Avainsana: novellit

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Macondo, kylä Kolumbian viidakon sydämessä, toimii miljöönä useille nobelisti Gabriel García Márquezin teoksille. Mamá Granden hautajaiset, kahdeksan novellin kokoelma mestarin varhaisilta ajoilta 1960-luvun alusta, esittelee Macondon vaihtelevassa ajassa vaihtelevien pienten tapahtumien näyttämönä. Hammaslääkäri saa asiakkaakseen kylän pormestarin, verivihollisensa. 94-vuotias paholaisen kolme kertaa kohdannut pappi saa aiheen loistavaan saarnaan. Köyhä mies tekee maailman kauneimman lintuhäkin ja lähtee kauppaamaan sitä mahtimiehen pojalle. Kylän myyttinen äitihahmo ja maiden omistaja Mamá Grande kuolee ja presidentti ja paavi saapuvat todistamaan hautajaisia. Kylän biljardisali joutuu vaikeuksiin, kun ainoan pöydän biljardipallot varastetaan. Ja niin edelleen.

Gabriel García Márquez rakentaa pienten ihmisten suurista hetkistä loistavaa pienproosaa. Novellit ovat lämpimän humoristisia - eivät missään tapauksessa pilkallisia. García Márquezin kuvaamat tavalliset ihmiset tuntuvat jotenkin kovin merkityksellisiltä, vaikka ovatkin koulujakäymättömiä metsäläisiä. Ehkäpä García Márquezin viehätys perustuukin juuri tähän: taitoon tehdä tavanomaisesta erityistä. Mikään aihe ei ole liian pieni tarinaksi ja koko tarina saattaa kulminoitua yhteen virkkeeseen, jopa yhteen sanaan. Mamá Granden hautajaiset on mestariteos, jota voi lämpimästi suositella kenelle tahansa hyvän kirjan ystävälle.

Avainsanat: Etelä-Amerikka, novellit, pikkukylät, sotilasdiktatuurit

Tämäkin on erinomainen kirja, joka on jostain syystä piilotettu lastenosastolle. Kirjailija itse suosittelee tarinoita yli 12-vuotiaille. Onhan näissä nuoria päähenkilöitä ja monissa kasvutarinan tuntua, mutta kyllä aikuinenkin lukija saa näistä tarinoista paljon irti.

Kirja on jaettu kahteen osaan: kertomuksiin muualta ja täältä. Muualta-kertomukset ovat selvemmin fantasiaa, ne sijoittuvat meidän maailmastamme eroavaan fantasiamaailmaan ja niissä on selkeästi yliluonnollisia elementtejä. Täältä-tarinat sijoittuvat meidän maailmaamme, mutta niissäkin on ihmeen tuntua.

Sari Peltoniemi on erinomainen kirjailija, näissä pienissä tarinoissa on paljon hyvää ja kaunista. Viimeisenä oleva niminovelli on erityisen koskettava kertomus. Suosittelen lämpimästi, käykää ihmeessä etsimässä tämä pieni helmi kirjaston lastenosastolta.

Avainsanat: fantasia, kasvukertomukset, novellit

Yksi osoitus, että King on paljon monipuolisempi kirjailijana kuin usein luullaan. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole kauhukertomus tai trilleri, vaan hienoa kuvausta ihmisistä ja heidän elämästään eri aikakausina. Toki Pedon sydämeen mahtuu pahuutta ja raakoja tekojakin, mutta enemmän kuin itse tapahtumat tulevat esille niiden syyt ja seuraukset.

Kirja koostuu viidestä eri tarinasta, jotka kuitenkin kietoutuvat toisiinsa henkilöiden kautta. Pääkertomuksena on eräs Bobbyn lapsuuden kesä ja lopussa ympyrä sulkeutuu. Välissä olevissa tarinoissa esiintyvät osin tutut henkilöt, mutta tapahtumapaikat ja etenkin aikakaudet ovat eri.

King johdattaa tällä kertaa vahvasti ihmismielen ja -luonteen sisään. Kuinka lapsuuden tapahtumat voivat vaikuttaa koko loppuelämään. Myös amerikkalaisuus on vahvasti läsnä, aika usein negatiivisessa valossa.

Kirjoitustyylissä erityismaininnan ansaitseva asia on kursiivien käyttö. Tarinoiden päähenkilöiden todelliset ajatukset tulevat niiden kautta hienosti esiin.

