Avainsana: jännitys

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Jeffery Deaver sai tehtäväkseen koota yksiin kansiin 33 1900-luvun parasta jännitysnovellia. Tuloksena on hulppea, lähes 800-sivuinen kokoelma kovaksi keitettyjä rikosjuttuja, dekkareita, kauhukertomuksia ja mysteereitä nimekkäältä tekijäjoukolta. Mukana ovat muiden muassa James M. Cain, Stanley Ellin, Anna Katharine Green, Stephen King, Sara Paretsky, Ruth Rendell, Georges Simenon, Donald E. Westlake ja Mickey Spillane. Tekijät painottuvat amerikkalaisiin dekkaristeihin, mutta muutamia eurooppalaisia kirjailijoitakin on mukana.

Kaikkiaan kertomukset ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, oikeita dekkarinystävän herkkupaloja. Mukana on klassisia yksityisetsiväseikkailuja, modernimpia rikossotkuja ja muuten vain alakuloisia tunnelmia. Deaver on tehnyt suuren työn valikoidessaan novelleja kokoelmaa varten, ja hyvin monipuolisen kuvan Pahan palkka antaakin rikoskirjallisuudesta genrenä.

Itselleni dekkarit ovat tyypillisesti kepeää kesäluettavaa. Tässä tarkoituksessa on vaikea sivuuttaa tätä kokoelmaa, jota muuten kannattaa silmäillä jäännöseräkirjakaupoistakin. Oman kappaleeni hankin muutamalla eurolla.

Avainsanat: dekkarit, jännitys, novellit, rikokset

Zorron tarina on ehdoton luettava kaikille seikkailukirjojen ystäville ja Zorro-hahmosta kiinnostuneille. Mukaansa tempaava tarina, reippaasti etenevä juoni ja jännitys tekevät siitä yhden niistä kirjoista, jotka on luettava melkeinpä yhdeltä istumalta.

Seikkailu alkaa Kaliforniasta, tulevan Zorron lapsuudesta ja jatkaa sieltä pitkin maita ja mantuja Amerikan ja Euroopan mantereilla. Värikäs henkilögalleria, ripaus romantiikkaa ja juonittelua, uhkarohkea sankari ja hyvä kirjoittaja (kuten Allende!), muuta ei loistavan seikkailukirjan reseptiin tarvitakaan.

Avainsanat: jännitys, juonittelu, rohkeus, seikkailu, seikkailukirjat, Zorro

Virpi Hämeen-Anttila osoittaa jälleen sanataituruuttaan valloittamalla uuden kirjallisuuden lajin, jännityksen, kirjallaan Sokkopeli. 500-sivuista kirjaa on pakko aina vain lukea eteenpäin, kesken ei malttaisi jättää millään! Vanhat koulutoverit kohtaavat nelikymppisinä toisensa vuosien jälkeen ikävällä tavalla, kun yksi kaveruksista kuolee tapaturmaisesti ja pelottava, Puuseppä-nimimerkkiä käyttävä häirikkö alkaa lähettää outoja viestejä ja tehtäviä tarotkorteissa, sekä tehdä ikäviä terrori-iskuja milloin työpaikoille, milloin jopa koteihin.

Hämeen-Anttilan kirjan henkilöt tuntuvat kaavamaisilta ja valmiiksi suunnitelluilta, sen sijaan että he kasvaisivat tarinan mukana. Myös juoni on jokseenkin ennalta-arvattava, mutta ratkaisu pysyy yllätyksenä loppuun asti. Kuitenkin kirjan juonellisuus ja jännitys pitävät mielenkiinnon yllä niin tiivisti, että nämä pikkumiinukset sallittakoon!

Avainsanat: Helsinki, ihmissuhteet, jännitys, rajatieto, tarot

Salaperäisiä askeleita, lapsi joka on nähnyt jotain pahaa, huumeita, öisiä kauhun hetkiä… Kirjassa on monia tyypillisiä dekkariaineksia, mutta Danuta Reah onnistuu silti eroamaan muista. Hiljaiset puistot sisältää paljon enemmän kuin vastauksen siihen kuka on murhaaja. Ihmisluonteen kuvaus ja psykologinen puoli ovat vahvasti mukana alusta alkaen.

