Avainsana: kasvukertomukset

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Ruotsalainen kauhusensaatio Låt den rätta komma in on kääntynyt suomeksi. Tukholmalaisessa Blackebergin lähiössä 1980-luvun alussa elämä on tavanomaisen uneliasta kansankodin rauhaa, kunnes lähimetsässä tapahtuu häijy rituaalimurha: puussa roikkuu kuiviin valutettu teinipoika.

Murha säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka fantasioi kostavansa kiusaajilleen. Murhaakin kiinnostavampaa on kuitenkin outo naapurintyttö Eli. Eli on outo tapaus: tyttöä näkee vain iltahämärän jälkeen, hän pukeutuu oudosti, haisee kummalliselle eikä tunne Rubikin kuution kaltaisia itsestäänselvyyksiä.

Ystävät hämärän jälkeen on komea ja verinen kauhutarina, jossa vampyyrilegendojen seksuaalisuutta naitetaan pedofiliaan, väkivallanteot ovat kaikessa kekseliäisyydessään yksityiskohtaisia ja veri roiskuu niin, että heikompia hirvittää. Siinä sivussa kirja on herkkä rakkaustarina, koulukiusatun pojan kasvukertomus ja kuvaus lähiöelämästä sen varjopuolia kiertelemättä. Kirja on yhtä rikkinäisten kotien ja epäonnistuneiden kasvattajien kavalkaadia.

Fantastinen teos, siis. Lindqvist onnistuu herättämään lukijassa niin myötätuntoa kuin vastenmielisyyttä. Kirjan henkilöt ovat taitavasti rakennettuja ja hyvin todellisia, kirjan yliluonnollisista ulottuvuuksista huolimatta. Oskariin ainakin on helppo samaistua, mikäli on koskaan tullut koulukiusatuksi. Kirja on paksu, mutta niin se vain oli pakko lukea mahdollisimman nopeasti. Juoni veti mukaansa todella tehokkaasti. Tätä kirjaa on helppo suositella kauhusta kiinnostuneille.

Avainsanat: 1980-luku, kasvukertomukset, kauhu, koulukiusaaminen, rakkaus, Ruotsi, Tukholma, vampyyrit

Tämäkin on erinomainen kirja, joka on jostain syystä piilotettu lastenosastolle. Kirjailija itse suosittelee tarinoita yli 12-vuotiaille. Onhan näissä nuoria päähenkilöitä ja monissa kasvutarinan tuntua, mutta kyllä aikuinenkin lukija saa näistä tarinoista paljon irti.

Kirja on jaettu kahteen osaan: kertomuksiin muualta ja täältä. Muualta-kertomukset ovat selvemmin fantasiaa, ne sijoittuvat meidän maailmastamme eroavaan fantasiamaailmaan ja niissä on selkeästi yliluonnollisia elementtejä. Täältä-tarinat sijoittuvat meidän maailmaamme, mutta niissäkin on ihmeen tuntua.

Sari Peltoniemi on erinomainen kirjailija, näissä pienissä tarinoissa on paljon hyvää ja kaunista. Viimeisenä oleva niminovelli on erityisen koskettava kertomus. Suosittelen lämpimästi, käykää ihmeessä etsimässä tämä pieni helmi kirjaston lastenosastolta.

Avainsanat: fantasia, kasvukertomukset, novellit

Minäkertoja Netotška kuvaa tarinan ensimmäisessä jaksossa lapsuuttaan. Vaatimattomat olot muuttuisivat jonain päivänä taiteilijaisäpuolen lupailemaksi paremmaksi elämäksi. Tapaamme vallan ”nykyaikaisen” perheen: alkoholisti-narsisti-isän, masentuneen äidin ja vanhemmilleen aina ja kaikessa lojaalin lapsen.