Avainsanat: ajankuva, Amerikka, ihmiskohtalot, novellit, pahuus, sodanvastaisuus, Vietnamin sota, yhteiskunta

M.G. Soikkeli on suomalaisten scifi-novellien lukijalle tuttu nimi: Soikkeli on menestynyt vuosi toisensa perään Portin kirjoituskilpailussa. Sen sijaan vuoden parhaalle science fiction- tai fantasianovellille myönnettävää Atorox-palkintoa Soikkeli ei ole koskaan voittanut ja näidenkin novellien perusteella on helppo arvata miksi: Soikkelin tyyli on sen verran periksiantamaton ja omaperäinen, että raadit pitävät, mutta äänestyksissä sillä ei pärjää.

En itsekään ole Soikkelin novellien ylin ystävä - muistan joskus kummastelleeni Portin raadin valintoja Soikkelin voitettua - mutta on pakko tunnustaa, että Soikkeli kirjoittaa vahvaa ja tiukkaa tieteiskirjallisuutta. Sellaista ei liikaa tehdä tässä maassa.

Marsin ikävä kerää yksiin kansiin viisi Soikkelin novellia: neljä aiemmin julkaistua pitkänovellia ja lyhyemmän ennen julkaisemattoman niminovellin. Pitkänovellit seikkailevat erilaisissa sfääreissä: Gallen-Kallela-koodi on nimensä mukaisesti piruilua Da Vinci -koodille (mutta muutakin kuin pelkkää parodiaa), Vanhan maailman vakoojat ekologista habitaattiscifiä, Auschwitz On-line kyberpunk-henkistä virtuaalielämää ja Kolme miestä kiinalaisessa sukupuolta ja seksuaalisuutta vinosti katselevaa queer-scifiä. Marsin ikävä on pieni novelli eräästä matkasta Marsiin: novellin jippo on se, että tarina kerrotaan lopusta alkuun, mikä antaa novellille mukavasti potkua.

Lukemisen arvoista tavaraa, siis, ja kokonaisuutena näyttävä paketti erityyppistä tieteiskirjallisuutta. Valikoima vakuuttaa Soikkelin taidoista. Kustantaja, niin ikään Portin sivuilta tuttu Harri Erkki, ylistää alkupuheessa Soikkelia ja pakko on myöntää, että perää puheissa on. Harmillisesti kunnioitus ei näy lopputuotteessa: kirja on valitettavan amatöörimäisen näköinen. Teksti on pientä ja rivinväli niukka, mutta mikä pahinta, kappaleita ei ole erotettu toisistaan sisennyksillä. Pikku juttu, mutta ei selvästikään merkityksetön, sillä nyt tekstin lukeminen on tarpeettoman raskasta. Kirjasta jää vähän huolimaton jälkimaku.

Avainsanat: kyberpunk, novellit, science fiction, sukupuolet

Jeffery Deaver sai tehtäväkseen koota yksiin kansiin 33 1900-luvun parasta jännitysnovellia. Tuloksena on hulppea, lähes 800-sivuinen kokoelma kovaksi keitettyjä rikosjuttuja, dekkareita, kauhukertomuksia ja mysteereitä nimekkäältä tekijäjoukolta. Mukana ovat muiden muassa James M. Cain, Stanley Ellin, Anna Katharine Green, Stephen King, Sara Paretsky, Ruth Rendell, Georges Simenon, Donald E. Westlake ja Mickey Spillane. Tekijät painottuvat amerikkalaisiin dekkaristeihin, mutta muutamia eurooppalaisia kirjailijoitakin on mukana.

Kaikkiaan kertomukset ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, oikeita dekkarinystävän herkkupaloja. Mukana on klassisia yksityisetsiväseikkailuja, modernimpia rikossotkuja ja muuten vain alakuloisia tunnelmia. Deaver on tehnyt suuren työn valikoidessaan novelleja kokoelmaa varten, ja hyvin monipuolisen kuvan Pahan palkka antaakin rikoskirjallisuudesta genrenä.

Itselleni dekkarit ovat tyypillisesti kepeää kesäluettavaa. Tässä tarkoituksessa on vaikea sivuuttaa tätä kokoelmaa, jota muuten kannattaa silmäillä jäännöseräkirjakaupoistakin. Oman kappaleeni hankin muutamalla eurolla.

Avainsanat: dekkarit, jännitys, novellit, rikokset

Fritz Leiber on miekka ja magia -kirjallisuuden avaintekijöitä ja keksi itse asiassa genrelle nimen vuonna 1961. Leiberin merkittävintä kirjallista perintöä ovat Fafhrdin ja Harmaan hiirestäjän seikkailut Lankhmarissa. Ensimmäinen kertomus kaksikosta (Two Sought Adventure) ilmestyi jo vuonna 1939 ja Leiberin viimeinen merkittävä teos The Knight and Knave of Swords vuodelta 1991 päättää kaksikon seikkailut.

