Avainsana: kauhu

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Judas Coyne on ikääntyvä hevimuusikko, joka keräilee kaikenlaista yliluonnollista ja makaaberia tavaraa, kuten käytettyjä hirttosilmukoita, noitien tunnustuksia ja muuta vastaavaa. Ei siis ihme, että kun Coyne löytää nettihuutokaupasta kuolleen miehen sielun, hän ei voi jättää tilaisuutta käyttämättä.

Kun posti tuo sydämenmuotoiseen rasiaan pakatun kuolleen miehen puvun, jonka mukana levottoman sielun pitäisi saapua, Coynesta alkaa tuntua, ettei kauppa ollutkaan hyvä idea. Valitettavasti on liian myöhäistä perääntyä — tapaus kun alkaa muutenkin saada varsin pelottavia käänteitä. Pian käy ilmi, että puvun mukana todellakin tuli haamu, joka on kaiken huipuksi hyvin vihainen.

Alkaa melkoinen kauhujännäri, kun Coyne ja senhetkinen tyttöystävä Georgia joutuvat kohtaamaan kummituksen vihan. Sydämen muotoinen rasia on väkivaltainen ja verinen kauhutarina, josta on takuuvarmasti elokuva tekeillä, sen sortin materiaalista on kyse. Tarinassa on potkua, se vetää mukaansa ja juoneen on saatu sopivasti käänteitä pitämään mielenkiintoa yllä. Isäsuhteet ovat kirjassa vahva teema — mielenkiintoisena kuriositeettina Joe Hill on Stephen Kingin poika.

Viime aikoina lukemistani kauhutarinoista Ystävät hämärän jälkeen on edelleen ykkönen, mutta tämä parhaan esikoisteoksen Locus- ja Bram Stoker -palkinnoilla palkittu kirja on ehdottomasti myös lukemisen arvoinen.

Avainsanat: isät, kauhu, kosto, kummitukset, muusikot, uskollisuus

Samana iltana kun Elias Rosvik jättää viidennen rakastajattarensa, hänen teini-ikäinen tyttärensä katoaa. Jäljelle jää vain viimeinen kuva keltaisesta sadetakista sateen kasteleman tuulilasin läpi. Menestyneen liikemiehen ura jää sivuseikaksi, kun arki romahtaa.

Eliaksen viides rakastajatar Maaria on psykologi, joka saa vastaanotolleen asiakkaakseen Maunun, hiljaisen pojan, josta on tullut kummallisen väkivaltainen. Pojasta ei vain saa otetta: jotain selvästi puuttuu, mutta mitä - onko kyse hyväksikäyttötapauksesta, rikkinäisistä perheoloista vai jostain aivan muusta?

Kirja pyörittelee tapahtumia eri näkökulmista, puheenvuoron saavat Elias, Maaria, Maunu ja Iiris. Itsevalaisevat on kertomus arjen kulisseista, lasten maailman rajoista ja nuoruuden uhmakkuudesta, pimeässä loistavista kaloista, mystisestä kalakultista. Kirjassa tapahtuu kummallisia asioita ja siinä on selviä kauhuromaanin piirteitä. Mysteeri jää kuitenkin mysteeriksi, dekkarityylistä ratkaisua ei tarjota.

Itsevalaisevat oli kiehtova tapaus, sopivalla tavalla outo tarina, jonka lähtökohdat ovat kuitenkin varsin arkisia ja todellisia.

Avainsanat: kalat, katoaminen, kauhu, kultit, nuoret

Ruotsalainen kauhusensaatio Låt den rätta komma in on kääntynyt suomeksi. Tukholmalaisessa Blackebergin lähiössä 1980-luvun alussa elämä on tavanomaisen uneliasta kansankodin rauhaa, kunnes lähimetsässä tapahtuu häijy rituaalimurha: puussa roikkuu kuiviin valutettu teinipoika.

