Avainsana: ihmiskunnan tuho

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Isä ja poika – lapsi vielä – kulkevat maailmanlopun maisemassa nälissään ja kylmissään, vaaterievuissaan, mukanaan vähät kantamiset, kartan palaset, revolveri ja kaksi panosta. Kaupungit ovat raunioina ja maisema tuhkan peittämä, auringonvalo himmennyt, äänet poissa, kasvit ja eläimet kuolleet. Mies ja poika pyrkivät etelään ja meren rantaan. Jostain hylätystä kellarista löytyy silloin tällöin jotain syötävää, vaikka vaeltavat ihmislaumat ovat jo aikaa vieneet kaiken löytämänsä. Nyt on jäljellä enää harvoja ihmisiä, ja jokaista merkkiä heistä on kavahdettava ja piilouduttava, varmuuden vuoksi.

Uuvuttavalla vaelluksella käydään näiden kahden kulkijan keskustelua. Pojalle tämä on ainoa maailma jonka hän tuntee, ja tästä hän rakentaa maailmankuvansa. Ihmettelyn ja ihmisyyden kyky hänessä saa isän uskomaan, että yhä kannattaa ponnistella. Että poika yksin erottaa hänet kuolemasta. Ja että hän on pojalle elämä nyt ja vasta.

McCarthyn entä jos –maailman tunnelma on intensiivinen ja niin todentuntuinen että hirvittää; mieleen tulee esimerkiksi ydinsodan finaali, vaikka kirjassa ei kerrota mistä katastrofista oli kysymys. Runollinen, timantiksi hiottu teksti vailla yhtään turhaa sanaa tekee kuitenkin lukemisen nautittavaksi. Isän ja pojan suhde on upeaa luettavaa. Tarinan kauneus ja viisaus häikäisee viimeistä kappaletta myöten. Tässä kirjassa on kaikki kohdallaan.

Teos sai vuoden 2007 Pulitzer Prize for Fiction -palkinnon.

Avainsanat: allegoriat, ihmiskunnan tuho, maailmanloppu, selviytyminen, toivo, vanhempi-lapsisuhde

Alan Weisman poukkoilee ympäri maapalloa jututtamassa eri alojen asiantuntijoita biologeista kemisteihin selvittääkseen, millainen olisi maailma ilman ihmiskuntaa. Kirja leikittelee ajatuksella, että ihmiset tarkemmin määrittelemättömästä syystä yhtäkkiä katoaisivat tai kuolisivat sukupuuttoon. Mitä tapahtuisi ihmisen luomuksille, kuten kaupungeille, kotieläimille ja epäorgaanisille jätteille? Hienoimmat saavutuksemme murenevat tomuksi vuosikymmenissä tai viimeistään -sadoissa, mutta monet tekemämme radikaalit muutokset planeettamme ekosysteemissä tulevat säilymään meidän mittakaavassamme ikuisesti.

Kirja on täynnä mielenkiintoista pikkutietoa ympäristön tilasta kiinnostuneelle. Minulla ei esimerkiksi ollut aavistustakaan, että Englannissa on ollut 1800-luvun puolivälistä lähtien toiminnassa koetila, jonka kymmenistä koepeltotilkuista on otettu näytteet joka vuosi tähän päivään saakka, ja näin seurattu teollistumisen, lannoitusaineiden ja ilmaston muutoksen vaikutuksia maaperään ja kasveihin.

Kirjan tyyli on leppoisan jutusteleva, toimittajamainen. Se on myös kyllin neutraali sävyltään, että sen voi leikiten lukea omalla näkökulmallaan sävytettynä. Takakannen arvosteluteksti kehui Weismanin sävyä ihmiskuntaa kohtaan sympaattiseksi; minun mielestäni kirja vain vahvisti sen, mikä tuntuu selvältä muutenkin: kaikki on mennyt päin helvettiä.

Avainsanat: ekologia, ennusteet, ihminen, ihmiskunnan tuho, luonto, ympäristövaikutukset

Absolution Gap on viimeinen osa Revelation Spacen ja Redemption Arkin aloittamaa trilogiaa. Estäjät, muinaiset sivilisaatioita murhaavat tappokoneet, ovat yhä vauhdissa ja ihmiskunnan loppu on lähellä.

Ratkaisu ongelmaan saattaa löytyä pieneltä Hela-kuulta, jossa valtavat katedraalit vaeltavat planeetan ympäri jatkuvassa kulkueessa. Paikka on mielenkiintoinen; harvoin kohtaa näin omaperäisiä yhteiskuntia.

Kirjaan ei kannata tarttua, jos ei ole lukenut aikaisempia osia. Toimii se varmaan itsekseenkin, mutta varsinkin Redemption Arkin tunteminen auttaa.

Avainsanat: avaruusmatkailu, avaruusoliot, ihmiskunnan tuho, katedraalit, science fiction, uskonto

Revelation Spacen tarina jatkuu. Amarantiinien kohtalo on selvinnyt, ja sama tuho uhkaa myös ihmisiä. Sopua ei silti ihmisten kesken ole, vaan eri tahot kiistelevät kovasti edellisestä osasta tutuista maailmanlopun aseista, joita Nostalgia for Infinity kantaa ruumassaan.

Tarina on huikean jännittävä pitkin matkaa, ja täynnä kerrassaan kutkuttavia käänteitä. Tieteellinen puoli tarjoilee mielenkiintoisia ajatuksia avaruusmatkailun jouduttamisesta ja pari hilpeän synkkää seurausta epäonnistuneille kokeille.

Revelation Spacen lukeminen ei ole pakkovaatimus Redemption Arkista nauttimiselle, mutta suosittelen silti ehdottomasti aloittamaan alusta.

Avainsanat: avaruusmatkailu, ihmiskunnan tuho, petokset, science fiction

Ihmiskunta on tuhon oma: 2000 vuotta vanha lipas paljastaa sisältään ikävänpuoleisen ruttoviruksen, joka leviää maanosasta toiseen tappaen kaiken väestön. Amerikkaan virus ehtii tietenkin viimeiseksi, joten jotain voi olla vielä tehtävissä. Ihmiskunnan viimeinen linnake kilpistyy Los Alamosin huippulaboratorioihin, joissa tiedemiehet ja -naiset yrittävät kloonata virukselle vastustuskykyisen ihmisen vuodelta nolla. Ongelmia odotetusti seuraa, kun käpälöidään Jeesuksen oletetulta kuolinpaikalta kotoisin olevia luita.

Kirja vaatii lukijalta melkoista uskoa ja omaksumista, juonen uskottavuus kun on välillä pahasti koetuksella. Lisää huomautettavaa löytyy henkilöistä, joiden motiivit jäävät toisinaan epäselviksi. Myös teoksen maailmankuva hämmästyttää: Etelä-Amerikkaa ei mainittu tekstissä kertaakaan ja Eurooppakin ohitettiin parilla lauseella.

Hyvääkin sanottavaa toki on: kirja on aiheeltaan varsin kiinnostava "mitä jos"-ajatusleikki ja käsittelee ajankohtaisia teemoja ajatuksia herättävästi. Itseäni kiehtoi ehkä eniten uskonnollinen tematiikka ja uskonnollisen hurmoksen synty ja seuraukset. Puutteistaan huolimatta Vuosi nolla on siis varsin mukaansatempaavaa luettavaa.

Avainsanat: biotekniikka, ihmiskunnan tuho, Jeesus, uskonto, virukset

Tämän kirjan alkuasetelma on perin lohduton: pohjoinen pallonpuolisko on ydinsodan jäljiltä täysin autioitunut. Australiaan säteilytuulet ovat kuitenkin vasta tulossa, joten vielä on toivoa, että ne eivät tulisikaan. Aikaa on muutama kuukausi, ja näitä viimeisiä hetkiä Shute kuvaa kirjassaan pienen ihmisjoukon osalta tunteikkaasti.

Viimeisellä rannalla on raskasta luettavaa. Toivonpilkahdus paremmasta huomisesta saa kuitenkin lukemaan kirjan loppuun asti: selviytyjät kuulevat morsekoodia jostain pohjoisesta - voisiko jossain joku olla sittenkin elossa?

Tämä kirja tunnetaan varmaan paremmin Sir Elwoodin hiljaisten värien kappaleena. Elokuvaversiokaan ei ole hullumpi. Kirja on kuitenkin kolmikosta paras tulkinta aiheesta ja oivallinen kannanotto ydinsotaa vastaan.

Avainsanat: Australia, epätoivo, ihmiskunnan tuho, maailmanloppu, sodanvastaisuus, toivo, ydinsota