Avainsana: mielenterveyshäiriöt

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Roosa on seitsemännellä luokalla, eikä elämä hymyile: isä on kuollut, eikä äitiä kiinnosta juuri muu kuin uusi miesystävä. Koulunkäynti sujuu miten sujuu. Samaan aikaan toisaalla on saari, jossa on omenapuu, jossa asuvat Punakaneli ja Omenaruusu. Vesi nousee ja saari hukkuu, uhaten omenapuun olemassaoloa. Pois on päästävä, tuumii Punakaneli, vaan Omenaruusu ei halua lähteä.

Kadonneet kyyneleet on kiehtova fantasiasatu, jota Roosan osuus tarinasta ankkuroi nykymaailmaan. Pääosassa on kuitenkin Punakanelin suuri seikkailu, jossa kuljetaan toisaalta tutunoloisia latuja, toisaalta hyvinkin omaperäisissä sävyissä. Punakaneli ei ole aivan tavanomaisin sankarihahmo, vaikka kohtalo kuinka sovittelisi arvokasta sankarinviittaa niskaan.

Kirja on kaikinpuolin kaunis. Kansikuva etenkin on nätti kuin mikä, tähän kirjaan tekee mieli tarttua ja tutustua lähemmin. Kuva tuntuu tavoittavan kirjan tunnelmaa hyvin. Tarina on nopealukuinen, mutta tuntuu sen verran monitasoiselta, että siitä voisi lisälukemisella saada enemmänkin irti. Kadonneet kyyneleet onkin ainakin näin aikuisen lukijan näkökulmasta oikein fiksu ja viihdyttävä nuortenkirja (ja vahva ehdokas Kuvastaja-voittajaksi, sanokaa minun sanoneen).

Avainsanat: fantasia, koulunkäynti, mielenterveyshäiriöt, nuoret, sadut, seikkailut

Eva, Alex ja Naomi kulkevat loputtomalta tuntuvan aavikon halki. Kolmikon välit ovat kireät, kun kullakin on omat henkiset epätasapainonsa. Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että Eva on vanha meksikolaisnainen, Alex maastoauto ja Naomi brontosaurus. Ainakin joskus.

Surrealismi on lukijalle haaste. Kun koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa, millään ei ole väliä. Chapman välttää tämän ongelman kiitettävästi. Troikka on vaativa lukukokemus, eikä sen takaa löydy erityisen koherenttia tarinaa, vaikka kuinka yrittäisi. Kirja jakaa varmasti mielipiteitä.

Kannattaa silti lukea, luulisin. Evan, Alexin ja Naomin repaleiset muistikuvat entisestä elämästään, elämäntarinat, joita niiden kertoja ei itsekään aina usko, ovat värikkäitä ja mielikuvituksellisia kertomuksia. Troikka on kaikessa outoudessaan ja järjettömyydessään viihdyttävä teos.

Avainsanat: mielenterveyshäiriöt, science fiction, surrealismi

Kirja kertoo yksinäisestä naisesta, joka adoptoi pienen tytön Kiinasta. Nainen on tsempannut adoptiohaastatteluihin, hänellä on terävä näkemys hyvästä vanhemmuudesta, ja hän on selvittänyt itselleen, miksi haluaa nimenomaan adoptiolapsen.

Miksi siis kaikki menee pieleen? Tyttö ei tunnu ottavan kontaktia, ei sano mitään, katsoo vain. Syö, piirtää, kulkee huoneissa, kunnes nainen vie sen nukkumaan, "pois". Lopulta naisen ajatukset käyvät kyynisiksi ja myös mustasukkaisiksi, kun tyttö tuleekin hyvin toimeen muiden, aikuisten ja lasten, kanssa.

Kerronta on naisen pään sisältä tulevaa suoraa lähetystä, tajunnanvirtaa. Virkanaisen, juristin kuten lopulta käy ilmi, järkipuheen lomaan ui yhä enemmän tunteiden paloa ja alhaista mieltä, ja alitajunnasta nousee menneitä asioita. Lukija saa tietää, että nainen ei ole itsekään saanut osakseen lämpimän äidin roolimallia.

Mutta voiko näin epäonnistunutta adoptioäitiä ollakaan - tai näin epäonnista, sillä kovastihan hän yritti? Ei. Oudossa tarinassa on jotain tuttua. Kiusallista. Tämä upea teksti ei välttämättä tyhjene yhdellä lukemisella.

