Avainsana: okkultismi

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Pendragonin legenda on unkarilainen romaani 1930-luvulta, mutta mitään erityisen unkarilaista siinä ei päähenkilöä lukuunottamatta ole. Unkarilainen harrastelijatutkija János Bátky tapaa Lontoossa vuonna 1933 omalaatuisen jaarli Pendragonin ja saa kutsun tutustumaan tämän ainutlaatuiseen kirjastoon. Bátky saa kuitenkin kokea, ettei Pendragonien kanssa ole aina helppoa: häntä uhkaillaan käsittämättömistä syistä ja Pendragonin kartanossa tapahtuu kummallisia asioita. Antisankarihahmo Bátky on tapahtumissa ulkopuolinen, mutta joutuu vedetyksi mukaan melkoisiin kähmintöihin.

Tarinassa on goottilaisen kauhukertomuksen sävyjä. Pendragonin jaarli on synkkä gentlemanni ja suvun historiassa on legendaarisia hahmoja: Ruusuristin ritareilla on tarinassa merkittävä osa. Kustantaja mainostaa Pendragonin legendaa Da Vinci -koodina 60 vuotta ennen Da Vinci -koodia ja vaikka tämä onkin mainospuhetta, romaanit edustavat kieltämättä samaa genreä.

Pendragonin legenda oli viehättävä tarina. Ei kannata odottaa suurta kirjallisuutta, mutta juoni oli nokkela, Bátky kertakaikkisen herkullinen päähenkilö ja kirjassa oli hyvää tunnelmaa. Itse nautin myös romaanin vanhanaikaisesta ilmapiiristä, teoksen suomentaja on onnistunut mielestäni erittäin hyvin oikeanlaisen tunnelman tavoittamisessa. Pendragonin legenda on oivallinen kauhun ja okkultismin sävyttämä mysteeri.

Avainsanat: 1930-luku, Englanti, kauhu, mysteerit, okkultismi, Ruusuristi, seikkailut, Wales

Boris Hurtta on Portin sivuilta tuttu nimi. Olen pitänyt Hurtan novelleista, joten kirjastosta sattumalta vastaan tullut Hurtan esikoisromaani oli pakko napata mukaan. Kyseessä oli varsin mainio teos ja suomalaisena kauhukirjana varsin harvinainen tapaus. Turun lähistöllä olevassa pikkukylässä vallitsee synkkä tunnelma. Kylä näivettyy hengiltä ja konkreettisempaakin hengenmenetystä tapahtuu: grillikioskin pitäjä löytyy vappuna ristiin lävistettynä hautausmaalta.

Kun asiaa aletaan penkoa, paljastuu, että veritekoja on sattunut ennenkin, eikä meno siitä helpota. Hurtta onnistuu virittelemään varsin mainiota kauhutunnelmaa. Kielenkäyttäjänä Hurtta on taidokas, kirjaa on ilo lukea. Vain yksi, melko vakava puute kirjassa tökkii: kirjassa on turhan paljon päähenkilöitä ja usein uuden luvun alku pudottaa lukijan kärryiltä pohtimaan, että kenenkäs kyydissä tässä nyt ollaankaan - tämä tekee rumaa jälkeä tarinan sujuvuudelle.

Kyseessä on kuitenkin kaikinpuolin mainio näyte kotimaisen kauhukirjallisuuden saralta, eikä tätä kirjaa kannata jättää kirjaston varastoon pölyä keräämään.

Avainsanat: kauhu, murhat, musta magia, mysteerit, okkultismi, Turku

Mies menee pieneen tönöön, jonka ainoa sisäänkäynti on ovi, joka lukitaan ulkoa ja salvataan sisältä. Talon ympärillä on liejuisaa maata, jossa näkyisi varmasti jokainen jalanjälki - mutta kukaan ei ole kävellyt talon lähettyvillä. Siitä huolimatta mies puukotetaan hengiltä.

Tässä ollaan hyvin konkreettisesti lukitun huoneen murhamysteerin parissa. Dicksonin vakiosankari Henry Merrivale onnistuu ratkaisemaan mysteerin, johon liittyy spiritualismia, vaarallisia henkiä (sillä eihän ihminen lukittuun huoneeseen pääse) ja epäilyttäviä henkilöitä. Tarina on nokkela ja herkullinen.

Avainsanat: dekkarit, okkultismi, Sir Henry Merrivale, suljetun tilan murhamysteerit

Kolme milanolaiselle pienkustantamolle työskentelevää älykköä alkaa koota rajatieteitä käsittelevää kirjasarjaa. Intensiivinen tutkimustyö aiheen parissa johtaa vähitellen uskomattomalta vaikuttavan, maailmanhistorian käännekohtiin tiiviisti nivoutuvan yhteensattumien sarjan jäljille. Pian ystävykset alkavat uskoa, että tapahtumat eivät ole olleet sattuman kauppaa: kaikki tuntuu liittyvän tavalla tai toisella 1300-luvulla hajotettuun Temppeliherrain järjestöön.

Juoni etenee Casaubonin, kirjan päähenkilön, kertomina takautumina. Salaliiton paljastuessa alun kevyt ja leikkisä tunnelma virittyy eksponentiaalisesti kohti väistämätöntä vainoharhaisuutta. Järki ja usko vääntävät kättä useammankin kerran, mutta Casaubon ja lukija ovat jo peruuttamattomasti ansassa.

Umberto Eco tunnetaan parhaiten esikoisteoksestaan Ruusun nimi. Ruusun nimen tavoin Foucaultin heilurissa yhdistyy tehokkaasti historiallinen fakta fiktioon. Eco rakentaa salaliittoteoriaa niin hienovaraisesti, että lukijan on välillä vaikea erottaa oikeita tapahtumia ja kirjan henkilöiden omia tulkintoja.

Huomaa kirjan nimi: oikea muoto olisi Foucault'n heiluri.

Avainsanat: Kabbala, okkultismi, salaliitot, salaseurat

Ira Levin reagoi nopeasti, kun Anton LaVey perusti Church of Satanin vuonna 1966, julistaen uuden ajanlaskun alkaneen. Saatanan vuosi 1 esiintyy jo Rosemaryn painajaisessa, joka ilmestyi 1967.

Saatanallisilla teemoilla siis liikutaan. Kirjan alku tosin on varsin hempeä: Rosemary ja Guy Woodhouse muuttavat uuteen kotiin (vastoin Rosemaryn ystävän varoituksia; talolla kun on melkoisen häijy maine) ja pian Rosemary alkaa odottaa toivottua lasta. Odotusaika vain ei ole aivan niin onnellista, kuin voisi.

Miten saatananpalvojat Woodhousen pienen perheen onneen ja onnettomuuksiin liittyvät, sen voitte lukea kirjasta. Tarina etenee hyvin ja on mukavan jännittävä. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi kirjaa odottaville äideille.

Avainsanat: kauhu, lapset, odotusaika, okkultismi, salaliitot

Hawksmoorin päähenkilönä on arkkitehti Nicholas Hawksmooria jäljitellen muotoiltu Nicholas Dyer, joka rakentaa kirkkoja 1700-luvun Lontoossa. Rinnalla kulkee nykyaikaan sijoittuva toinen kertomus, jossa Hawksmoor-niminen murhatutkija selvittää selittämättömiä murhia. Yhteyksiä eri kertomusten välille löytyy, lukija saa nauttia erinäisistä ahaa-elämyksistä.

1700-luvun kuvaus on varsin reipasta, ulkoasua ei ole turhaan siloiteltu. Nykyaika taas on hyvinkin valjun harmaata, joten eri osiot luovat toisilleen kontrastia miellyttävällä tavalla; kirjan rakenne tuntuu muutenkin toimivalta.

Dyerin toimiin liittyy tiettyjä okkultistisia piirteitä, jotka värittävät teosta omalla, synkällä sävyllään. Muutenkin takakannessaan teoksen luonnehditaan tutkivan ihmissielun pimeitä puolia, mikä lienee jokseenkin osuvasti todettu. Dyer on mielenkiintoinen henkilöhahmo, eikä Hawksmoorkaan aivan itsestään selvä ole.

Avainsanat: 1700-luku, arkkitehtuuri, Lontoo, mysteerit, okkultismi

Yhdeksäs portti on jännittävä ajojahti okkultismin ja Kolmen Muskettisoturin maailmoissa. Kardinaali Richelieu kummittelee taustalla, kun kirjaetsivä Lucas Corso selvittää erikoista mysteeriä. Seikkailun ohella voi nauttia paljastuvista salaisuuksista, viittauksista 1800-luvun seikkailukirjallisuuteen ja vanhoista kirjoista.

Kirjasta on tehty myös mainio elokuva, joka kuitenkin hukkaa yhden kirjan perusjuonista. Kirja voittaakin elokuvan kirkkaasti, joskaan Johnny Depp ei ole lainkaan kehno mielikuva kolean tunteettomalle Lucas Corsolle.

Avainsanat: bibliofilia, jännitys, kirjat, mysteerit, okkultismi