Netotška jää pian orvoksi ja pelastetaan kadulta varakkaan ruhtinaan perheeseen ja kotiopetukseen (joka kuvataan pedagogisesti varsin edistykselliseksi). Keskeistä on ruhtinaan tyttären Katjan ja Netotškan ystävyys, joka varovasti syntyy yli luokka- ja luonne-erojen ja saa varhaisnuoruuden eroottisiakin piirteitä.

Kolmannessa jaksossa arasta ja alemmuudentuntoisesta tytöstä kasvaa itsetuntoinen ja oikeamielinen nuori nainen. Netotška on jälleen uudessa perheessä ja katselee pariskunnan suhdetta tarkoin silmin. Hän tulee löytäneeksi kirjeen, joka paljastaa menneitä saloja ja avaa melkoisen draaman.

Tässä Dostojevskin varhaisessa romaanissa on taatusti avoin loppu. Kirjailija suunnitteli siitä laajaa, kuusiosaista teosta. Kolme osaa ilmestyivät lopulta lehtinovelleina, mutta kirjoitustyö keskeytyi, kun poliittiseen ryhmään kuulunut kirjailija pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Teloituslavalla hänet armahdettiin (teloitusvalmistelut pappeineen kaikkineen osoittautuivat makaaberiksi lavastukseksi) ja lähetettiin Siperiaan. Kirjailija työsti vielä tätäkin teosta, mutta ei suunniteltuun laajuuteen.

Keskeneräisenäkin teos on edustava ja kiinnostava näyte Dostojevskin tuotannosta. Kirjailijan pienet ihmiset ja suuret teemat löytyvät oitis: köyhät, kärsivät, sairaat ja kohtauksissaan kirkkaasti näkevät ihmiset kantavat omaa tai sijaiskärsivät toisten syyllisyyttä ja jalostuvat anteeksiannon kautta. Kun sentimentaalisen kielen alituiseen suutelevine ja kyynelehtivine henkilöineen ei anna hämätä, löytää teoksesta moniulotteista ja syvällisesti tutkittua ihmiskuvausta.

Avainsanat: 1800-luku, kasvukertomukset, klassikot, lapsuus, perhe, Pietari, salaisuudet

Tämä kirja tarkkailee pienen hollantilaisen kylän elämää pyörätuolissa istuvan Fransjen näkökulmasta. Fransje joutuu pyörätuoliinsa onnettomuuden seurauksena koululaisena ja päätyy siten ulkopuolisen tarkkailijan asemaan - Fransje ei pysty puhumaan ja hänen liikkumiskykynsäkin on rajallista. Fransje katselee ja kirjoittaa näkemänsä muistiin.

Fransjen heräillessä koomastaan hän kuuli, kuinka hänen sänkynsä ympärillä puhuttiin Lomarkin pikkukaupungin tuoreimmasta tapauksesta, pojasta, jonka nimi on Joe Speedboat. Joe Speedboat saapui perheineen Lomarkiin vauhdikkaasti: perheen muuttoauto täräytti Maandagien talon seinästä sisään. Joen isä kuoli tässä onnettomuudessa.

Joe on sähköä ja energiaa Lomarkin pojille ja Fransjekin ystävystyy Joen kanssa. Joe järkyttää pienen paikkakunnan tasapainoa. Viimeiseksi tulijaksi Joe ei jää, ja monet kirjan henkilöistä ovatkin Lomarkiin muualta saapuvia muukalaisia. Kirjan vahvoihin teemoihin kuuluukin ehdottomasti ulkopuolisuus: toisaalta Lomarkiin muualta muuttavat ulkopuoliset, toisaalta terveitä sivummalta tarkkaileva Fransje.

Fransje seuraa tapahtumia kouluajoista läpi loppukokeiden ja katselee, kuinka muut hajautuvat Lomarkista maailmalle - ja palaavat takaisin, joko hetkittäin tai pysyvästi. Pääsee Fransjekin näkemään maailmaa. Kirja on paikoin melkoista menoa, välillä rauhallisempaa tuumailua, hyvää (ja huonompaa) huumoria unohtamatta. Joen tarina, Fransjen silmin, on kaikessa rikkaudessaan kiehtovaa luettavaa.

Avainsanat: Hollanti, ihmissuhteet, kasvukertomukset, nuoruus, ulkopuolisuus, vammaiset

Ole sinä pienempi, niin minä olen isompi kuin koko taivas.

Juuli Niemen vuonna 2003 ilmestynyt esikoisteos Tara kertoo sisarusten tarinan kulkien jossain runon ja proosan rajamailla. Tosin siihen maahan ei kannata enää edes yrittää piirtää rajaa.

Tara ja Irina ovat siskoja ja Taran mielestä myös kaksosia, vaikka ikäeroa onkin vajaat kolme vuotta. Tarina kertoo kasvusta, lapsista aikuisten maailmassa ja ennen kaikkea sisarusten välisestä suhteesta, rakkaudestakin.

Tarina on kiehtovalla tavalla vangitseva ja jää surumielisen kauniin kielensäkin ansiosta mieleen. Vastapainona on keveämpiäkin kohtia. Taran ja Bastianin yhteisten hetkien kuvaus kulkee herkullisesti lasten ja aikuisten maailmoissa poukkoillen.

Kirja alkaa ja loppuu samaan paikkaan, rantakalliolle. Välissä ehtii tapahtua paljon, aiheet vaihtelevat, mutta yksittäisiä runoja ei kannata alkaa erotella. Lopussa herää ajatus, että sisarukset ovat kasvaneet ulos lapsuudestaan, mutta eivät koettelemusten jälkeenkään toisistaan.

Avainsanat: kasvu, kasvukertomukset, proosarunot, runot, sisarukset, tyttäret

Päivi Honkapää on uusi kotimainen fantasiakirjailija. Viides tuuli on kuitenkin varsin perinteikkään tuntuinen kirja: luulisin, että Honkapää on Le Guininsa lukenut, ainakin sen kaltaisia mielleyhtymiä kirja itselleni toi. Ja se on hyvä se, sillä Le Guin on ehdottomasti parempi lähtökohta kuin iänikuinen Tolkien, jos klassikoihin kerran nojataan.

Viides tuuli kertoo Sawanasta, lammaspaimenesta ja tarinankertojasta, joka haluaa nähdä maailmaa omaa kotikyläänsä enemmän. Sawana on perinyt äidiltään kulkijan veren ja saanut kyvyn nähdä ja kuulla asioita, joita muut eivät huomaa. Kun kotikylään saapuu salaperäinen varas, Sawana saa tilaisuutensa. Siitä alkaa matka, jonka Sawana haluaa jäävän aikakirjoihin.

Melko perinteikäs nuoren ihmisen paikkansahakemistarina Viides tuuli on, mutta mikäs siinä: kyllä niitä maailmaan mahtuu, varsinkin näin mainiosti kirjoitettuja. Viidennen tuulen maailma on kiehtova, henkilöt miellyttäviä ja Honkapää kirjoittaa hyvin. Teos lienee suunnattu nuorten aikuisten kohderyhmälle - ainakin Kaukajärven kirjastossa se on näemmä lastenosastolla - mutta viihdyttää fantasiannälkäistä aikuistakin illan tai pari. Tätä lisää!

Avainsanat: fantasia, kasvukertomukset, laivat, tarut, tuulet

Kirja kertoo kajaanilaisesta teinipoika Tanelista. Miehellä on mittaa 227 senttiä, mutta miehuuskoetta yhä puuttuu. Kaikkinaisen näytön paikka tuntuu tarjoutuvan nuorisoteatteriohjaaja Monan avulla. Mona hehkuttaa Tanelin näyttelijänlahjoja ja pyytää hänet mukaansa New Yorkiin teatteriguru Larryn kurssille. Voi pojat!

Kirjan alkupuoli on niin yksioikoisen maskuliinista puhetta ns. siitä ja sen puutteesta, että lukija alkaa odottaa, mikä tässä oikein on se juttu. Tanelin kanssa elämän suurta käännekohtaa odotellessa molemmille, Tanelille ja lukijalle, käy selväksi, että elämässä tapahtuu enimmäkseen pieniä asioita. Nekin vievät eteenpäin. Kajaanilainen kappalaisen poika kasvaa ulos terveydenhoitajaäidin ompelemista kamppeista. Valmiita housuja ei New York silti pojalle tarjoa.

Teos kohtelee yhteisön yliseksualisoitumista liioittelun ja satiirin ottein. Kurkistus teatterin kulisseihin on ilkikurinen. Taneli on kuitenkin hellyttävä hahmo, ja Monaakin kirjoittaja kohtelee inhimillisesti. New York on hauskasti hallussa. Kirja on nopeasti luettu ja siitä jää hyvä mieli. Ja jos oma nuoruus alkaa olla ohi, voi melkein todeta että onneksi niin.

Avainsanat: jättiläiset, kasvukertomukset, New York, prostituutio, teatteri, ulkonäkö

Potter-ilmiöltä on tuskin lukemista harrastava välttynyt. Itse olen jättänyt kirjat vinkkaamatta tähän asti, mutta päätin nyt kuitenkin tarttua koko sarjaan, nyt kun olen lukenut viimeisen seitsemännenkin osan. Potteria ei voi ohittaa.

Ensiksi hatunnosto J.K. Rowlingille. Hän on luonut suurmenestyksen, joka on saanut lapset tarttumaan kirjoihin ja myös aikuiset tarttumaan fantasiaan - se on hyvä asia, oli Pottereista muuten mitä mieltä tahansa.

Viimeiset kymmenen vuotta tynnyrissä viettäneille tiedoksi: Harry Potterit kertovat Harry Potterista, joka saa 11-vuotiaana kuulla olevansa ihan oikea velho. Tämä on setänsä ja tätinsä - joissa ei ole sitten mitään maagista - sortamana kasvaneelle yksinäiselle orpopojalle luonnollisesti suunnattoman hieno uutinen. Harry pääsee Hogwartsin velhokouluun opiskelemaan, muiden kaltaistensa joukkoon.

Hogwartsissa Harrylle paljastuu, että hän on velhomaailmasa kuuluisa: paha Voldemort, joka on niin kauhistuttava, ettei hänen nimeään saa edes mainita, tappoi Harryn vanhemmat ja yritti tappaa Harrynkin tämän ollessa pieni vauva - mutta epäonnistui. Kaikki eivät luonnollisesti Potterin kuuluisuudesta pidä ja siitä seuraa konflikteja muiden oppilaiden ja jopa opettajien kanssa. Myöhemmin skaala laajenee ja kirjat siirtyvät yhä enemmän Hogwartsin koulumaailman ulkopuolelle.

Jokaisessa kirjassa Harry joutuu kohtaamaan Voldemortin uhan aina vain vaarallisempana; lopussa odottaa luonnollisesti lopullinen kohtaaminen. Tämän läpi sarjan kantavan tarinan lisäksi Harry joutuu matkan varrella ystäviensä kanssa seikkailuun jos toiseenkin. Ensimmäinen kirja on suorastaan lapsellinen sisäoppilaitostarina, mutta myöhemmät kirjat saavat jo varsin tummia sävyjä Voldemortin voimien kasvaessa.

Kirjojen laatu vaihtelee jonkin verran. Rowling on pätevä kirjoittaja, mutta kirjojen paisuessa tuntuu välillä siltä, että suosion kasvun myötä kustannustoimittaja ei ole uskaltanut aina olla riittävän kriittinen. Varsinkin viidennessä osassa, Order of the Phoenixissa (Feeniksin kilta), on selvää tyhjäkäyntiä. Loppua kohden Rowling parantaa kuitenkin otettaan, ja viimeinen osa, Deathly Hallows oli taas erittäin mukaansatempaava teos.

Kristilliset tahot ovat vastustaneet Potteria kirjojen sisältämän taikuuden vuoksi. Tämä on turha pelko: Potterien maailmassa vallitsee hyvin kristillinen jako hyvään ja pahaan. Kirjat ovat hyvin lapsille sopivia opetuksiltaan: hyvyys palkitaan, ystävät ja rakkaus ovat tärkeitä, paha saa palkkansa mutta armo on hyve ja niin edelleen. Päähenkilöt ovat toki velhoja, mutta sankarien käyttämä taikuus on luonteeltaan mekaanisia ihmetekoja, ei demonisia, pimeitä voimia.

Kannattaako Potterit sitten lukea? Nuorille suosittelen kirjasarjaa ehdottomasti (joskin Universumien tomua suosittelen vielä enemmän). Nuorimmille lukijoille tosin myöhemmät osat ovat turhan synkkiä, hieman vanhemmille lukijoille taas ensimmäinen osa varsinkin voi tuntua hieman lapselliselta. Harry on varsinkin ensimmäisissä kirjoissa sitä paitsi tavattoman ärsyttävä kakara, mutta onneksi Rowling on luonut erinomaisen joukon kiinnostavia sivuhahmoja.

Potter tarjoaa aikuisillekin hyvää ja fantastista viihdettä. Koska kirjat tapahtuvat meidän maailmassamme, jossa nyt vain sattuu olemaan ylimääräinen yliluonnollinen kerros, ne ovat varsin helposti lähestyttäviä myös lukijalle, jolla on vähemmän kokemusta fantasiakirjallisuudesta.

Avainsanat: fantasia, kasvukertomukset, koulunkäynti, maailman pelastaminen, magia

Julia ja Alex, kaksi 16-vuotiasta tyttöä, kohtaavat nyrkkeilykehän äärellä, ystävystyvät ja rakastuvat. Päähenkilö Julia selvittelee välejään äidin ja poikaystävän kanssa, sekä tyttörakkauden vuoksi myös ulkomaailman kanssa. Tarina on sen verran lyhyt, että juonen enempi esittely menisi jo spoilaamiseksi.

Takalon piirrosjälki on kaunista ja sarjakuvakerronta sujuvaa. Hahmoja ja tapahtumia on yksinkertaistettu ja suoraviivaistettu melkoisesti, mutta sanoma lyö läpi sitäkin paremmin. Hyvä mieli jäi.

Avainsanat: homoseksuaalisuus, kasvukertomukset, nuoret, rakkaus, sarjakuvat

Pikkupentuna näin animaation pahasta jättiläisestä, ja seikkaili siinä tarinassa jokin tiikeri Luukas ja vihreä kääpiökin. Tarinaan tutustuminen aikuisiällä kirjallisessa muodossa antaa tarinaan hyvin erilaisen näkökulman...

Oikeasti on kyse tarinasta Tiikeri Luukkaasta, joka lähtee etsimään itseään, löytää matkalla itsestään uusia puolia ja oppii, että pahat tyypit eivät ole pahoja ihan silkkaa ilkeyttään, vaan kyllä siihen jokin syy löytyy.

Lopussa kaikki ovat ystäviä, paitsi että ihan silkka tyhjänpäiväisyys saa palkkansa.

Tuntui lapsena hirveän epäuskottavalta. Pahiksetko ymmärtäisivät tekonsa ja katuisivat? Vielä parikymmentä vuotta myöhemminkin epäilyttää.

Tarina on silti kerrottu aika lutuisan salaviisaasti. Lisäksi tuollaisen sadun ahmii tätä nykyä aamupalaksi.

Avainsanat: 300, kasvukertomukset, pahuus, paluu lapsuuteen, rohkeus, seikkailut