Kirjavinkit » » lastenkirjat

Hannamari Ruohonen: Eläinten kaupungissa sataa lunta

Mikko — Fri, 07 Nov 2008 08:20:35 +0000

Hannamari Ruohonen on palannut Eläinten kaupunkiin. Edellisen arvostelun kommenteissa lupailtiin jatkoa, ja tässä se nyt on. Eläinten kaupunkiin on tullut talvi ja joka paikka on täynnä lunta. Edellisestä kirjasta tutut hahmot ovatkin nyt talvisissa puuhissa: luistelemassa, laskemassa mäkeä, jouluostoksilla — mutta myös uimassa, eläintarhassa(!) ja sairaalassa.

Talvisimpia sivuja onkin hyvä esitellä lapsille ja kertoa, kuinka isän ja äidin lapsuudessa taivaalta satoi tällaista valkoista, lumeksi kutsuttua tavaraa aika lailla. No joo, kyllähän sitä nykyäänkin lumihommiin pääsee. Eläinten kaupungissa sataa lunta on joka tapauksessa talvista katseltavaa. Tyyli on tuttu edellisestä kirjasta: omaperäisiä eläinkuvia, sivut täynnä yksityiskohtia ja täysin vailla tekstiä. Vain alun johdantosivu antaa vähän tarinanlankoja, loput on keksittävä itse.

Kirja tarjoilee arkisia asioita, lapsia ihmetyttäviä juttuja ja monenlaista tarinanalkua. Kuvissa tapahtuu paljon ja on monenlaista tunnelmaa: jotkut ovat yksin, toiset yhdessä, toisilla on onnellista, toisilla vähemmän. Ihastuttava kirja, aivan kuten edeltäjänsäkin.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: eläimet, kaupungit, kuvakirjat, lastenkirjat, talvi
Muista osallistua kilpailuun!
Eläinten kaupungissa sataa lunta BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Aino Havukainen, Sami Toivonen: Tatun ja Patun outo unikirja

Mikko — Wed, 05 Nov 2008 05:14:42 +0000

Tatu ja Patu seikkailevat tällä kertaa unien maailmassa. Kylässä on kummityttö Satu, joka pitäisi saada siivosti unten maille. Tatu ja Patu ovatkin valmistautuneet huolella, muun muassa kirjoittamalla järkälemäisen O.U.T.O.-kirjan eli Ohuehkon Unijuttujen Tieteellisen Oppaan.

Kirja on totuttuun tapaan täynnä herkullisia pikku yksityiskohtia, joista riittää iloa isommille ja pienemmillekin lukijoille pitkäksi aikaa. Meidän vähän yli kaksivuotiaalle koehenkilöllemme kirja oli turhan vaativa, mutta hieman varttuneemmat lukijat löytävät oudosta unikirjasta paljon kiinnostavaa luettavaa, etenkin jos unet ja nukkuminen aiheena kiinnostavat.

Bonuksena mukana on maailman tylsin iltasatu.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: kuvakirjat, lastenkirjat, nukkuminen, Tatu ja Patu, unet
Muista osallistua kilpailuun!
Tatun ja Patun outo unikirja BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Sanna Pelliccioni: Onni-pojan kierrätyskirja

Mikko — Fri, 17 Oct 2008 11:30:31 +0000

Kierrätyskirja on kolmas Onni-pojasta kertovista kirjoista. Kirjojen taustalla on entinen biologi Sanna Pelliccioni, joka äitiyslomallaan innostui vaihtamaan alaa lastenkirjailijaksi. Sellainen rohkeus on aina hauskaa ja tuloksena on tässä tapauksessa varsin mainioita lastenkirjoja.

Onni-pojan kierrätyskirja ei petä. Pienen kirjan selkeä ja värikäs tyyli on ennallaan ja aihepiiri on tätä päivää: kierrätystä, roskien lajittelua, kirpputoreja, vaihtamista. Hyviä asioita, ilman saarnaamista ja tärkeilyä. Kirja miellytti aikuista, mutta myös pientä lukijaa, joka on tähänkin asti nauttinut Onni-pojan seikkailuista.