Murha säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka fantasioi kostavansa kiusaajilleen. Murhaakin kiinnostavampaa on kuitenkin outo naapurintyttö Eli. Eli on outo tapaus: tyttöä näkee vain iltahämärän jälkeen, hän pukeutuu oudosti, haisee kummalliselle eikä tunne Rubikin kuution kaltaisia itsestäänselvyyksiä.

Ystävät hämärän jälkeen on komea ja verinen kauhutarina, jossa vampyyrilegendojen seksuaalisuutta naitetaan pedofiliaan, väkivallanteot ovat kaikessa kekseliäisyydessään yksityiskohtaisia ja veri roiskuu niin, että heikompia hirvittää. Siinä sivussa kirja on herkkä rakkaustarina, koulukiusatun pojan kasvukertomus ja kuvaus lähiöelämästä sen varjopuolia kiertelemättä. Kirja on yhtä rikkinäisten kotien ja epäonnistuneiden kasvattajien kavalkaadia.

Fantastinen teos, siis. Lindqvist onnistuu herättämään lukijassa niin myötätuntoa kuin vastenmielisyyttä. Kirjan henkilöt ovat taitavasti rakennettuja ja hyvin todellisia, kirjan yliluonnollisista ulottuvuuksista huolimatta. Oskariin ainakin on helppo samaistua, mikäli on koskaan tullut koulukiusatuksi. Kirja on paksu, mutta niin se vain oli pakko lukea mahdollisimman nopeasti. Juoni veti mukaansa todella tehokkaasti. Tätä kirjaa on helppo suositella kauhusta kiinnostuneille.

Avainsanat: 1980-luku, kasvukertomukset, kauhu, koulukiusaaminen, rakkaus, Ruotsi, Tukholma, vampyyrit

Tomas ja Peter, isä ja poika, ovat kiertäviä puunhakkaajia. He saapuvat epämääräisesti itäeurooppalaiseen Chustin kylään ja asettuvat taas kerran aloilleen. Rauhassa he eivät kuitenkaan saa olla, sillä kylässä alkaa tapahtua epämiellyttäviä asioita. Puunhakkaaja Radu löydetään hirrestä roikkumasta; kuolema julistetaan itsemurhaksi, vaikka Radun rinta oli murskattu ja sydän lävistetty.

Alkaa synkkä talvi ja synkät tapahtumat. Veri virtaa, ennen kuin kevääseen on selvitty. Miekkani laulaa on mielenkiintoinen vampyyritarina, jossa ei ole jälkeäkään kreivi Draculan hienostelusta. Sedgwick on sen sijaan nojannut varhaisiin itäeurooppalaisiin vampyyritarinoihin, joiden sävy on toisenlainen.  Vaikka vampyyrit ovatkin aiheena tavattoman kulunut, Sedgwick on onnistunut luomaan jotain omaperäistä.

Miekkani laulaa on nuortenkirja ja sellaisena mainio. Hiukan jää kuitenkin harmittamaan, sillä samoista aineksista olisi kyllä kirjoittanut paremmankin kirjan. Nyt tarina etenee hieman liian helposti ja kirjan loppupuoli jopa lässähtää hieman. Juoni on mukaansatempaava ja kirjaa ei malta laskea käsistään, mutta en malta olla miettimättä, kuinka kirja olisi parantunut, jos juoni olisi hieman mutkikkaampi ja tarina vielä synkempi ja ankarampi.

Avainsanat: fantasia, kauhu, metsät, vampyyrit

Kultainen yhdistelee vampyyritarinaa ja dekkaria. Vampyyrien suku on 1800-luvun loppupuolella kokoontunut Banatin linnaan keskustelemaan tulevaisuudestaan: pitäisikö muuttaa kauas itään vai jäädä vanhaan Eurooppaan edistyksen keskelle.

Kokouksen keskeyttää julma murhatapaus, jota tutkimaan joutuu Michel Beheim, nuori vampyyri, joka edellisessä elämässään oli pariisilainen rikostutkija. Hän saa huomata, että aiemmasta kokemuksesta ei ole liiemmin apua vampyyrien kanssa, kun kaikki yrittävät kääntää murhatutkimuksen omaksi edukseen.

