kelvin saapuu avaruusasemalla. Siellä häntä odottaa kaaos: kolmesta tutkijasta yksi on kuollut ja muut ovat eristäytyneet toisistaan. Asemalla kullakin tutkijalla on mielenkiintoisia vieraita - Kelviniä saapuu pian tapaamaan hänen vuosia sitten kuollut rakastettunsa Harey.

Solaris on hyvin moniulotteinen kirja. Yksi melko selkeä ulottuvuus on kritiikki tieteentekoa kohtaan. Lemin näkemys näyttäisi olevan, että objektiivinen tutkimus on mahdotonta, asioissa nähdään aina sitä mitä niissä halutaan nähdä ja sitä, mikä on ennaltakäsin tuttua.

Kanerva Eskola kirjoittaa kirjasta Kiiltomato.netissä (käsitellen kirjan teemoja syvällisemmin) ja toteaa: “Suurin osa tieteestä on siis pitkään ollut sukupuolisokeaa puhuessaan kaikista ihmisistä miehinä.” Kuinka ollakaan, Lem on tehnyt - todennäköisesti ajattelemattomuuttaan - kaikista avaruusaseman tutkijoista miehiä.

Toinen merkittävä teema on kommunikaation vaikeus. Kuinka voitaisiin olettaa, että ihmiset pystyisivät minkäänlaiseen yhteyteen täysin erilaisen olennon (kuten Solariksen plasmahyytelömeri) kanssa, jos meillä on huomattavia vaikeuksia ymmärtää toisiamme? Solaris kysyy paljon, eikä vastaa liikaa.

Avainsanat: avaruusasemat, ensimmäinen yhteys, kommunikaatio, satiiri, science fiction, tiede