Myös kerrontanäkökulma on mielenkiintoinen, sillä kirjassa on useampia minähahmoja. Lukiessa huomaa välillä miettivän tapahtumia Suzannen, välillä komisario McCarthyn ja välillä kuusivuotiaan Iriksen näkökulmasta. Tapahtumat paljastuvat pikkuhiljaa ja samoin käy kirjan ihmishahmojen kanssa.

Jos kaipaa dekkarilta syvyyttä, niin Hiljaiset puistot on suositeltava valinta. Ja kyllä sitä jännitystäkin piisaa. Tapahtumapaikat ovat hyvin arkisia ja se on omiaan lisäämään kihelmöivää tunnelmaa.

Avainsanat: dekkarit, ihmisluonto, jännitys, psykologia, puistot, rikokset

Kosto on suloinen, sanotaan, mutta tämä kirja on hyvä! Eppu Nuotio on niin uskomaton tekstin vääntäjä, kirjoittaapahan hän mitä tahansa. Dekkareitten saralla Kosto on toinen kirja, sillä ensimmäinen oli Musta. Molemmissa seikkailee pääosassa Pii Marin, tummaihoinen toimittaja. Paikka on Ylen aluetoimitus ja tottahan siellä tapahtuu murha.

Murhan selvitys kietoo lukijan mukaansa, kuten murhan selvittäjien suhteetkin. Kuka on murhaaja, selviää loppumetreillä ja ehdokkaita piisaa. Kirja on leppoisaa luettavaa, niin dekkareitten kuin Eppu Nuotionkin ystäville ja erityisesti kaikille lukijoille!

Avainsanat: dekkarit, ihmissuhteet, jännitys, rasismi, sarjamurhaajat, televisiotoimittajat, työpaikat

Lasisilmä kertoo Tarusta, joka liittyy suositun Lähiö-tv-sarjan käsikirjoittajatiimiin. Juonikuvioiden punominen on täyttä työtä ja melkoista juonittelua tuntuu tiiminkin työ olevan. Varsinkin pääkirjoittaja Paula on hurja manipulaattori.

Pian Taru huomaa, että työ ja elämä, fakta ja fiktio alkavat kietoutua yhteen pelottavalla vauhdilla. Tarinan käänteet saavat vainoharhaisia piirteitä. Tv-sarjan konventioita seuraava, hyödyntävä ja kommentoiva juoni päättyy jatkuvasti koukkuihin, jotka houkuttelevat lukijan jatkamaan lukemista. Tarinan sekaan Sinisalo on ripotellut nasevaa mediakritiikkiä.

Terävä psykologinen trilleri yhdistettynä hienovaraisiin fantastisiin elementteihin on tyylikäs paketti, jonka Sinisalo on kirjoittanut totutulla taidollaan. Kirja on monikerroksinen, älykäs teos, jonka tyylikkäät yksityiskohdat - henkilöiden nimiä myöten - ovat tarkkaan hiotut. Lasisilmä oli harvinaisen nautinnollinen lukukokemus.

Avainsanat: fantasia, jännitys, juonittelu, mediakritiikki, vainoharhaisuus

Tuulen varjo alkaa vuonna 1945 siitä, kun kymmenvuotias Daniel kohtaa unohdettujen kirjojen hautausmaalla Julián Caraxin kirjan Tuulen varjo. Daniel kiinnostuu Caraxista ja ryhtyy selvittämään tämän kohtaloa. Yllättäen varsin moni muukin tuntuu kiinnostuneen Caraxista ja tämän kirjallisesta tuotannosta.