Shepardin vampyyrit ovat voimakkaita, lähes kuolemattomia, kauniita ja himojensa riivaamia. Teoksessa on vahva eroottinen lataus; myös vampyyreillä on jatkuvasti mielessä "se", näemmä. Vampyyrit kärsivät myös jatkuvasta luottamuspulasta toisiaan kohtaan ja Beheim viettääkin ison osan kirjasta epäillen jokaista vastaantulijaa.

Takakansi kehuu Shepardin barokkista ja virtuoosimaista kielenkäyttöä. Barokkisuus on hyvä sana tässä yhteydessä, sen verran kiemuraista kirjan tyyli on. Kuvailussa lyödään paikoin ylikin, varsinkin Banatin linnan mielikuvituksellisemmissa yksityiskohdissa mennään jo lähestulkoon koomisen puolelle.

Varsinainen huipputeos Kultainen ei ole, mutta se naittaa vampyyritarinaa ja dekkaria yhteen lukemisen arvoisesti.

Avainsanat: dekkarit, erotiikka, juonittelu, kauhu, murhat, seksi, vampyyrit

Pendragonin legenda on unkarilainen romaani 1930-luvulta, mutta mitään erityisen unkarilaista siinä ei päähenkilöä lukuunottamatta ole. Unkarilainen harrastelijatutkija János Bátky tapaa Lontoossa vuonna 1933 omalaatuisen jaarli Pendragonin ja saa kutsun tutustumaan tämän ainutlaatuiseen kirjastoon. Bátky saa kuitenkin kokea, ettei Pendragonien kanssa ole aina helppoa: häntä uhkaillaan käsittämättömistä syistä ja Pendragonin kartanossa tapahtuu kummallisia asioita. Antisankarihahmo Bátky on tapahtumissa ulkopuolinen, mutta joutuu vedetyksi mukaan melkoisiin kähmintöihin.

Tarinassa on goottilaisen kauhukertomuksen sävyjä. Pendragonin jaarli on synkkä gentlemanni ja suvun historiassa on legendaarisia hahmoja: Ruusuristin ritareilla on tarinassa merkittävä osa. Kustantaja mainostaa Pendragonin legendaa Da Vinci -koodina 60 vuotta ennen Da Vinci -koodia ja vaikka tämä onkin mainospuhetta, romaanit edustavat kieltämättä samaa genreä.

Pendragonin legenda oli viehättävä tarina. Ei kannata odottaa suurta kirjallisuutta, mutta juoni oli nokkela, Bátky kertakaikkisen herkullinen päähenkilö ja kirjassa oli hyvää tunnelmaa. Itse nautin myös romaanin vanhanaikaisesta ilmapiiristä, teoksen suomentaja on onnistunut mielestäni erittäin hyvin oikeanlaisen tunnelman tavoittamisessa. Pendragonin legenda on oivallinen kauhun ja okkultismin sävyttämä mysteeri.

Avainsanat: 1930-luku, Englanti, kauhu, mysteerit, okkultismi, Ruusuristi, seikkailut, Wales

Sukupolvialus Argonos on vaeltanut avaruuden halki vuosisatojen ajan etsien elämänmerkkejä. Edellisestä planeettakosketuksesta on jo vuosikausia aikaa, kun tunnistamaton signaali houkuttelee aluksen tuntemattomalle planeetalle. Planeetalta löytyy jälkiä siirtokunnasta, mutta ei asukkaita - ainakaan elävänä.

Tämä on vasta alkua. Tarina käy vain mielenkiintoisemmaksi, mutta en kerro enempää, sillä en halua paljastaa liikaa juonesta. Jännäriksi Unto Leviathanissa on runsaasti rauhallisia hetkiä, mutta syvällä avaruudessa kauhua kuuluukin rakennella tyhjyydestä ja autiudesta.

Teos on julkaistu alunperin Yhdysvalloissa nimellä Ship of Fools. Unto Leviathan on Orbitin julkaisema brittipainos.