Kohderyhmä suorastaan innostui: kirjaa luettiin monta, monta kertaa peräkkäin ja itsellekin piti saada oma laatikkolaiva, merimieslakki ja vessapaperirullista tehdyt kiikarit. Kirja olikin siis melkoinen täysosuma vähän yli kaksivuotiaalle lukutoukalle.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: kierrätys, lapset, lastenkirjat
Muista osallistua kilpailuun!
Onni-pojan kierrätyskirja BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Kari Hotakainen: Ritva

Hannu — Tue, 09 Sep 2008 08:48:22 +0000

Ritva Kumpunen on muuten tavallinen talonmiehen rouva Jakomäestä, paitsi että hänestä pursuaa tarinoita. Huoltoasemista pitävä Humppa-Veikko, kolmikulmainen rakennuksia siirtelevä Juntti-Mutteri ja lapiojalkainen Viluttitanssija ovat Ritvan pihapiirin lapsia, jotka rakastavat Ritvan tarinointia. Henkilöt eivät ole ihan tavallisia, mutta eivät kyllä Ritvan tarinatkaan. Madonna-lehmä oppii rakastamaan, Keijo Ilmanen melkein tappaa isän munkin takia, Pertti Jokinen tekee huoltoasemalla kaiken öljynvaihdosta pullansyöntiin. Absurdeja tapahtumia arkipäiväisesti esitettynä.

Kari Hotakainen taitaa ilmeikkään tarinankerronnan. Nyt hän on saanut päästää mielikuvituksensa kunnolla valloilleen, sillä mikään ei ole Ritvalle eikä Ritvan tarinoille mahdotonta. Hotakainen samastuu hienosti päiväkoti-ikäisen lapsen sielunmaisemaan, jossa vaikkapa lännenelokuva tiivistyy siksi Isän videoksi, jossa oli Jake. Hotakainen myös käsittelee viisaasti ja opettavaisesti monia lapsien mieltä askarruttavia asioita, kuten rakkautta ja toisaalta kotoa karkaamista tai kavereiden muualle muuttamista.

Jos Hotakaisen tekstistä yleensä pitää, on Ritvaan helppo ihastua. Hotakaiselle ominaiset tunnelmaa tiivistävät terävä sanailu ja tiukkarytminen virke ovat ilman muuta läsnä myös tässä kirjassa - toki ehkä vähemmän pisteliäinä ja alleviivaavina kuin vaikkapa Finlandia-palkitussa Juoksuhaudantiessä. Huumori on lämpimämpää, lapsenmielisempää. Ritva on mainio lastenkirja aikuisille ja lapsenmielisille, kirja jota ääneen lukiessa viihtyy sekä kuulija että lukija.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: absurdit tarinat, huumori, lapset, lastenkirjat
Muista osallistua kilpailuun!
Ritva BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Hannamari Ruohonen: Eläinten kaupunki

Mikko — Fri, 04 Jan 2008 10:41:22 +0000

Eläinten kaupunki on todellinen kuvakirja: siinä ei ole yhden sivun päähenkilöesittelyä enempää tekstiä. Esittelyssä annetaan muutama tarinanlanka seurattavaksi, mutta loput on lukijan mielikuvituksen varassa. Kaupungissa riittää ihmeteltävää: sivut on piirretty täyteen tapahtumia.

Hannamari Ruohosen piirrosjälki on hyvin omaperäistä: eläinten kaupungin asukkaat edustavat hyvin monipuolista lajivalikoimaa (lajeja on nimetty kansisivuilla ja suuri osa on minun biologiantuntemuksellani uppo-outoja). Eläimet eivät ole erityisen söpöjä, vaan tyylissä on suorastaan jotain rujoa tai karua. Puolitoistavuotiasta testiyleisöä kirja kuitenkin miellyttää, vaikka vielä mielenkiinto ei pitkäksi aikaa riitäkään.

