Avainsana: historia

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Tämä Mari K. Niemen toimittama teos kokoaa erilaisia kieltäytymisen muotoja: kirja käsittelee ateismia, raittiusliikettä ja seksistä, vallasta ja sosiaaliturvasta kieltäytymistä, freeganismia ja veganismia ja huippu-urheilijoita ja teknologiakielteisyyttä. Kieltäytymistä on monenlaista, mutta eri asioista kieltäytymiseen liittyy samankaltaisia piirteitä, eikä kaikki kieltäytyminen ole asketismia tai nuorison uhoa.

Artikkelit tarkastelevat aiheitaan historian ja nykypäivän näkökulmista. Kirjoittajavat ovat yliopistoväkeä, joten artikkelien luonne on jokseenkin akateeminen. Osa oli selkeästi kiinnostavampia kuin toiset, mutta tämä lienee osin makukysymyskin: toiset aiheet kiinnostavat enemmän. Kokonaisuus oli joka tapauksessa mainio katsaus kieltäytymiseen, jos ei anna tekstien akateemisuuden haitata.

Avainsanat: historia, kieltäytyminen, kulttuurihistoria, tietokirjallisuus

Alkuluvut - luvut, jotka ovat jaollisia vain itsellään ja ykkösellä - ovat matematiikan rakennuspalikoita. Niiden mysteerit ovat kiehtoneet matemaatikkoja vuosituhansien ajan. Alkuluvut ovat edelleen pohjimmiltaan selittämätön ilmiö: ei ole olemassa kaavaa, jolla pystyy ennustamaan alkulukujen esiintymisen. Internetin tiedonsalausmenetelmien turvallisuuskin perustuu alkulukuihin.

Alkulukujen - ja matematiikan ylipäätänsä - maailmassa on yksi ongelma ylitse muiden: Riemannin hypoteesi. 1800-luvun puolivälissä nerokas matemaatikko Bernhard Riemann sai ajatuksen, jossa voi piillä avain alkulukujen salaisuuksiin. 150 vuotta myöhemmin hypoteesi on todistamatta. Kaikki todistusaineisto puhuu vahvasti hypoteesin todenmukaisuuden puolesta, mutta loogista, matemaattisesti kestävää todistusta ei ole.

Riemannin hypoteesin ratkaisijalle on luvassa paljon rahaa ja ennen kaikkea kuolematon maine tieteen aikakirjoissa. Marcus du Sautoy esittelee kirjassaan alkulukujen merkitystä ja matemaatikoita, jotka ovat yrittäneet ratkaista mysteeriä. Kirja on melkoinen huippumatematiikan kuka-kukin-on: sivuilla esiintyvät Gauss, Euler, Ramanujan, Selberg, Gödel, Hilbert, Weil, Wiles, Legendre, Hardy, Erdős ja monet muut.

Du Sautoy, ansioitunut matemaatikko itsekin, osaa esittää asiansa kiinnostavasti. Aihe on sama kuin Alkulukujen lumoissa -teoksessa, tämä on kenties sittenkin kiinnostavampi kirjoista. Vaikea sanoa, sen verran on aikaa Derbyshiren kirjasta etten osaa tarkemmin vertailla. Pikasilmäyksellä netissä vertailijat pitävät Derbyshireä kuitenkin vahvempana kahdesta; ainakin Derbyshirellä on enemmän varsinaista matematiikkaa, mikä voi olla plussaa tai sitten ei. Hyviä kirjoja molemmat, vikaan ei mene luki kumman tahansa. Molempien lukeminen ainakin kovin lähekkäin on kuitenkin liikaa vanhan kertausta.

Avainsanat: alkuluvut, historia, matematiikka, Riemannin hypoteesi, tieteen yleistajuistaminen, tietokirjallisuus

Tämä on nyt hieman varauksellinen vinkkaus. Kuvastin vaikutti lähtökohdiltaan hyvin kiinnostavalta. Tavallisten arkisten asioiden historiat ovat usein kiinnostavia, hyvänä esimerkkinä Kurlanskyn kirja suolasta. Kuvastinkin alkoi kerrassaan mielenkiintoisena. Peilien historia on todellakin jännittävää, mukaan mahtuu muun muassa kansainvälistä diplomaattista kähinää Ranskan ja Venetsian välillä, oikein kunnon agenttiviihdettä.