Avainsanat: adoptio, mielenterveyshäiriöt, psykologiset romaanit, vanhempi-lapsisuhde, yksinäisyys

Kirja kertoo 60-luvun kylämaisemissa varttuvasta Elsi-tytöstä. Kirjan alussa isoisä kuolee, ja hänen vaatteensa poltetaan järven jäällä. Elsi on tavannut erakoituneen isoisän vain kerran, mutta muistot ovat pysyvät. Isoisä on henkisesti lähempänä kuin ompelija-äiti ja metallimies-isä. On myös naapurin Antero, on opettaja, ristikontraa pelaavat perhetutut ja monta muuta. Elsi on kuitenkin yksin viihtyvä, hiljainen tarkkailija.

Lukija ehtii nähdä paljon asioita pienen tarkkailijan silmin lyhyessä ja tiiviissä romaanissa, jonka ulkoinen tarinankaari ei tavoittele taivaita. Muistatteko vielä, millaista oli olla lapsi? Kiikarilla katsottu seinä ei näytä olevan lähellä, se on lähellä! Havainnot elävät, esineet saavat hengen, leikit ovat rituaaleja joilla on merkitys. Jalonen osoittaa, että lapsen maaginen ajattelu tuottaa totuutta ja viisautta. Elsikin joutuu käsittelemään suuria asioita - kuolemaa, eroa ystävästä, perhesalaisuuksia -, ja ainakin tässä tarinassa kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Jalosen teksti on persoonallista ja asettuminen lapsen näkökulmaan vaivatonta. Lukija joutuu kuitenkin olemaan valppaana, jotta tikkunuket, kisukarvat, puukot ja veteen pudonneet saavat merkityksensä. Tulkinnanvaraakin jää, hyvällä tavalla, kuin runossa.

Avainsanat: adoptio, mielenterveyshäiriöt, psykologiset romaanit, vanhempi-lapsisuhde, yksinäisyys

Satuin juuri olemaan lukemassa tätä kirjaa, kun tieto Lessingin Nobel-palkinnosta tuli. Scifin ystävänä en voi kuin todeta, että erinomainen valinta! Lessingin palkitseminen on askel siihen suuntaan, että palkinto voidaan antaa myös tieteiskirjailijoille.

Unesta päivää päin on erikoinen teos. Kirja kertoo miehestä, joka löydetään harhailemasta Lontoon kadulta ja sijoitetaan mielisairaalaan. Alkuun mieheen ei saada mitään yhteyttä, sitten pystytään jo puhumaan, jolloin selviää, että mies on hukannut muistinsa. Vaeltelijan henkilöllisyys saadaan selville, jolloin alkaa työ muistin palauttamiseksi.

Samaan aikaan mies vaeltaa mielisairaalan seinien sisällä hieman laajemmissa päänsisäisissä sfääreissään. Nämä fantastiset jaksot tekevät tästä kirjasta tieteiskirjallisuutta: Lessing kuvailee varsin erikoisia ulottuvuuksia. Niiden merkitys jää auki, sinänsä varsin kiinnostavalla tavalla. Samalla ne tekevät kirjasta kenties hieman vaikean: veikkaan, että alun hämäryyden vuoksi kirja on jäänyt monelta kesken. Meno paranee puolenvälin paikkeilla, joten alku kannattaa tapella läpi vaikka sitten vähän selaillen.

Avainsanat: mielenterveyshäiriöt, mielisairaalat, muistinmenetys, science fiction

Kun näin kiiteltävän Vuoriston tämänsyksyistä novellikokoelmaa, päätin aloittaa tutustumisen tästä hänen ensimmäisestä romaanistaan.

Korusuunnittelija Taija ja säveltäjä Petri lähtevät lyhyen tuttavuuden jälkeen Italiaan, mihin Petrin kollega Georg on kutsunut tämän musiikkifestivaalien vierailijaksi. Kirjassa seurataan parin automatkaa Italiaan, vierailua Georgin luona ja musiikkijuhlilla, ja paluumatkaa jolla tapahtuu onnettomuus.