Arvelen, että omaperäisyytensä vuoksi Eläinten kaupunki on kirja, jota parinkymmenen vuoden päästä joku voi hyvinkin muistella kaipauksella.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | 3 kommenttia
Avainsanat: eläimet, kaupungit, kuvakirjat, lastenkirjat
Muista osallistua kilpailuun!
Eläinten kaupunki BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Aino Havukainen, Sami Toivonen: Tatun ja Patun Suomi

Mikko — Fri, 12 Oct 2007 09:26:22 +0000

Mauri Kunnas, kohtaa voittajasi. Uusin Tatu ja Patu -kirja on yksinkertaisesti fantastinen. Opettavainen ja kattava Suomi-katsaus on yhtä aikaa moderni ja perinteikäs. Selkeä, hauska kuvitus pursuaa pieniä humoristisia yksityiskohtia, tarkoille pikkusilmille riittää katseltavaa.

Meillä muksu on vielä liian pieni Tatulle ja Patulle, mutta isä ja äiti haalivat kaikki kirjat hyllyyn jo omaksi ilokseen. Aikuisillekin on melkoista hupia etsiä kuvista tonttuja ja Suomi-klassikoita. Tämä kirja on aikuiselle Tatuista ja Patuista luultavasti antoisin, kun voi ihastella kuinka kaikki on juuri oikean näköistä. Tällä kirjalla olisi kätevää esitellä suomalaisuuden syvintä olemusta ulkomaalaisillekin.

Moderni klassikko!

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Yksi kommentti
Avainsanat: antropologia, historia, lastenkirjat, sarjakuvat, Suomi, Tatu ja Patu
Muista osallistua kilpailuun!
Tatun ja Patun Suomi BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Monica Hughes: Tietokoneen vangit

Mikko — Thu, 02 Aug 2007 03:19:35 +0000

Ihmiskunnan vajottua sekasorron aikaan joukko ihmisiä sulkeutui Arkki Ykköseen, valtavaan suojarakennelmaan, jonka sisällä ihmiskunnan tietovarannot haluttiin säilyttää turvassa. Arkissa vallitsee tiukka luokkajärjestelmä ja vain lordeilla on pääsy kaikkeen tietoon.

Vasta lordiksi päässyt Tomi joutuu keskelle orjien kapinaa ja selviää hengissä vain niukasti, paeten ulos arkista. Minkälainen maailma ulkona odottaakaan! Luin kirjan ensimmäisen kerran joskus 15 vuotta sitten; silloin kirja jätti lähtemättömän vaikutuksen. Näin myöhemmin luettuna tarina vaikuttaa aika yksinkertaiselta, mutta toimii silti - suosittelisin tätä edelleen scifistä kiinnostuneille lapsille ja nuorille.

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: dystopiat, ihmiskunnan tulevaisuus, lastenkirjat, luokkayhteiskunta, science fiction
Muista osallistua kilpailuun!
Tietokoneen vangit BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

William Sleator: Avaruuspeli

Mikko — Wed, 26 Mar 2003 06:53:15 +0000

Paluuta lapsuuden suosikkeihin, taas... En voinut välttää kiusausta napata kirjaston hyllystä vanha suosikkini Avaruuspeli. Ensimmäisellä yrityksellä en pitänyt kirjaa kummoisena, mutta kun luin sitä toista kertaa, hullaannuin täysin. Innostuin jopa kehittelemään oman avaruuspelini. Odotukset olivat siis korkeat, kun tartuin kirjaan uudemman kerran.

Kirjan kohdeyleisö on selkeästi nuori, eikä tarina tarjoa mitään mullistavia ulottuvuuksia. Mukaansatempaava se kaikessa ontuvuudessaan kuitenkin on, ja ymmärrän hyvin, miksi se teki minuun aikoinaan niin suuren vaikutuksen. Nykyään tapahtumien käänteet vaikuttavat hieman epämääräisiltä ja epäuskottavilta, mutta ei se minua edellisellä kerralla haitannut...