Kirjan ensimmäinen osa, Peilin alkutaival, onkin suosittelun ja lukemisen arvoinen arkisten tavaroiden historiasta kiinnostuneelle. Sen jälkeen kirjan voikin jättää suosiolla kesken. Toinen osa, Maaginen samanlaisuus siirtyy harhailemaan filosofian ja metafysiikan puolelle. Kolmas ja viimeinen osa, Häiritsevä outous, alkoi lupaavasti mutta hyytyi sekin.

Melchior-Bonnet käyttää suhteettoman paljon aikaa keskiajan ja renessanssin ajattelijoiden ja ranskalaisten kirjailijoiden ajatusten parissa. Sellaisesta kiinnostuneille onnea ja menestystä, mutta itse asteen konkreettisempana ihmisenä olisin kaivannut tiukempaa pitäytymistä peilien valmistamisen ja käytön historiassa. Kirjan alku oli erinomainen, se kannattaa kyllä lukea.

Avainsanat: historia, peilit, Ranska, tietokirjallisuus, Venetsia, Versailles

Tässäpä on kirja, jota on todellakin ilo lukea. Pieni teos kätkee sisäänsä intohimoa ja asialleen omistautuneen kirjoittajan. Yrjö Larmola kirjoittaa tinasotilaista, pienistä harmittomista esineistä, lasten leluista, innostuneella vakavuudella. Ja miksi ei kirjoittaisi? Leikkiminen on tärkeää, historiallisten leikkien ja lelujen tallentaminen jälkipolville vakava tehtävä ja tinasotilaat yksinkertaisesti kiehtova aihe.

Kirja alkaa yleisellä esityksellä tinasotilaiden historiasta, erilaisista tinasotilaista, siitä miten tinasotilailla leikittiin - ote on historiallinen, mutta henkilökohtainen. Sivutaanpa univormujenkin historiaa. Asia ei ole erityisen syvällistä, mutta silti mielenkiintoista ja yleisselvitys asiasta on toki tarpeen, sillä tinasotilaat ovat nykyään harvinainen lelu - minullekin, suunnilleen kolmikymppiselle, tutumpia ovat massoittain käytetyt muovisotilaat ja toisaalta roolipeliminiatyyrit.

Kirjan loppuosa on toisenlaista asiaa: Larmola esittelee kokoelmistaan löytyviä tinasotilaita ja kertoo niiden historiallista taustaa. Larmola tuntee historiaa ja kertoilee tinasotilaiden esikuvista hauskoja ja kiinnostavia juttuja. Tällaista on elävä historianopetus. Tinasotilaita kelpaa ihastella.

Pieni kirjahan tämä on, luin itse teoksen parilla bussimatkalla, mutta välillä on mukava nauttia kevyitä välipaloja. Kepeydestään huolimatta kirjasta voi oppia yhtä jos toista. Minä opin sen, että miesten takin hihassa on napit siksi, ettei takin käyttäjä pyyhkisi nenäänsä hihaan. Sitten jos sattuu niin, että aseesta ovat luodit loppu, ylimääräiset napit voi vielä ampua. Käytännöllistä!

Avainsanat: historia, leikkiminen, lelut, sodat, tietokirjallisuus, tinasotilaat

Parker Brothers on yksi lautapelialan jättiläisistä - tai oli, kunnes se suurin jätti, Hasbro, nielaisi Parkerinkin. Tämä kirja kertoo Parker Brothersien ja etenkin yhtiön perustajan George Parkerin tarinan. Pelialan historia on keskimääräistä yhtiöhistoriikkia kiinnostavampaa luettavaa: lukijalle selviää muun muassa se, miten palapelejä alunperin valmistettiin.

Loppua kohden tarina käy synkemmäksi, kun Parker Brothersin hyvät ajat vaihtuvat menetyksiin. Phil Orbanes työskenteli Parker Brothersilla yli kymmenen vuotta näinä pahimpina aikoina, joten näkemystä riittää. Kirjan sävy on kuitenkin kohtuullisen neutraali. Kiinnostavimmillaan kirja on kuitenkin tarinansa alkuvaiheissa. Tätä on helppo suositella kaikille historiasta ja lautapeleistä kiinnostuneille.

Avainsanat: historia, pelit, tietokirjallisuus

Suola on nykyisin äärimmäisen tavanomainen aine, mutta siitä huolimatta se on ollut haluttua ja himoittua. Suolan tavoittelu on ohjannut valtioiden toimintaa ja suolantuotannosta on sodittu. Suolalla on myös maksettu sotilaiden palkkoja (englannin palkkaa tarkoittava sana salary viittaa suoraan suolaan) ja sitä verottamalla on tuotettu valtioiden kassaan rahaa.

En voi kieltää: olen kateellinen. Juuri näin hyvän kirjan minäkin joskus haluaisin kirjoittaa. Suola on taidokkaasti kirjoitettu läpileikkaus historiaan, täynnä mielenkiintoisia anekdootteja ja kiinnostavaa historiaa. Suola on aiheena jokaiselle tuttu ja Kurlansky puhuu paljon ruoasta. Jos haluaa lukea kiinnostavan tietokirjan, tätä teosta on helppo suositella varauksetta.

Avainsanat: historia, ruoanlaitto, suola, tietokirjallisuus

Tarinan ydinosa sijoittuu 1980-luvun Intiaan, maan koillisosaan Himalajan rinteille. Orvoksi jäänyt Sai on saanut nunnien pitämän koulun päätökseen ja saapuu tuomari-isoisänsä taloon. Muut kirjan hahmot kytkeytyvät eri tavoin eläkeläistuomarin ja Sain elinpiiriin. Talon kokista tulee Saille sympaattinen isähahmo, kotiopettajana käyvästä Gyanista ambivalentin rakkauden kohde. Iso osa tarinassa on kokin pojalla Bijulla, joka on lähtenyt etsimään onneaan Amerikasta ja kohtaa laittoman siirtolaisuuden haasteet. Henkilökohtaloiden yläpuolella teos käsitteleekin kolonialismin perintöä ja kansainvälistymistä, siirtolaisuutta ja irrallisuutta, ryhmien ristiriitoja ja yksilöiden turhia unelmia.

Teoksen rakenne pitää lukijan skarppina, kun tarina liikkuu vuorotellen kahdessa maassa, kertoo useamman sukupolven historiaa, esittelee useita tärkeitä henkilöitä ja käsittelee paikallisia ja yleisiä yhteiskunnallisia tapahtumia. Raskasta ei teksti kuitenkaan ole, sillä Desai vetäisee henkilönsä ja tapahtumansa nopeilla, kevyillä piirroilla ja nautittavalla kielellä. Silti tarinan lukuisat keskushenkilöt hahmottuvat erilaisiksi persooniksi ja jäävät mieleen, myös askarruttamaan.

Kiran Desain esikoisteos, hulppea fantasiatarina Hulabaloo hedelmätarhassa, on ollut yksi mieleenpainuvimpia sattumalöytöjäni. Menetyksen perinnöstä fantasia on kaukana, mutta yhteistä on, että Desai kirjoittaa vetävästi, kommentoi henkilöitään suorasukaisesti ja kohtelee heitä usein ironialla tai mustallakin huumorilla. Menetyksen perintö on kuitenkin vakava ja jopa pessimistinen reunamerkintä sukupolvien dialogiin.

Avainsanat: historia, Intia, perheromaanit, siirtolaisuus, sukupolvet, unelmat, yhteiskunta

Messinansalmen pohjasta löytyy vuonna 2035 roomalainen kaleeri, jonka lastina on Israelin kansan liitonarkku. Saalis on melkoinen, mutta eniten yllättyy NASAn tutkija Andy Coppola, joka tunnistaa liitonarkun NASAn kehittelemäksi fuusiomoottoriksi. Ei siinä mitään, mutta kun kaleeri on takuuvarmasti ollut merenpohjassa vuodesta 70 ja NASAn huippusalainen fuusiomoottori on vasta tekeillä.

Asunta kelaa salamannopeasti läpi alustavia tapahtumia, joista verkkaisempi kirjoittaja olisi lätissyt parisataa sivua ja pääsee ripeästi varsinaiseen asiaan. Kirja on melkoinen seikkailu, joka asettaa Raamatun historian keskeisimmät myytit aivan uuteen valoon. 20 vuotta hauduteltu esikoisteos on paikoin hitusen kömpelö, mutta vauhtiin päästyään jyrää vastustamattomasti. Luin itse kirjan noin päivässä, kun oli vain pakko.

Kirjailija itse ei ole scifin ystävä enkä usko, että Kolmannen aikakirjan scifielementit ketään erityisemmin vieraannuta. Kirja on päinvastoin kiehtova ja kutkuttava ajatusleikki, perinteiseen laadukkaiden aikamatkatarinoiden tapaan. Suosittelen!

Avainsanat: aikamatkat, historia, myytit, Raamattu, science fiction

Ei ole kirjaa karvoihin katsominen. Vaatimaton nidosasuinen opus, jonka kansikuvakin on vähän tyhmä, pitää sisällään tosi mainiot tarinat. Ilo alkaa jo kirjailijan johdannosta, jossa hän tunnustautuu Suomen ja Paavo Nurmen suureksi ihailijaksi. Suomalaisella lukijalla on onnea myös ensimmäisen tarinan kanssa, onhan Rumat kanat paljon nasevampi nimi kuin The Ugly Chickens. Niminovellinimen Flying Saucer Rock and Roll kääntö taas on vaatinut vääntöä.

Teos koostuu novelleista, jotka voi sijoittaa spekulatiivisen fiktion yleisotsikon alle. Toisissa on SF-piirteitä tai maagista realismia, mutta enimmäkseen jutut ovat luokattomia. Se ei ole moite. Tarinat sijoittuvat hyvin erilaisiin miljöihin, maihin ja maailmoihin, mutta faktan ja mielikuvituksen liitto on aina huolella solmittu. Teksteissä on myös hurtti huumori, ja joka jutun lopetuslause osuu ja uppoaa.

Rumat kanat ja Tänä yönä leijonat uinuvat olivat suosikkijuttuni, näin ensi lukemalla.

Avainsanat: fantasia, historia, novellit, science fiction

Landerin kolmas romaani (v. 1984) vie ajassa ja paikassa kauas. Kerronta tosin on ajallisesti kaksijakoinen. Menneiden tapahtumien rinnalla ovat nykyhetkeen sijoittuvat Tean kirjeet. Tarina kertoo pääosin tahitilaissaarelle ajatuvasta miehestä, hänen elämässään sekä sielussaan tapahtuvista muutoksista.

Romaanin kirjoitustyyli on haastava, sillä kirjassa on monta minähahmoa, jotka kertovat vuorollaan tapahtumista. Kerronta pysyy kuitenkin sujuvana ja alkuasukasheimon henkilöiden näkökulmasta asioiden seuraaminen tuo hyvän lisämausteen. Kulttuuriero jokapäiväisessä käyttäytymisessä sekä kyseenalaisten tekojen hyväksymisessä on ollut todella suuri. Vapaa ja vastuuton seksi voi kuulostaa hyvin houkuttelevalta, mutta viehätys saattaa kadota kun se muuttuu arkiseksi asiaksi ja tuo lieveilmiöitä mukanaan.

Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta niistä selvästi tärkein on Tahitille päätyvä Peter. Hänessä tapahtuvat muutokset ovat todella hienosti kuvattu ja mainio esimerkki siitä, kuinka ympäristö alkaa muokata ihmistä. Siipijumala osoittaa, että myös Landerin varhaisemman tuotannon taso on todella korkea.

Avainsanat: erotiikka, historia, ihmisluonto, ihmissuhteet, jumalat, kulttuurikonfliktit