Värikkäässä tarinassa riittää käänteitä: romantiikkaa, murhia, mysteerejä… 1950-luvun Barcelona on mielenkiintoinen ympäristö ja kirjassa riittää runsaasti kiinnostavia henkilöitä, joiden tarinat kietoutuvat yhteen yllättävillä tavoilla. Mysteerien ystäville Tuulen varjo on oivallinen valinta; esimerkiksi Pérez-Reverten kirjojen ystävät pitänevät tästäkin. (Tuulen varjo esiintyy myös Unshelved-nettisarjiksen kirjavinkeissä)

Avainsanat: 1950-luku, Barcelona, bibliofilia, Espanja, jännitys, kirjat, mysteerit

Vaikka en ole erityinen dekkareiden fani, Uutispommissa käsitellään kiinnostavasti työpaikkojen lasikattoja, naisjohtajille sukupuolestaan aiheutuvia ongelmia ja nykyvanhempien vaikeutta yhdistää perhe ja ura. Myös kurkistus kiireiseen lehden toimituksen arkeen on hauska lisä.

Avainsanat: dekkarit, jännitys, journalismi, naisen asema, perhe

Kirjan päähenkilö Richard Papen aloittaa opiskelun Hampdenin syrjäcollegessa Vermontissa. Onni potkii Richardia: hän pääsee mukaan pieneen muinaiskreikkaa opiskelevien sisäpiiriin. Ystävystyttyään viiden omalaatuisen opiskelijatoverinsa kanssa hän saa kuulla heidän oudoista puuhistaan ja veriteosta, johon he eräänä yönä syyllistyivät. Toinenkin on vaarassa tapahtua: yksi ystävyksistä uhkaa paljastaa muut. Sanomattakin lienee selvää, että Richard joutuu vedetyksi mukaan soppaan, joka huonoin metaforin ilmaistuna kiehuu yli.

Kirja kuvaa taitavasti paitsi surmatyön kaltaiseen äärimmäiseen ratkaisuun johtavia tapahtumia, myös teon jälkeistä aikaa. Syyllisyys, kiinnijäämisen pelko ja ryhmän sisäinen hajoaminen tuodaan uskottavalla ja kiinnostavalla tavalla esiin. Myös henkilöt ovat persoonallisia ja eläviä, joskin paikoin hieman alleviivatun erikoisia.

Takakannesta löytyy muuten hauska pieni yksityiskohta: John Grishamin hehkutus siitä, kuinka hän ei ole sitten Vuorovetten prinssin nauttinut mistään kirjasta näin paljon. Omalla kohdallani tuo aiheutti pientä epäröintiä, Grisham ja Vuorovetten prinssi kun eivät korviini valtavan laadukkaalta kirjallisuudelta kalskahda (väärässä voin tietysti olla, sen myönnän - kumpaankaan en ole tarkemmin tutustunut). Tästä tahattoman luotaantyöntävästä seikasta huolimatta Jumalat juhlivat öisin kannattaa ehdottomasti napata hyllystä mukaansa, se edustaa mukaansatempaavaa kerrontaa parhaimmillaan.

Avainsanat: jännitys, klassiset kielet, salaseurat

Flaamilainen taulu kertoo flaamilaisesta taulusta - taulu esittää kahta aatelista pelaamassa shakkia. Viisisataa vuotta valmistumisensa jälkeen maalaus päätyy konservoitavaksi, jolloin maalin alta löytyy kätketty viesti: Quis necavit equitem? - Kuka murhasi ritarin?. Lause on viittaus viidensadan vuoden takaiseen murhamysteeriin, jota kirjan päähenkilö, Julia, alkaa selvittää.

Julia alkaa ystävineen selvittää mysteeriä, mutta tapahtumat saavat huolestuttavia käänteitä kun tauluun kätketty mysteeri siirtyy nykypäivään ja murhia alkaa tapahtua. Uhri toisensa jälkeen kuolee ja kohteena näyttäisi olevan Julia. Onnekseen Julialla on tukenaan värikäs ystäväpiirinsä.

Shakilla on merkittävä osa kirjassa; perustuuhan mysteerin ratkaiseminen taulussa kuvattuun shakkiotteluun. Shakin tuntemus auttaa kirjan parissa, mutta ehdoton vaatimus se ei ole. Murhamysteeri on riittävän jännittävä ilmankin, mutta kirja voi olla paikoin, keskittyessään enemmän shakkiin, hieman pitkästyttävä.

Avainsanat: historia, jännitys, Madrid, mysteerit, shakki, taidemaailma