Tämä kokoelma, englanninkieliseltä nimeltään Swords and Deviltry, sisältää kolme pitkää novellia ja pienen johdannon. Nämä tarinat ovat Fafhrdin ja Harmaan hiirestäjän seikkailujen lähtökohdat: Lumentulon naisissa Fafhrd jättää kotinsa ja suuntaa kohti Lankhmaria, Pahuuden maljassa puskavelhon oppilaasta Hiirestä tulee Harmaa hiirestäjä ja Kohtalokkaita kohtaamisia Lankhmarissa esittää kaksikon kohtaamisen ja ensimmäisen yhteisen seikkailun Lankhmarissa.

Leiberin tyyli on monin paikoin kliseistä, mutta se sallittakoon miehelle, joka on keksinyt ison osan kyseisistä kliseistä. Seikkailut ovat vauhdikkaita, tilanteet humoristisia ja päähenkilöparivaljakko viihdyttävä. Tahtoo siis sanoa, että homma toimii. Miekka ja magia -fantasian ystäville Fafhrdin ja Harmaan hiirestäjän seikkailut ovat pakollista luettavaa, muutenkin kuin niiden monille kirjailijoille antamien vaikutteiden vuoksi.

Jälleen kerran nappikäännös Vaskikirjoilta.

Avainsanat: fantasia, Lankhmar, miekka ja magia, novellit, seikkailut

Kahdentoista novellin kokoelmasta osa on aiemmin julkaistuja mm. sci-fi- ja fantasiajulkaisuissa, osa on uusia. Kaikki eivät ole spekulatiivista fiktiota. Yhteistä kaikille on notkea sanankäyttö ja ovelat juonenkäänteet.

Antologian ensimmäisen, "Eilinen"-osan novellissa Huomiseen, Erzbeth! ollaan reaalimaailmassa ja hyvin konkreettiseksi luodussa sodan ja pakenemisen tunnelmassa. Tarina on kokoelman vakavimpia. Ihme-novellissa liikemies pyhiinvaeltaa joulun syntysijoille ja tilittää marmattaen matkan vaivoja. Polveileva, muodollisuutta uhkuva lauseilu kuvaa herkullisesti matkamiehen sieluntilaa. Ääriviivattomasta kehkeytyy kauhutarina, sieltähän hahmottuu Viiltäjä-Jack.

"Tänään"-osan Kaatomestareissa maa on veden vallassa, vesi kun ei juokse ylämäkeen jääräpäisimmänkään isännän pihasta. Novelli on huumorin tyylinäyte. Novellissa Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään Koskinen nauraa kollegalleen mutta viimeksi ja parhaiten kirjallisuustutkijalle. Novellissa Paholainen, jossa nimihenkilö saapuu Matin ja Liisan tupaan perheriitaa lietsomaan, mennään fantasian puolelle. Vai liekö tuo arkirealismia, Piru kaikkitietävänä kertojana?

"Huomenna"-novellit ovat tulevaisuusfantasioita. Paimentamisen sietämätön keveys on dystopia, jonka rappeutuvassa maisemassa heikot ja epävakaat tapaukset poistetaan yhteisöstä. Muissa tämän osan novelleissa on huumoria, ainakin hirtehistä. Sydänystävässä tekniikka ottaa vallan käyttäjästään... vai sittenkin toisin päin? Lehmän paluu on monitahoista parodiaa. Avaruudesta palaavaa Pyhää Lehmää palvotaan papillisin menoin, ja lehmä lähinnä paskantaa. Uneton vankilassa kuvaa tylyn panopticonin ja kohtalokkaan väärinkäsityksen.

Hyvä idea koota samoihin kansiin jo julkaistujakin novelleja, jotta ne saavat lisää ja erilaista lukijakuntaa kuin lehdissä. Kannattaa lukea - jos et pidä yhdestä, pidät varmasti monesta.

