Avainsana: rakkaus

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Ruotsalainen kauhusensaatio Låt den rätta komma in on kääntynyt suomeksi. Tukholmalaisessa Blackebergin lähiössä 1980-luvun alussa elämä on tavanomaisen uneliasta kansankodin rauhaa, kunnes lähimetsässä tapahtuu häijy rituaalimurha: puussa roikkuu kuiviin valutettu teinipoika.

Murha säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka fantasioi kostavansa kiusaajilleen. Murhaakin kiinnostavampaa on kuitenkin outo naapurintyttö Eli. Eli on outo tapaus: tyttöä näkee vain iltahämärän jälkeen, hän pukeutuu oudosti, haisee kummalliselle eikä tunne Rubikin kuution kaltaisia itsestäänselvyyksiä.

Ystävät hämärän jälkeen on komea ja verinen kauhutarina, jossa vampyyrilegendojen seksuaalisuutta naitetaan pedofiliaan, väkivallanteot ovat kaikessa kekseliäisyydessään yksityiskohtaisia ja veri roiskuu niin, että heikompia hirvittää. Siinä sivussa kirja on herkkä rakkaustarina, koulukiusatun pojan kasvukertomus ja kuvaus lähiöelämästä sen varjopuolia kiertelemättä. Kirja on yhtä rikkinäisten kotien ja epäonnistuneiden kasvattajien kavalkaadia.

Fantastinen teos, siis. Lindqvist onnistuu herättämään lukijassa niin myötätuntoa kuin vastenmielisyyttä. Kirjan henkilöt ovat taitavasti rakennettuja ja hyvin todellisia, kirjan yliluonnollisista ulottuvuuksista huolimatta. Oskariin ainakin on helppo samaistua, mikäli on koskaan tullut koulukiusatuksi. Kirja on paksu, mutta niin se vain oli pakko lukea mahdollisimman nopeasti. Juoni veti mukaansa todella tehokkaasti. Tätä kirjaa on helppo suositella kauhusta kiinnostuneille.

Avainsanat: 1980-luku, kasvukertomukset, kauhu, koulukiusaaminen, rakkaus, Ruotsi, Tukholma, vampyyrit

Herra Hapuli on eläkkeellä oleva yksinäinen teknikko, joka rakastaa parvekekukkiaan. Lisäksi Herra Hapuli on salaisesti rakastunut alakerran naapuriinsa, leskeksi jääneeseen Rouva Hopiaan. Rouva Hopian intohimon kohde on kuitenkin vain hänen parvekkeellansa elävä pikkuinen lemmikkikilpikonna Allu, eikä hän huomaa lainkaan Herra Hapulin häneen kohdistuvia tunteita. Rouva Hopia toivoisi Allun kasvavan paljon isommaksi. Tästä Herra Hapuli saa ajatuksen, joka kaikessa absurdiudessaankin on loistava. Mihin kaikkeen rakkaus pystyykään?

Dahlin hauska, lämmin ja hyväntuulinen satu on viihdyttävää luettavaa. Muutamat hersyttävät kielelliset oivallukset ovat myös kääntyneet mukavasti suomeksi. Erityisen hauskaa oli lukea Herra Hapulin kilpikonnankiikittäjän toiminnasta. Quentin Blaken kuvitus luo mainiosti hyväntuulista tunnelmaa, tosin värikuvat olisivat olleet vieläkin kivampia. Kaikkiaan Annok iplik on oikein mukava pikku tarina, niin lapsille kuin aikuisillekin.

Avainsanat: kilpikonnat, lemmikit, rakkaus, sadut

Tässä teoksessa on paljon samaa kuin Hustvedtilta aiemmin suomennetussa teoksessa Kaikki mitä rakastin: New Yorkin taiteilijapiireissä liikutaan, henkilöitä on paljon (kutsuilla vilahtaa jopa pari edellisen teoksen henkilöä, millä ei ole varsinaisesti merkitystä, onpahan vain silmänisku lukijalle) ja tarina on useamman juonen kudelma.

Kertojana on eronnut ja yksinäinen Erik Davidsen, joka on psykiatri ja pitää terapiapraktiikkaa. Erik ja hänen sisarensa Inga löytävät isänsä jäämistöstä mystisen kirjeen tuntemattomalta naiselta. Kirjeen alkuperän selvittelyn rinnalla orastaa rakkaustarina: Erikin vuokralaiseksi tulee jamaicalaistaiteilija Miranda pienen Eggy-tyttärensä kanssa. Hustvedt härnää lukijan odottamaan jännitystarinaakin, kun Mirandan ex-miesystävä ilmestyy kurkkimaan ”kallonkutistajaa”. Kerrontaan limittyy vielä Ingan, tämän teini-ikäisen tyttären Sonian ja perheen edesmenneen kirjailijaisän Maxin tarina, joka salaperäisine kirjeineen ja vauhdikkaine lopputulemineen tyydyttänee bestselleryleisön.