Aluksi tarinaa kerrotaan ulkopuolisen silmin. Henkilöistä hahmottuu selvimmin Taija, jonka ajatuksia ja ihmissuhteita lukija pääsee jakamaan. Tyyli on pohdiskelevaa ja sanaryöpyissään hiukan tajunnanvirtaistakin. Kuvakieli on usein osuvaa, joskus ei.

Teksti rauhoittuu jonkin verran kirjan loppupuolella, kun kertojaksi tulee Petri. Tapahtumatkin saavat rivakamman vauhdin, ja lopulta alkaa todella kiinnostaa, mihin tämä juttu päätyy.

Juonenkäänteet on koottu kuitenkin aika tavanomaisista ulkoisista aineksista. Sisäisen matkan kuvaushan tämä onkin. Taija on ihmisten suhteen rasittavasti tarkkailuasemissa ja varuillaan. Petrinä en ehkä sietäisi häntä. Enkä edes lukijana: olihan epistä mitä teki! Tuo ei ole moite. Kun kirja jää vaivaamaan, lukeminen on kannattanut.

Avainsanat: katoaminen, mielenterveyshäiriöt, onnettomuus, parisuhde, rakkaus, sairaala

672 sivun paketti kertoo katkanpyynnillä elantonsa ansaitsevan Wingon perheen tarinan värikkäästi ja mitään kainostelematta. Maailmaa katsotaan Tomin näkökulmasta, mutta yhtä tärkeissä rooleissa ovat hänen kaksoissiskonsa Savannah sekä isoveli Luke. Urheilu ja valmentaminen tuovat Tomin elämään valopilkkuja vaikeinakin hetkinä. Omalla tavalla koko kirjaa voisi ajatella otteluna, jossa ovat vastakkain Etelä-Carolina ja New York.

Vuorovetten prinssin teksti on monenkirjavaa. Väkivaltaisimmat kohtaukset tuntuvat puistattavilta, vaikka ovatkin tarinan kannalta oleellisia. Vastapainona on huumorisävytteisiä dialogeja sekä seesteisempää luontokuvausta. Kirja keskittyy voimakkaasti perheen ja sen jäsenten elämän kuvaukseen, mutta on myös kunnianosoitus merelle sekä pikkupaikkakuntien sitkeille ihmisille.

Conroy on mainio tarinankertoja, joka tuo asioihin monta näkökulmaa mukaan. Tomin ja Savannahin erilaiset näkemykset elämästä tekevät keskusteluista rikkaita.

Avainsanat: etelävaltiot, ihmisluonto, katkaravut, menneisyys, meri, mielenterveyshäiriöt, New York, perhe, salaisuudet, selviytyminen, sopeutumattomuus, sopeutuminen, sukuylpeys, Yhdysvallat, yhteiskunta

Onnellinen loppu päättää sarjan, joka alkaa kirjoilla Peiton paikka ja Neitsytmatka.

Aloitin tietysti kirjasta Peiton paikka, jossa päähenkilö syntyy. Liikutaan Varkaudessa ja hyvin vahvasti tehdas antaa voimakkaan kuvan kirjaan. Päähenkilö on Annukka Lehmus, jonka äiti on henkisesti sairas. Asioista ei puhuta.

Neitsytmatka on nuoruuden aikaa. Annukka käy läpi nuoruuden vaiheita, rippikoulu ja seurustelut ja muut ihmissuhteet. Siipien kantavuutta on kokeiltava. Viimeinen osa Onnellinen loppu on jotenkin irrallinen. Annukka on siinä jo aikuinen, lapseton, elää Helsingissä omaa sekavaa elämäänsä.

Sarja ei ole missään tapauksessa mikään viihteellinen hömppäsarja, sillä niin paljon se herätti ajatuksia.Sarja alkaa 1960-luvulta ja erityisesti tätä sarjaa voi suositelle silloin syntyneille, sillä niin paljon sellaista tuttua tulee vastaa, asioita ja asenteita.Onnellinen loppu -teoksessa ollaan jo nykyajassa. Nämä kirjat voi lukea kuka tahansa, peräkkäin tai erikseen.

Eppu Nuotio on taitava tarinankertoja!

Avainsanat: äidit, aikakausiromaanit, avioliitto, kriisit, lapsikertomukset, mielenterveyshäiriöt, perheromaanit, selviytyminen, tragikomiikka, uskottomuus, vanhempi-lapsisuhde, yksinäisyys