Avainsanat: avaruusmatkailu, avaruusoliot, kauhu, science fiction, sukupolvialukset

Journalisti Molly Drake on matkustanut Kambodzan viidakkoon tutustumaan sodissa kuolleiden amerikkalaissotilaiden jäännösten etsintään. Melko yksinkertainen juttukeikka saa yllättäviä käänteitä, kun Drake ja pari sotilasoperaation ulkopuolista tutkijaa häädetään kaivauksilta. He saavat kuuman vinkin, jota on yksinkertaisesti pakko lähteä seuraamaan, vaikka se johtaa ryhmän keskelle Kambodzan viidakoita.

Kambodzan verisen historian ja Vietnamin sodan arpia yhdistelevä teos muuttuu pian yliluonnollisia aineksia pursuavaksi trilleriksi, kun Molly tunkeutuu syvemmälle viidakkoon. Muinaiset rauniot kätkevät sisäänsä mahdollisen läpimurron lisäksi yllättäviä kauhuja.

Tilinteon hetki on Longilta aiemmin lukemiani kirjoja tiiviimpi paketti, joka harhailee vähemmän ja toimii siksi paremmin. Hyvätunnelmainen tarina oli pakko lukea loppuun.

Avainsanat: arkeologia, Kambodza, kauhu, kummitukset, rauniot, science fiction, Vietnamin sota, viidakko

Joe Lennox on menestyksekäs kirjailija, jota menneisyys vainoaa. Joe oli tavallaan, enemmän tai vähemmän, vastuussa veljensä kuolemasta. Joe kirjoittaa veljensä elämästä novellin, josta tulee menestysnäytelmä. Sen tuotoilla Joe voi muuttaa Wieniin ja elää elämäänsä. Vaan mikä on menneisyyden hinta?

Wienissä Joen elämä hymyilee: hän pitää kaupungista, löytää ystäviä ja rakastuu - mutta väärään ihmiseen. Dramaattiset tapahtumat tuovat Joen taakaksi toisenkin kuolemantapauksen. Sen myötä kirjan fantastiset elementit saavat ilmaa siipiensä alle ja painajainen voi alkaa.

Voice of Our Shadow on kauniisti kirjoitettu ja nopeasti etenevä kirja. Pidin, vaan en yhtä paljon kuin muista lukemistani Carrolleista. Huonompikin Carrollin kirja on kuitenkin hyvä ja tämäkin oli ilo lukea.

Avainsanat: kauhu, kirjailijat, rakastuminen, uskottomuus, Wien

Boris Hurtta on Portin sivuilta tuttu nimi. Olen pitänyt Hurtan novelleista, joten kirjastosta sattumalta vastaan tullut Hurtan esikoisromaani oli pakko napata mukaan. Kyseessä oli varsin mainio teos ja suomalaisena kauhukirjana varsin harvinainen tapaus. Turun lähistöllä olevassa pikkukylässä vallitsee synkkä tunnelma. Kylä näivettyy hengiltä ja konkreettisempaakin hengenmenetystä tapahtuu: grillikioskin pitäjä löytyy vappuna ristiin lävistettynä hautausmaalta.

Kun asiaa aletaan penkoa, paljastuu, että veritekoja on sattunut ennenkin, eikä meno siitä helpota. Hurtta onnistuu virittelemään varsin mainiota kauhutunnelmaa. Kielenkäyttäjänä Hurtta on taidokas, kirjaa on ilo lukea. Vain yksi, melko vakava puute kirjassa tökkii: kirjassa on turhan paljon päähenkilöitä ja usein uuden luvun alku pudottaa lukijan kärryiltä pohtimaan, että kenenkäs kyydissä tässä nyt ollaankaan - tämä tekee rumaa jälkeä tarinan sujuvuudelle.

Kyseessä on kuitenkin kaikinpuolin mainio näyte kotimaisen kauhukirjallisuuden saralta, eikä tätä kirjaa kannata jättää kirjaston varastoon pölyä keräämään.

Avainsanat: kauhu, murhat, musta magia, mysteerit, okkultismi, Turku