Avainsana: magia

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Nonna-tytön tarina alkoi Sysilouhien sukua -kirjasta. Nonna on päätynyt Hiidenkynnen Jäänoidan suojatiksi. Tällä kertaa tarina ei pyöri täysin Nonnan ympärillä: pohjoisessa Noridiumissa alkaa valtataistelu, kun Routahallin kuningas kuolee. Kuninkaan tytär Freya on nuori, eikä raavaiden sotaherrojen mielestä sovi valtaistuimelle.

Varsinkin julma Sysipään Ingolf vastustaa Freyan valtaa ja juonii vallankaappausta yhdessä  Synkhallin pimeyden voimien kanssa. Nonna, joka on alkanut päästä käsiksi noitavoimiinsa, ystävystyy Freyan kanssa ja joutuu luonnollisesti tapahtumien keskipisteeseen ja pääsee sankariksi, halusi tai ei.

Siinä missä Sysilouhien sukua oli kiehtova maailma, jossa kuljetettiin melko tavanomaista tarinaa, tässä toisessa osassa on ehdottomasti kiinnostavampi juoni. Tarina pääsee kunnolla siivilleen. Takakansi sanoo Varjoissa vaeltajan olevan itsenäinen jatko-osa, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa, sen verran kiinteästi tarina edellisestä osasta jatkuu - Sysilouhien sukua kannattaa siis ehdottomasti lukea ennen tätä.

Juonen langat vedetään siististi pakettiin, eikä mitään selkeää juonikuviota jää varsinaisesti kesken, mutta Nonnan kohtalo ja maailman suuret linjat kiinnostavat yhä sen verran, että sarjan lukemista on ehdottomasti jatkettava.

Avainsanat: fantasia, fantasiamaailmat, juonittelu, magia, noidat, talvi, viikingit

Joskus kannattaa katsella kirjastossa lastenosastolle, sillä sinne piilotetaan hyviä kirjoja. Sysilouhien sukua, Lumen ja jään maa -fantasiasarjan ensimmäinen osa, on sellainen. Ilkka Auerin esikoisteos on tyylikäs nuortenkirja, joka miellyttää varmasti myös aikuisia fantasiakirjallisuuden ystäviä.

Sysilouhien sukua kertoo 11-vuotiaasta Nonnasta, joka joutuu lemmikkijääkarhunsa kanssa melkoisen seikkailun keskelle. On ensimmäinen kesäpäivä, kuten monina vuosina aikaisemmin, mutta Nonnaa pelottaa: kesäksi onnea tuovia kukkia on paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ennusmerkit pitävät paikkansa, sillä Nonnan perhettä kohtaa suuri epäonni.

Tästä alkaa huikea seikkailu pohjoisessa. Kirja sijoittuu Auerin luomaan fantasiamaailmaan, joka muistuttaa lähinnä viikinkiaikaa. Nimistö on epämääräisesti germaanista viikinkilainaa ja maailma lumen ja jään hallitsema. Kirjan hyinen talvisuus miellytti minua kovin. Auerin roolipelitausta ei varsinaisesti yllätä; Lumen ja jään maa -roolipeli olisikin looginen jatko kirjasarjalle.

Juoneltaan Sysilouhien suku ei suuria yllätyksiä tarjoa, ainakaan fantasiakirjallisuudet perusteet tuntevalle lukijalle. Nonnan matka vaatimattomasta pikkutytöstä suuren kohtalon toteuttajaksi pitää kuitenkin otteessaan. Kyseessä on selkeästi nuortenkirja: lapsipäähenkilö, hillitysti väkivaltaa, ei seksiä tai edes romantiikkaa (mutta ystävyyssuhteita ja vanhemmanrakkautta), pahimmissakin vastoinkäymisissä on apu lähellä… Hyvä ja paha eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia kuin tämänkaltaisissa kirjoissa yleensä.

Sysilouhien sukua pärjää kuitenkin raikkaudellaan ulkomaisille kilpailijoille mallikelpoisesti, ja suosittelisin tätä kyllä oitis nuorille (ja vähän vanhemmillekin) fantasian ystäville. Itsekin taidan lainailla kirjastosta sarjan muut osat, varsinkin kun tämä ensimmäinen osa on juoneltaan lähinnä vasta tulevan pohjustusta - tämä on vasta Nonnan tarinan alku.