Teos on kumminkin paljon enemmän kuin sen sinänsä taitavat juonitarinat tai helmen arvoiset tuokiokuvat, potilaskuvaukset, Eggy-episodit ja muut. Kuvataide, katsominen ja katseenalaisuus sekä havaitsemisen hallusinaationomaisuus olivat ainakin minua kiehtovia ajatuksia, samoin muistaminen ja unet ymmärryksen osana. Erikin ja Ingan suvun historia kulkee mukana neljän polven voimalla ja luo taustan kaikelle tässä hetkessä tapahtuvalle. Pelot ja toiveet tulevat sukupolvienkin takaa.

Hustvedtin kertojanääni on linjassa minäkertoja Erikin terapeuttisen äänen kanssa. Se on empaattinen ja siinä on valtava määrä ihmisen ymmärtämistä, vailla ironiaa mutta huumoria unohtamatta. Hustvedtin asiantuntemus ja kyky popularisoida psykiatrian tietämystä romaanikerronnan vaatimaan muotoon hämmästyttävät. Kirja ilmestyy suomeksi tänä syksynä. Suosittelen lämpimästi.

Avainsanat: isät, kuolema, kuvataiteilijat, menneisyys, perheromaanit, psykiatria, rakkaus, unet

Nokian nuoriso-ohjaaja on valtavirtakirjallisuudeksi miellyttävän nyrjähtänyt tapaus. Siitä hyvästä se palkittiinkin Kuvastajalla. Lähitulevaisuuteen sijoittuva teos kertoo Nokialla kehitysyksikön pomona työskentelevästä Marcosta. Marco on Berliinissä asuva yksinhuoltajaisä, joka pyristelee stressin alaisena: pitkään kehitetty hanke on saavuttamassa päämääränsä.

Kirja alkaa dramaattisesti: Marco herää keskellä yötä, kun olohuoneen lattialla kierii irti leikattu naisen pää. Yliluonnolliset tapahtumat saavat tästä alkunsa, ja Nokian nuoriso-ohjaajasta kehittyykin oikein mainio kummitustarina, jossa hitusen hajamielinen naiskummitus vaeltelee ympäriinsä Berliiniä rakastaan etsien. Marcon nelivuotias on luonnollisesti reseptori, joka voi kummituksen nähdä.

Samaan aikaan toisaalla, Ruotsin siirtomaassa Delawaressa 1600-luvulla, nuori nainen tuomitaan mestattavaksi noituudesta. Vaan eiköhän tähänkin tarinaan joku kiekura kätkeydy...

Ruusuvuoren teksti soljuu eteenpäin mukavasti, luonnollisesti. Kertojat ajattelevat, jahkaavat, tuntuvat ylipäätään eläviltä. Aivan koko aikaa teksti ei imaissut mukaansa samalla teholla, mutta tarina kuitenkin kantoi loppuun asti ja hyvä niin, sillä loppu oli miellyttävä. Kirjassa on maukasta satiiriakin, Nokia-ulottuvuuden kautta. Ihmisille tarpeita tuottavaa viihdeteollisuuttahan tässä tökitään, eri suunnilta ja jotakuinkin osuvastikin.

Lukemisen arvoinen kirja siis, ja on aina mukavaa, että erilaiset fantasiaelementit löytävät tiensä kirjallisuuteen, jota ei sinänsä fantasiana kaupitella.

Avainsanat: Berliini, fantasia, kummitukset, Nokia, rakkaus, satiiri

Stephen Lewisin 3-vuotias tytär katoaa tavaratalon kassajonossa. Siinä vuonna 1987 ilmestyneen romaanin alkuasetelma. Tarina lähtee nopeasti kasvamaan ja nousee nopeasti yksilötasolta yhä enemmän yhteiskunnalliseksi. Selviytymistarina muuttuu monitahoiseksi kerronnaksi.

McEwan on mestari kuvaamaan maailmaa yksilön näkökulmasta. Stephen tapaa monenlaisia ihmisiä resuisista kerjäläisistä aina pääministeriin saakka. Etsiessään tytärtään hän löytää jonkinlaisen avaimen yhteiskunnan pinnan alle ja lopulta myös omaan elämäänsä.

Vaikka alun tapaus on kauhistuttava, niin kirjan edetessä ei enää olekaan niin oleellista, löytyykö tytär vai ei. Osuvasti nimetty Ajan lapsi tarjoilee ihmiskuvauksen lisäksi tarkkoja havaintoja, ironiaa ja ripauksen politiikkaakin. Sekä kauniiksi lopuksi vahvan kuvauksen rakkaudesta.

Avainsanat: ajankuva, ihmiskohtalot, ihmissuhteet, rakkaus, selviytyminen, yhteiskunta

Douglas Coupland on luonut mainetta sukupolvikirjailijana. Jumalan jälkeen jatkaa samoilla radoilla. Coupland kirjoittaa auki ilman uskontoa kasvaneen sukupolven näkökulmaa joukossa pohdiskelevia tarinoita. Kirjan sävy on varsin mietteliäs ja sen tyyli, Couplandin pienten piirroskuvien koristelemat tekstikatkelmat, vain lisää kirjan tunnelmaa.

Tarinat ovat irrallisia, mutta pyörivät samanlaisten henkisten kysymysten äärellä. Mikä tekee ihmisistä ihmisiä? Mihin uskoa, kun ei ole mitään mihin uskoa? Mikä on elämän, kuoleman ja rakkauden merkitys? Vastauksia näihin elämää suurempiin kysymyksiin ei luonnollisesti kannata Couplandilta odottaa, mutta asioiden pohtiminen on arvokasta itsessään ja kirja onnistuu parhaimmillaan suorastaan koskettamaan.

En ole itse sitä sukupolvea, josta Coupland kirjoittaa. Kenties 1960-luvulla syntyneitä tämä kirja koskettaa syvällisemmin. Monet kirjan aiheista ovat kuitenkin siinä määrin yleisinhimillisiä, että itse kukin löytää Couplandin pienistä tarinoista jotain itselleen läheistä. Jumalan jälkeen on lämmintä arkifilosofiaa.

Avainsanat: elämä, filosofia, Kanada, kuolema, novellit, rakkaus, sukupolvet, uskonnollisuus, Yhdysvallat

Pirjo Hassisen kirjoissa ihmissuhteet ovat suuressa roolissa, eikä Viimeinen syli tee poikkeusta. Erjan ja Mikaelin sekä hieman Rheankin tarina on kerrottu hienosti eri näkökulmista.

Kirjan lähtökohta on Erjan rakkaus, joka ei ole sammunut eron jälkeen, vaan on melkeinpä entistä palavampaa. Sen voi ajatella suurimpana mahdollisena tunteena toista ihmistä kohtaan, mutta myös pakkomielteenä. Kirjan loppukohtaus saa miettimään, kuinka pitkälle ihminen voi mennä syvän tunteensa johdattamana.

Mikael toimii hautausurakoitsijana ja tämä tuo kirjaan oman lisämausteensa. Se ei ole pelkästään ammatti, vaan vaikuttaa moniin tapahtumiin esimerkiksi miehen käyttämän auton kautta.

Viimeinen syli tarjoaa matkan erilaisten ihmisten ajatus- ja tunnemaailman sisään. Osin yllättävät tapahtumat ja sivuhenkilöt kuorruttavat onnistuneen teoksen.

Avainsanat: erot, erotiikka, ihmissuhteet, mies, naiskuvat, rakkaus

En erityisemmin pidä rakkausromaaneista, mutta Jari Järvelän Romeo ja Julia on erilainen. Sitä ei ole millään lailla imelletty, pikemminkin se on karvas, suolainen ja väkevä.

Etukäteen minua valistettiin kertomalla, että tämä kirja on kamala, mutta en antanut sen millään lailla hätkähdyttää. Kamala ja kamala, no onhan se sitä, jos tutkii asiaa pelkästään juonen kannalta.

Joskus on kirjoja, joissa juoni jää sivuun, koska teksti, sanojen käsittely nousee juonen yli. Teksti ei noudata mitään pilkkusääntöjä ja muutenkin se on juuri sellaista, että väkisinkin nousee koko ajan kirjailijan nauravat kasvot esiin.

Tämä on hiukan erilainen Romeo ja Julia, mutta suosittelen silti, sillä lukukokemuksena varsin mielenkiintoinen, paikoitellen jopa erittäin hauska. Esimerkkinä se, kun "Romeo ja Julia" kesken kaiken kauheuden leikkivät nauriilla, pannen nauriit laskemaan mäkeä

Avainsanat: nuoret, pakomatkat, rakastavaiset, rakkaus, realismi

Nobel-kirjailijamme esikoisteos on kesäisen luonnon ylistyslaulu ja maaseudun nuorten rakkaustarina. Elias tulee kaupungista viettämään kesää kotiseudulleen ja ihastuu saman kesän aikana kahteen naapurintyttöön. