Avainsana: Jeesus

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Valtakunnan salaisuus (1959) on Mika Waltarin tulkinta evankeliumeista, kirjemuotoon puettu kertomus kristinuskon synnystä. Kertoja, nuorehko roomalainen ylimys Markus Mezentius Manilianus, on aistinautintoihin kyllästyessään paneutunut eri uskontojen pyhiin kirjoituksiin. Ilmestyksenomainen päähänpisto panee hänet matkustamaan Jerusalemiin, jonne hän saapuu juuri ajoissa todistamaan ristiinnaulitun Jeesuksen kuolemaa.

Ennustusten mainitseman "juutalaisten kuninkaan" kohtalo alkaa askarruttaa Markusta, etenkin kun hän saa omin silmin nähdä siihen kytkeytyvät oudot ilmiöt: taivaan pimenemisen, maan järähdykset, tyhjentyneen haudan käärinliinoineen. Hän mielisi kuulla lisää Jeesuksen julistamasta valtakunnasta, mutta pelokkaat opetuslapset ovat vetäytyneet maan alle ja karsastavat eritoten roomalaisen miehitysvallan edustajaa.

Kirja on avoimen uskonnollinen, mutta opinkappaleiden tuputtamisen sijasta se keskittyy kuvaamaan ihmisten hämmennystä, kun vanhat säännöt ja odotukset murenevat. Roomalainen kertojahahmo avaa eloisia ja humoristisiakin näkökulmia monikulttuuriseen juutalaismaahan ja raamatullisiin tapahtumiin. Jeesuksesta muodostuva kuva on perinteisen seesteinen, mutta muuten henkilöissä on rosojakin. Miesvaltaisen kulttuurin varjosta naiset, etenkin Magdalan Maria sekä Pontius Pilatuksen vaimo, nousevat apostoleita keskeisemmiksi.

Arvomaailmojen törmäys Valtakunnan salaisuudessa on kuin toisintoa Sinuhesta (jossa kristilliset aatteet tosin oli puettu farao Ekhnatonin opiksi). Sinuhen tapaan myös Markus Mezentius on saamaton pohdiskelija, joka ehkä tiedostamattaankin vieroksuu elämän raadollisuutta mutta ei oikein osaa tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Uskonkysymyksiä hän tarkastelee viehättyneenä mutta samalla epäillen: hän tahtoo uskoa olevansa todistamassa uuden maailmanjärjestyksen syntyä, vaikka se ei käy järkeen.

Itsenäisessä jatko-osassa Ihmiskunnan viholliset raamatullisten viittausten osuus pienenee päähuomion kiinnittyessä keisarillisen Rooman kuohuntaan.

Avainsanat: antiikki, evankeliumi, Jeesus, juutalaiset, kristinusko, Magdalan Maria, uskonto

Norman Mailer kertoo kirjassaan evankeliumeista tutun tarinan Jeesuksen elämästä uudestaan - tällä kertaa Jeesuksen näkökulmasta, ilman evankelistojen liioittelua. Lähtökohta on mielenkiintoinen, muutenkin kuin uskonnollisesta näkökulmasta. Jeesuksen elämän (tapahtui se oikeasti tai ei) merkitys ei ole vähäinen.

Mailer piirtää Jeesuksesta mielenkiintoisen henkilön. Jumalan poika on täynnä ristiriitoja ja epäilyksiä omasta tehtävästään. Tarina etenee sujuvasti ja nopeasti, tuttujen tapahtumien seuratessa toisiaan.

En tiedä, voiko Pojan evankeliumia varsinaiseksi mestariteokseksi kutsua, mutta on se kuitenkin mielestäni varsinaisia evankeliumeja miellyttävämpää luettavaa. Suosittelen Jeesuksesta henkilönä kiinnostuneille.

Avainsanat: evankeliumi, historia, Jeesus, uskonto

Ihmiskunta on tuhon oma: 2000 vuotta vanha lipas paljastaa sisältään ikävänpuoleisen ruttoviruksen, joka leviää maanosasta toiseen tappaen kaiken väestön. Amerikkaan virus ehtii tietenkin viimeiseksi, joten jotain voi olla vielä tehtävissä. Ihmiskunnan viimeinen linnake kilpistyy Los Alamosin huippulaboratorioihin, joissa tiedemiehet ja -naiset yrittävät kloonata virukselle vastustuskykyisen ihmisen vuodelta nolla. Ongelmia odotetusti seuraa, kun käpälöidään Jeesuksen oletetulta kuolinpaikalta kotoisin olevia luita.

Kirja vaatii lukijalta melkoista uskoa ja omaksumista, juonen uskottavuus kun on välillä pahasti koetuksella. Lisää huomautettavaa löytyy henkilöistä, joiden motiivit jäävät toisinaan epäselviksi. Myös teoksen maailmankuva hämmästyttää: Etelä-Amerikkaa ei mainittu tekstissä kertaakaan ja Eurooppakin ohitettiin parilla lauseella.

Hyvääkin sanottavaa toki on: kirja on aiheeltaan varsin kiinnostava "mitä jos"-ajatusleikki ja käsittelee ajankohtaisia teemoja ajatuksia herättävästi. Itseäni kiehtoi ehkä eniten uskonnollinen tematiikka ja uskonnollisen hurmoksen synty ja seuraukset. Puutteistaan huolimatta Vuosi nolla on siis varsin mukaansatempaavaa luettavaa.

Avainsanat: biotekniikka, ihmiskunnan tuho, Jeesus, uskonto, virukset

Saatana saapuu Moskovaan on klassikko, joka kertoo hykerryttävän kertomuksen siitä kuinka, niin, Saatana saapuu Moskovaan seurueineen. Kirja kertoo myös Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaamisesta ja kolmantena linjana kuljetetaan vaikeuksiin ajautuvan kirjailija Mestarin ja Margaritan rakkaustarinaa (kirjan alkuperäinen nimi on suomeksi Mestari ja Margarita).

Mielenkiintoisen kirjasta tekee sen nurinkurisuus: Jeesuksen kertomus, joka on luonteeltaan myyttinen, kerrotaan vakavasti kuin historiallinen tosiasia kun taas Saatanan riehuminen Moskovassa on täyttä fantasiaa mitä arkisimman realistisissa puitteissa.

Kirja on terävän yhteiskuntakriittinen ja siksi se oli pitkään kielletty Neuvostoliitossa. Ainakin WSOY:n pokkariversioon on merkitty alunperin poistetut katkelmat, jotka näin jälkikäteen tarkasteltuna vaikuttavat paikoin aika hauskoilta, kun pohtii asiaa sensuroijan näkökulmasta: minkälaiset asiat on haluttu sulkea pois todellisuudesta? Saatana saapuu Moskovaan on eloisa klassikko ja fantastinen kertomus.

Avainsanat: fantasia, huumori, Jeesus, Moskova, Neuvostoliitto, romanssit, Saatana, satiiri, sensuuri