Avainsanat: fantasia, novellit, science fiction

Alkuperäinen Kosmokomiikkaa (1965, suomeksi 1969) on kokoelma absurdeja tieteiskuvitelmia, joiden päähenkilö Qfwfq jutustelee sekavia maailmankaikkeuden synnystä ja ominaisuuksista, sillä Qfwfq on ollut paikalla aina, kun jotain on tapahtunut: "Vaikka minä olin siihen aikaan vain lapsi, kertoi Qfwfq, - olin jo pannut sen merkille. Vetyatomit tunsin jokaisen, ja kun uusi ilmaantui, olin heti siitä selvillä." aloittaa Qfwfq ja kertoo, kuinka pysyvän tilan universumissa leikkiä vetyatomeilla saattoi jatkaa loputtomiin.

Markku Soikkelin Kesäklassikko: Maailmojen synty simpukankuoressa on oivallinen arvostelu alkuperäisestä Kosmokomiikkaa-kokoelmasta. Tähän uuteen on lisätty 12 Calvinon vuosien 1965 ja 1984 kirjoittamaa kertomusta. Ne jatkavat samaa rataa ja istuvat mukavasti alkuperäisten seuraksi. Sama absurdi kosmologiasta ja maailmankaikkeuden olemuksesta ponnistava jutustelu jatkuu uusissakin tarinoissa, kenties Maailman muisti -novellia lukuunottamatta.

Calvinon kosmokomiikka on edelleen hyvä kesäklassikko: se on viisasta ja pohtii syntyjä syviä, mutta samalla kietoo kaiken kertomansa kepeään järjettömyyteen. Kokoelman aloitustarina, Etäisyys kuusta, on yhä edustava mallikappale siitä, mitä tuleman pitää: se kertoo ajasta, jolloin kuu oli lähempänä maata, niin lähellä, että eräskin heimo vietti aikaansa loikkien kuuhun keräämään kuunmaitoa. Vaan kuinkas sitten kävikään, kun kuu alkoi etääntyä maasta? Niinpä niin. Melkoista hulluttelua, tämä kokoelma, mutta absurdius ei lyö yli, vaan tarinat pysyvät tolkun rajoissa. Se onkin hieno temppu, se.

Avainsanat: absurdi, huumori, kertomukset, kosmologia, novellit, tähtitiede

Douglas Coupland on luonut mainetta sukupolvikirjailijana. Jumalan jälkeen jatkaa samoilla radoilla. Coupland kirjoittaa auki ilman uskontoa kasvaneen sukupolven näkökulmaa joukossa pohdiskelevia tarinoita. Kirjan sävy on varsin mietteliäs ja sen tyyli, Couplandin pienten piirroskuvien koristelemat tekstikatkelmat, vain lisää kirjan tunnelmaa.

Tarinat ovat irrallisia, mutta pyörivät samanlaisten henkisten kysymysten äärellä. Mikä tekee ihmisistä ihmisiä? Mihin uskoa, kun ei ole mitään mihin uskoa? Mikä on elämän, kuoleman ja rakkauden merkitys? Vastauksia näihin elämää suurempiin kysymyksiin ei luonnollisesti kannata Couplandilta odottaa, mutta asioiden pohtiminen on arvokasta itsessään ja kirja onnistuu parhaimmillaan suorastaan koskettamaan.

En ole itse sitä sukupolvea, josta Coupland kirjoittaa. Kenties 1960-luvulla syntyneitä tämä kirja koskettaa syvällisemmin. Monet kirjan aiheista ovat kuitenkin siinä määrin yleisinhimillisiä, että itse kukin löytää Couplandin pienistä tarinoista jotain itselleen läheistä. Jumalan jälkeen on lämmintä arkifilosofiaa.

Avainsanat: elämä, filosofia, Kanada, kuolema, novellit, rakkaus, sukupolvet, uskonnollisuus, Yhdysvallat

Italialainen novellikokoelma oli aivan ihana. Kuulin vain, että tämä opus voisi olla hyvä ja otin syötin, eikä tarvinut katua. Kaikki 19 tarinaa olivat niin elämänmakuisia ja edelleen niin ajanmukaisia. Osasta tarinoita on tehty näytelmiä ja jopa elokuvia. Siinä vinkki hyvästä novellista, jos se poikii elokuvan!

Kirjassa sokerina pohjalla oli kääntäjän (Leena Rantanen) pienimuotoinen elämänkerta Luigi Pirandellosta (1867-1936). Erittäin hyvin kerrottu kirjailijan elämänvaiheita ja viittauksia novelleihin. Novellit avautuivat ikään kuin uudestaan, kun niihin sai taustatietoja.

Kaikille Italian ystäville ja novellifaneille. Tämän kirjan novellit ja niistä aiheutuva fiilis jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Avainsanat: Italia, kaupungit, maaseutu, novellit, Sisilia