Avainsanat: fantasia, fantasiamaailmat, jääkarhut, lapset, lohikäärmeet, magia, talvi, viikingit

Lordi Dunsany (1878-1957) oli irlantilainen kirjailija ja runoilija, joka kirjoitti novelleja, näytelmiä ja jonkin verran romaaneja. Pysyvimmän jäljen hän jätti fantasiakirjallisuuden merkittävänä edelläkävijänä. H.P. Lovecraftille Dunsany oli Poen veroinen esikuva ja monet muutkin ylistävät Dunsanyn merkitystä: Ursula Le Guin, Neil Gaiman, Michael Moorcock, David Eddings, Peter Beagle… Kun vielä todetaan Dunsanyn olleen merkittävä vaikuttaja Tolkienille, havaitaan, että fantasiakirjallisuus voisi nykyään olla jotain aivan muuta ilman Dunsanyn teoksia.

Lordi Dunsanyn merkittävin romaani oli vuonna 1924 ilmestynyt King of Elfland’s Daughter, jonka Vaskikirjat on julkaissut suomeksi. Yksi Vaskikirjojen tavoitteista on suomentaa merkittävää fantasiakirjallisuutta, joka on tähän asti jäänyt vaille suomennoksia, ja tässä kohtaa tämä tavoite toteutuu kerrassaan fantastisesti. Tämän kirjan julkaiseminen on kulttuuriteko.

Ei Haltiamaan kuninkaantytär pelkästään kirjallisuushistoriallinen kuriositeetti ole. Se on kaunis ja traaginen tarina siitä, miten käy, kun tavalliset ihmiset haluavat elämäänsä taikuutta. Erlin laakson asukkaat haluaisivat taikavoimaisen hallitsijan, joka tekisi laakson kuuluisaksi. Linnanherra lähettääkin poikansa Alvericin voittamaan vaimokseen Haltiakuninkaan tarunomaisen tyttären Lizarelin.

Tämä kosintaretki ei ole kirjan pääasia, eikä tarina lopu “he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti”, vaan kaikki oikeastaan alkaa siitä kun Alveric tuo Lizarelin mukanaan Haltiamaasta. Erlin asukkaat saavat todella kokea, miltä tuntuu saada sitä mitä toivoo… Haltiamaan kuninkaantytär on mielikuvituksen ja ylevän ja kauniin kielenkäytön juhlaa. Dunsanyn vanhanaikainen tyyli on hienostunut ja arvokas, ja Johanna Vainikainen-Uusitalon suomennos on todella viehättävää luettavaa.

Tämä on tutustumisen arvoinen teos, sekä historiallisen arvonsa että kiehtovan tarinansa vuoksi.

Avainsanat: fantasia, fantasiamaailmat, magia, sadut, tragediat

Berylonin kaupunkia hallitsi Tormalynen suku, kunnes julma Arioso Pellior - Basiliski - surmasi hallitsijaperheen. Vain pieni poika jäi henkiin. Poika lähetettiin salaa pois kaupungista, kasvamaan kaukaisella saarella bardien suojissa. Poika, Rook, ei tiedä mitään menneisyydestään, mutta hänen sisällään palaa tuli, jota Rook ei voi hillitä loputtomiin.

Kun saarella lopulta lähes 40 vuoden jälkeen saapuu kaukainen sukulainen, Rook joutuu kohtaamaan muistonsa. On aika palata Beryloniin kostamaan - mutta Berylonissa kiehuu jo muutenkin. McKillip on tarttunut hyvin perinteisiin lähtökohtiin ja luonut niistä maagisen, omaperäisen tarinan, joka ei suostu asettumaan tavanomaisen kostokertomuksen peruskaavoihin.

Musiikilla ja soittimilla on tässä kirjassa erityinen merkitys. Kummalliset soittimet ja niillä soitettu musiikki sisältävät aitoa taikavoimaa, jota voi käyttää hyvään tai pahaan. Basiliskin laulu on kauniisti kirjoitettu teos, jälleen kerran McKillipin kynästä on syntynyt kauniita, runollisia lauseita ja taianomaista tunnelmaa. Juoni pitää otteessaan loppuun asti. Basiliskin laulu on kypsää, taitavaa fantasiakirjallisuutta, jota on helppo suositella kaikille hyvien tarinoiden ystäville.

Avainsanat: fantasia, kosto, magia, musiikki

Potter-ilmiöltä on tuskin lukemista harrastava välttynyt. Itse olen jättänyt kirjat vinkkaamatta tähän asti, mutta päätin nyt kuitenkin tarttua koko sarjaan, nyt kun olen lukenut viimeisen seitsemännenkin osan. Potteria ei voi ohittaa.

Ensiksi hatunnosto J.K. Rowlingille. Hän on luonut suurmenestyksen, joka on saanut lapset tarttumaan kirjoihin ja myös aikuiset tarttumaan fantasiaan - se on hyvä asia, oli Pottereista muuten mitä mieltä tahansa.

Viimeiset kymmenen vuotta tynnyrissä viettäneille tiedoksi: Harry Potterit kertovat Harry Potterista, joka saa 11-vuotiaana kuulla olevansa ihan oikea velho. Tämä on setänsä ja tätinsä - joissa ei ole sitten mitään maagista - sortamana kasvaneelle yksinäiselle orpopojalle luonnollisesti suunnattoman hieno uutinen. Harry pääsee Hogwartsin velhokouluun opiskelemaan, muiden kaltaistensa joukkoon.

Hogwartsissa Harrylle paljastuu, että hän on velhomaailmasa kuuluisa: paha Voldemort, joka on niin kauhistuttava, ettei hänen nimeään saa edes mainita, tappoi Harryn vanhemmat ja yritti tappaa Harrynkin tämän ollessa pieni vauva - mutta epäonnistui. Kaikki eivät luonnollisesti Potterin kuuluisuudesta pidä ja siitä seuraa konflikteja muiden oppilaiden ja jopa opettajien kanssa. Myöhemmin skaala laajenee ja kirjat siirtyvät yhä enemmän Hogwartsin koulumaailman ulkopuolelle.

Jokaisessa kirjassa Harry joutuu kohtaamaan Voldemortin uhan aina vain vaarallisempana; lopussa odottaa luonnollisesti lopullinen kohtaaminen. Tämän läpi sarjan kantavan tarinan lisäksi Harry joutuu matkan varrella ystäviensä kanssa seikkailuun jos toiseenkin. Ensimmäinen kirja on suorastaan lapsellinen sisäoppilaitostarina, mutta myöhemmät kirjat saavat jo varsin tummia sävyjä Voldemortin voimien kasvaessa.

Kirjojen laatu vaihtelee jonkin verran. Rowling on pätevä kirjoittaja, mutta kirjojen paisuessa tuntuu välillä siltä, että suosion kasvun myötä kustannustoimittaja ei ole uskaltanut aina olla riittävän kriittinen. Varsinkin viidennessä osassa, Order of the Phoenixissa (Feeniksin kilta), on selvää tyhjäkäyntiä. Loppua kohden Rowling parantaa kuitenkin otettaan, ja viimeinen osa, Deathly Hallows oli taas erittäin mukaansatempaava teos.

Kristilliset tahot ovat vastustaneet Potteria kirjojen sisältämän taikuuden vuoksi. Tämä on turha pelko: Potterien maailmassa vallitsee hyvin kristillinen jako hyvään ja pahaan. Kirjat ovat hyvin lapsille sopivia opetuksiltaan: hyvyys palkitaan, ystävät ja rakkaus ovat tärkeitä, paha saa palkkansa mutta armo on hyve ja niin edelleen. Päähenkilöt ovat toki velhoja, mutta sankarien käyttämä taikuus on luonteeltaan mekaanisia ihmetekoja, ei demonisia, pimeitä voimia.

Kannattaako Potterit sitten lukea? Nuorille suosittelen kirjasarjaa ehdottomasti (joskin Universumien tomua suosittelen vielä enemmän). Nuorimmille lukijoille tosin myöhemmät osat ovat turhan synkkiä, hieman vanhemmille lukijoille taas ensimmäinen osa varsinkin voi tuntua hieman lapselliselta. Harry on varsinkin ensimmäisissä kirjoissa sitä paitsi tavattoman ärsyttävä kakara, mutta onneksi Rowling on luonut erinomaisen joukon kiinnostavia sivuhahmoja.

Potter tarjoaa aikuisillekin hyvää ja fantastista viihdettä. Koska kirjat tapahtuvat meidän maailmassamme, jossa nyt vain sattuu olemaan ylimääräinen yliluonnollinen kerros, ne ovat varsin helposti lähestyttäviä myös lukijalle, jolla on vähemmän kokemusta fantasiakirjallisuudesta.

Avainsanat: fantasia, kasvukertomukset, koulunkäynti, maailman pelastaminen, magia

Pam, Lucas ja nimettömäksi jäävä kertoja tuntevat toisensa Cambridgen opiskeluvuosiltaan. Silloin tapahtui jotain mystistä, jonka kaikki ovat jo unohtaneet, mutta joka siitä huolimatta jätti jälkensä heidän kaikkien elämään, erityisesti Pamin ja Lucasin. Opiskelutovereihin kuuluu myös outo Yaxley, joka on jollain tapaa vastuussa kaikesta.

Pamin ja Lucasin pakkomielteenä on Sydän, Cœur, menetetty valtakunta, jonka perillisten historia paljastuu kirjan edetessä kiehtovalla tavalla. Samaan gnostilaiseen mytologiaan liittyy Pleroma, todellisuudessa oleva ja olematon maailma, jonka tavoittelu tuntuu olevan jollain tapaa tärkeää.

Pam ja Lucas takertuvat toisiinsa, kirjan kertojan tarkkaillessa sivuroolissa, välillä välittäjänä riitaisan avioparin välillä. Menneisyyden teot eivät jää taakse helposti, vaikka ne kuinka haluaisi unohtaa. Eilisen mystinen sydän on vaikeaselkoinen ja mysteerejä täynnä oleva sairaskertomus, jonka vaikuttava ja runollinen kerronta palkitsee lukijan, joka muuten turhautuisi kaikkien mysteerien keskellä. Vangitseva, erikoinen kirja.

Avainsanat: fantasia, magia, mysteerit, rakkaus, salaisuudet

Tiganan maakuntaa Kämmenen niemimaalla on kohdannut synkkä kohtalo. Kun kaksi noitakuningasta jakoi niemimaan keskenään, toisen kuninkaan poika kuoli Tiganassa. Tästä kostoksi noitakuningas hävitti maan tyystin, pyyhkien sen nimen ihmisten mielistä. Vain Tiganassa syntyneet voivat enää kuulla maan nimen ja kun viimeinenkin heistä kuolee, Tigana häviää historiasta.

Tigana ei kuitenkaan ole vielä unohtunut ja vastarintaliike on olemassa. Noitakuninkaan surmaaminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, etenkin kun Kämmenen vapauttamiseksi samalla pitää eliminoida myös niemimaan toista puoliskoa hallitseva toinen noitakuningas.

Tigana on Kayta parhaimmillaan: eeppistä aikuisten fantasiaa, jossa synkät tapahtumat, toivonpilkahdukset ja voiton hetket sekoittuvat tyylikkääksi kokonaisuudeksi. Suomeksi Tigana on julkaistu monien fantasiakirjojen tapaan kahdessa osassa.

Avainsanat: fantasia, magia, salaliitot, tyrannit

Ihmemaa Oz on lastenkirjallisuuden klassikoita. Gregory Maguire on tarttunut klassikkoon ja täydentänyt tarinaa. Alkuperäisessä tarinassa Lännen paha noita on vain sivuhahmo, pahis Dorothyn päihitettäväksi. Mutta miten noidasta tuli paha? Se selviää tässä kirjassa, joka seuraa noidan elämää synkästä lapsuudesta yksinäiseen aikuisuuteen.

Wicked on mainio aikuisten fantasiakirja (lastenkirja se ei missään nimessä ole). Nokkela ja humoristinen kirja käsittelee vakavia aiheita: hyvän ja pahan alkuperää, uskontoa, perhettä, ihmisoikeuksia, itsevaltiaiden asemaa… Viihdyttävä kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Avainsanat: Ihmemaa Oz, ihmisoikeudet, magia, noidat, pahuus, perhe, tyrannit, uskonto

Ursula Le Guin loistaa nuortenkirjojen kirjoittajana. Gifts - Näkemisen lahja - on erinomainen esimerkki tästä. Kirja kertoo kahdesta nuoresta, jotka kasvavat ylämailla, jossa sukulinjoissa kulkee maagisia ja vaarallisia lahjoja. Kumpikin nuorista ei kuitenkaan halua käyttää lahjaansa. Tarinan elementit - vastuu, vanhempien odotusten täyttäminen, vallankäyttö - ovat tuttuja ja toimivia.

Le Guin on omalla maallaan, fantasiamaailmassa, jossa taikuus on juurtunut syvälle maahan. Nuortenkirjana Gifts on oivallinen, mutta tarjoaa aikuisemmallekin lukijalle mukavan välipalan. Tarina jatkuu Voices-kirjassa, ja minua ainakin jäi kiinnostamaan, mitä Orrecille ja Grylle käy.

Avainsanat: fantasia, kasvukertomukset, Läntinen ranta, magia, velvollisuudentunto

Mahtava velhotar Sybel elää vuorellaan halliten laumaa voimakkaita, tarunhohtoisia eläimiä, tallaten aikaisempien velhosukupolvien asettamaa elämänuraa. Perintöasema ja vuori ovat Sybelille hänen oma, yksityinen maailmansa. Toisin kuin edeltäjänsä, hän valitsee kuitenkin osallistua muuhun maailmanmenoon. Tai, kliseisesti, ehkä maailma valitsee hänet.

Tarina on sisällöltään kuin arvovaltainen myytti ja tarkkailevan ja hieman ulkopuolisen kertojanäänensä vuoksi kuin utuinen satu, mutta puhuu lopulta hyvin suoraan tunteiden monmutkaisuudesta, niiden tunnistamisen vaikeudesta ja itsensä tuntemisesta.

Tämän kirjan myötä Patricia A. McKillipin tuotanto siirtyy kokonaisuudessaan lukulistalleni.

Avainsanat: fantasia, magia, rakkaus, yksinäisyys