Miellyttävä kirja siis, kaikin puolin. Tarina oli ihan kiinnostava edelleen, vaikka sen pääpiirteet muistinkin. Loppukäänteen olin onneksi unohtanut. Suosittelen, varsinkin nuoremmille lukijoille. Tätä voisin tyrkyttää scifistä kiinnostuneelle pikkusiskolle tai -veljelle tai lapselle.

© Kirjavinkit, 2003. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: avaruusoliot, lastenkirjat, maailman pelastaminen, pelit, science fiction
Muista osallistua kilpailuun!
Avaruuspeli BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari

Mikko — Sat, 04 May 2002 05:00:44 +0000

Luin kirjan ensimmäisen kerran noin kymmenen vuotta sitten. Kirja teki minuun siinä määrin vaikutuksen, että muistoja täytyi kerrata. En muista tarkkaan, mutta edellisellä kerralla kirjan lukemiseen taisi mennä enemmän kuin nyt vierähtänyt tunti-pari... Tarina osoittautui kuitenkin yhä kiinnostavaksi ja koskettavaksi.

Kirja kertoo nuoren kerjäläispojan, Krabatin, tarinan. Tarina sijoittuu Saksaan, sanoisin että jonnekin 1600-1700 -luvun aikoihin - historiallisena kiinnekohtana mainitaan Ruotsin Puolassa käymä sota. Krabat saa unessa mustilta korpeilta käskyn matkustaa Schwarzkollmin myllylle. Varoituksista ja myllyn synkkyydestä huolimatta Krabat tottelee komentoa, menee myllylle ja alkaa sen kummallisen mestarin oppipojaksi, oppiakseen myllärin ammatin ja kaikkea muutakin. Oppisopimus sinetöidään vasenkätisellä kädenpuristuksella. Tämä kaikki tapahtuu ensimmäisellä viidellä sivulla, joten turhaan Preussler ei lukijaa tylsillä alkuvalmisteluilla vaivaa.

Sen jälkeen kirja seuraa Krabatin oppivuosia myllyllä. Kirjan nimestäkin voi jo ehkä päätellä mitä se kaikki muu, mitä mestari opettaa on. Mestarilla on nahkakantinen kirja, Koraktor, Helvetin pakko, jonka sivut ovat mustat ja kirjoitus valkoista ja jossa on kerrottu maailman kaikki loitsut. Aihe on lastenkirjalle kenties hieman yllättävä. Noh, toisaalta, sen takia minä kirjasta alunperin kiinnostuinkin... Pohjimmiltaan kirja on kuitenkin varsin harmiton, joten syytä huolestumiseen ei ole. Tarinan punainen lanka on nimittäin muualla: Krabatia alkaa epäilyttää, mikä onkaan hänen oppisopimuksensa hinta ja mistä hän joutuu luopumaan salaisen tiedon vuoksi.

Kirjastosta kirjaa katsellessani huomasin sitä löytyvän Tampereen jokaisesta kirjastosta hyllystä, joten ilmeisesti se ei ole kovinkaan suosittu. Ikä lienee tehnyt tehtävänsä, mutta itse soisin kirjalle lisää lukijoita. Tarina on kiehtova ja nuorempia lukijoita sen tietty kliseisyys ja tuttuus tuskin haittaa. Krabatin kasvukertomus on sopivasti vaikeuksilla maustettu ja kirjan moraalinen puolikin on jokseenkin kunnossa (taikuutta käytetään pääasiassa hyviin tarkoituksiin ja kirja tekee mielestäni varsin selväksi sen, onko parempaa olla vaatimaton vai vallanhimoinen). Suosittelen fantasian ystäville, varsinkin nuoremmille. Taikuutta opetetaan muuallakin kuin Tylypahkassa... (Oheinen kansikuva on saksalaisesta painoksesta; suomenkielinen on kauniin oranssi.)

© Kirjavinkit, 2002. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: fantasia, kasvukertomukset, lastenkirjat, musta magia, vallanhimo, ystävyys
Muista osallistua kilpailuun!
Mustan myllyn mestari BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh