Avainsana: mysteerit

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Steve Ericksonia pitäisi suomentaa. Joku kunnianhimoinen suomentaja saisi Ericksonin vahvan runollisesta kielenkäytöstä herkullisen haasteen itselleen. Rubicon Beach on kolmas lukemani Erickson ja asettuu sopivasti puoliväliin: The Sea Came in at Midnight on edelleen suosikkini, mutta tämä miellytti enemmän kuin Days Between Stations.

Elementit ovat tutunoloisia: unelias ja unenomainen tunnelma, raunioitunut Los Angeles, mystisiä henkilöhahmoja - tällä kertaa nainen, joka ajaa kirjan miehet epätoivoon pelkällä olemassaolollaan. Kirja jakautuu kolmeen irralliseen osaan, jotka kietoutuvat kuitenkin yhteen eri tavoin. Viimeinen kolmannes oli kirjasta heikoin ja olisi ehkä kaivannut lisää tiukkuutta. Siinä missä The Sea Came in at Midnight napsui kasaan voimalla, Rubicon Beachin palapelin kohdalla saa miettiä, ovatko kaikki palat alunperin edes samasta pelistä.

Jos siis kaipaa selkeyttä ja loogisuutta, tämän kirjan kanssa ei pääse alkua pidemmälle. Ericksonia kehutaan omaperäiseksi visionääriksi, mikä tässä tarkoittaa ohueksi käynyttä kosketuspintaa todellisuuteen. Omalla kohdallani Ericksonin kirjat kulkevat rajalla: paljon hämärämpiä juttuja en enää välttämättä jaksaisi lukea, mutta nämä kutkuttavat mielikuvitusta sopivalla tavalla. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, asioita voi vain ottaa vastaan ja pyöritellä mielessään.

Avainsanat: Los Angeles, mysteerit, outous, science fiction

Pendragonin legenda on unkarilainen romaani 1930-luvulta, mutta mitään erityisen unkarilaista siinä ei päähenkilöä lukuunottamatta ole. Unkarilainen harrastelijatutkija János Bátky tapaa Lontoossa vuonna 1933 omalaatuisen jaarli Pendragonin ja saa kutsun tutustumaan tämän ainutlaatuiseen kirjastoon. Bátky saa kuitenkin kokea, ettei Pendragonien kanssa ole aina helppoa: häntä uhkaillaan käsittämättömistä syistä ja Pendragonin kartanossa tapahtuu kummallisia asioita. Antisankarihahmo Bátky on tapahtumissa ulkopuolinen, mutta joutuu vedetyksi mukaan melkoisiin kähmintöihin.

Tarinassa on goottilaisen kauhukertomuksen sävyjä. Pendragonin jaarli on synkkä gentlemanni ja suvun historiassa on legendaarisia hahmoja: Ruusuristin ritareilla on tarinassa merkittävä osa. Kustantaja mainostaa Pendragonin legendaa Da Vinci -koodina 60 vuotta ennen Da Vinci -koodia ja vaikka tämä onkin mainospuhetta, romaanit edustavat kieltämättä samaa genreä.

Pendragonin legenda oli viehättävä tarina. Ei kannata odottaa suurta kirjallisuutta, mutta juoni oli nokkela, Bátky kertakaikkisen herkullinen päähenkilö ja kirjassa oli hyvää tunnelmaa. Itse nautin myös romaanin vanhanaikaisesta ilmapiiristä, teoksen suomentaja on onnistunut mielestäni erittäin hyvin oikeanlaisen tunnelman tavoittamisessa. Pendragonin legenda on oivallinen kauhun ja okkultismin sävyttämä mysteeri.

Avainsanat: 1930-luku, Englanti, kauhu, mysteerit, okkultismi, Ruusuristi, seikkailut, Wales

On vuosi 1893. Newyorkilainen taidemaalari Piambo tuntee taiteellisen intohimonsa nahistuvan. Piambo elättää itseään maalaamalla uusrikkaiden muotokuvia. Pakotie avautuu, kun Piambolle tarjotaan erikoista tehtävää: hänen on maalattava rouva Charbuquen muotokuva. Palkkioksi luvataan valtava summa rahaa, niin paljon, että Piambo pystyisi jättämään muotokuvat vuosiksi ja keskittymään todelliseen taiteeseen.

Näin ihmeelliseellä tarjouksella on luonnollisesti ehtonsa: Piambo ei saa nähdä rouva Charbuqueta, vaan saa kohdata tämän ainoastaan sermin takana. Rouva Charbuque kertoo Piambolle elämästään, unelmistaan, peloistaan... sen tiedon perusteella Piambon tulee maalata muotokuva.

Tehtävä on haastava, mutta Piambo on valmis ottamaan sen vastaan. Mutta entäs sitten, kun kaupunkia alkavat vaivata mystiset kuolemantapaukset ja tuntuu, että Piambo uppoaa keskelle tapahtumia, joita hän ei voi hallita? Tarina vetää lukijan mukaansa yhtä tehokkaasti kuin Charbuquen muotokuva Piambon. Jeffrey Ford on kirjoittanut todella fantastisen ja maagisen tarinan, joka miellyttää varmasti mysteerien ja outojen tapahtumien ystävää.

Avainsanat: 1800-luku, muotokuvat, mysteerit, naisen asema, New York, salaperäiset naiset, taidemaalarit

Boris Hurtta on Portin sivuilta tuttu nimi. Olen pitänyt Hurtan novelleista, joten kirjastosta sattumalta vastaan tullut Hurtan esikoisromaani oli pakko napata mukaan. Kyseessä oli varsin mainio teos ja suomalaisena kauhukirjana varsin harvinainen tapaus. Turun lähistöllä olevassa pikkukylässä vallitsee synkkä tunnelma. Kylä näivettyy hengiltä ja konkreettisempaakin hengenmenetystä tapahtuu: grillikioskin pitäjä löytyy vappuna ristiin lävistettynä hautausmaalta.

Kun asiaa aletaan penkoa, paljastuu, että veritekoja on sattunut ennenkin, eikä meno siitä helpota. Hurtta onnistuu virittelemään varsin mainiota kauhutunnelmaa. Kielenkäyttäjänä Hurtta on taidokas, kirjaa on ilo lukea. Vain yksi, melko vakava puute kirjassa tökkii: kirjassa on turhan paljon päähenkilöitä ja usein uuden luvun alku pudottaa lukijan kärryiltä pohtimaan, että kenenkäs kyydissä tässä nyt ollaankaan - tämä tekee rumaa jälkeä tarinan sujuvuudelle.

Kyseessä on kuitenkin kaikinpuolin mainio näyte kotimaisen kauhukirjallisuuden saralta, eikä tätä kirjaa kannata jättää kirjaston varastoon pölyä keräämään.

Avainsanat: kauhu, murhat, musta magia, mysteerit, okkultismi, Turku

William Gibson jatkaa nykyajan terävää scifististä tarkastelua. Spook Country muistuttaa Pattern Recognitionia monin tavoin, vaikka ei suoraa jatkoa olekaan. Jännittävä vakoojatrilleri on samanlaista tyylikästä ajankuvaa.

Hollis Henry on entinen rokkitähti, nykyinen journalisti, joka kirjoittaa juttua uudesta paikannusteknologiaan perustuvasta taiteesta. Tito on kuubalaiskiinalaisen rikollisperheen jäsen, jonka tehtävänä on toimittaa iPodeja salaperäiselle vanhalle miehelle. Milgrim on lääkeaddikti, joka on vangittu tulkkaamaan venäjää ja Volapuk-koodia niinikään salaperäiselle herra Brownille.

Gibsonin hillityn cool tyyli ei petä: Spook Country on alusta loppuun kauniisti kirjoitettu ja monin tavoin erinomainen kirja. Se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia, jotka herättävät uteliaan mielen. Milgrim, esimerkiksi, kantaa mukanaan pokkaria keskiajan messiaskulteista ja lukee sitä aina silloin tällöin - aihe alkoi kirjan edetessä tuntua sen verran kiinnostavalta, että siihen lienee syytä perehtyä tarkemmin jossain vaiheessa.

Joitakuita Gibsonin tavaramerkkienpudottelutyyli saattanee tökkiä (varsinkaan kun eri tavaramerkeillä ei ole samanlaista merkitystä kuin Pattern Recognitionissa), mutta osaltaan sanoisin, että kirja on ylipäätään kirjoitettu niille, joille on merkittävää, että päähenkilön tietokone on nimenomaan PowerBook.

Fantastinen, innostava kirja, joka tapauksessa.

Avainsanat: ajankuva, journalismi, mysteerit, science fiction, trilleri, vakoojat

Eric Sandersonilla on ongelma: hän on menettänyt muistinsa. Aikaisemman minänsä ohjeilla Eric löytää tiensä psykologille, joka osaa kertoa Ericin kärsivän vakavan trauman jälkeisestä muistinmenetyksestä.

Eric saa lääkärin lisäksi apua edelliseltä minältään: postissa saapuu mystisiä kirjeitä, joiden perusteella kyseessä ovat vakavammat ja vaarallisemmat asiat. Ericiä jahtaa muistoja syövä hai, uhkaava käsitteellinen kala.

Haiteksti on kielellä leikittelevä metafiktiivinen teos, joka on velkaa Jorge Luis Borgesille ja Italo Calvinolle. Väittäisin teosta kuitenkin esikuviaan yksinkertaisemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi, ja kirjallisuuden lisäksi Haiteksti viittaa muuhun populaarikulttuuriin.

Kauniisti kirjoitettu kirja on fantastinen, jännittävä ja vauhdikas tarina epätiloista ja vaarallisesta kirjallisuudesta.

Avainsanat: käsitteet, kieli, kirjallisuus, muistinmenetys, mysteerit, outous

Pam, Lucas ja nimettömäksi jäävä kertoja tuntevat toisensa Cambridgen opiskeluvuosiltaan. Silloin tapahtui jotain mystistä, jonka kaikki ovat jo unohtaneet, mutta joka siitä huolimatta jätti jälkensä heidän kaikkien elämään, erityisesti Pamin ja Lucasin. Opiskelutovereihin kuuluu myös outo Yaxley, joka on jollain tapaa vastuussa kaikesta.

Pamin ja Lucasin pakkomielteenä on Sydän, Cœur, menetetty valtakunta, jonka perillisten historia paljastuu kirjan edetessä kiehtovalla tavalla. Samaan gnostilaiseen mytologiaan liittyy Pleroma, todellisuudessa oleva ja olematon maailma, jonka tavoittelu tuntuu olevan jollain tapaa tärkeää.

Pam ja Lucas takertuvat toisiinsa, kirjan kertojan tarkkaillessa sivuroolissa, välillä välittäjänä riitaisan avioparin välillä. Menneisyyden teot eivät jää taakse helposti, vaikka ne kuinka haluaisi unohtaa. Eilisen mystinen sydän on vaikeaselkoinen ja mysteerejä täynnä oleva sairaskertomus, jonka vaikuttava ja runollinen kerronta palkitsee lukijan, joka muuten turhautuisi kaikkien mysteerien keskellä. Vangitseva, erikoinen kirja.

Avainsanat: fantasia, magia, mysteerit, rakkaus, salaisuudet

Alfred Hitchcock -brändillä leimatut 3 etsivää -dekkarit olivat suuri suosikkini lapsena. Koulun kirjastosta niitä lainattiin, kirjat nauttivat laajaa suosiota luokan poikien keskuudessa. Olisinko ollut kolmannella-neljännellä luokalla, kun kirjojen suosio oli huipussaan. Luin varsin monta, mutta en varmaankaan kaikkia; kirjoja on nimittäin yhteensä 43. Koulun kirjastossa muistelisin kirjojen olleen aakkostettu Alfred Hitchcockin kohdalle, vaikka Hitchcockilla ei luonnollisesti ole kirjojen luomisessa osaa eikä arpaa.

Änkyttävä papukaija alkaa yksinkertaisena papukaijavarkautena, mutta laajenee siitä varsin mutkikkaaksi rikosvyyhdiksi. Puhuvilla papukaijoilla on viesti, jonka merkitys on melkoinen mysteeri. Tarinassa riittää yllättäviä käänteitä. Näin 15 vuotta myöhemmin kirjassa on omat omituisuutensa, mutta 60-luvulta peräisin olevaksi jutuksi kirja on yllättävänkin mainio. Suosittelisin edelleen pojalleni, jahka vähän varttuu.

Varania-sivusto esittelee sarjan levinneisyyttä ympäri maailman, myös Wikipediassa on paljon tietoa. Mielenkiintoista kyllä, kirjoja julkaistaan yhä Saksassa. Saksalainen 3 etsivää ja Pääkallosaari -elokuva filmattiin viime vuonna, joten sarja todellakin elää. Suomessa julkaiseminen loppui ensimmäiseen osaan myöhäisempää Crimebusters-sarjaa, eikä ihme: Kuuma Cadillac "uudisti" brändiä ja pilasi koko jutun.

Avainsanat: 300, aarteet, dekkarit, mysteerit, paluu lapsuuteen, papukaijat

Cherie Priestin esikoisteos on tyylikäs Yhdysvaltain etelävaltioihin sijoittuva kummitustarina. Kuolleita sieluja, afrikkalaista taikuutta, sisällissodan aikaisia tapahtumia, sisäsiittoisia sukulinjoja, synkkien matriarkkojen asuttamia kartanoita...

Nopeatempoinen kirja vetää mukaansa, mutta päättyy vähän turhankin yllättäen. Tarina on kuitenkin kiehtova ja päähenkilö Eden värikäs - monessakin mielessä. Debyytiksi kerrassaan maukas Four and Twenty Blackbirds olisi hyvää ainesta kauhuelokuvalle.

Avainsanat: kauhu, kummitukset, musta magia, mysteerit, Yhdysvallat

Perdido Street Station -vertailuilta lienee mahdotonta välttyä. The Etched Cityn Ashamoil on New Crobuzonin tapaan kiehtova urbaani ympäristö, josta Bishop nostaa esiin erilaisia rappion ja ihmiskunnan turmion esimerkkejä.

Kirjan päähenkilöt, Raule ja Gwynn, ovat sisällissodan häviävälle puolelle päätyneitä kapinallisia, jotka löytävät tiensä Ashamoiliin. Kirja keskittyy pitkälti Gwynniin, soturiin, joka löytää uuden uran kaupungin alamaailmassa. Kenttälääkäri Raule elää erilaista elämää, erilaisia valintoja.

Kirjan maailma on mielenkiintoinen: sen täyttävät keskustelut teologiasta ja taiteesta, huumatut unet ja kummalliset ihmeet, väkivalta ja vaara. Tummasävyisen ja omaperäisen fantasian ystäville The Etched City on erinomaista luettavaa.

Avainsanat: fantasia, kaupungit, mysteerit, unet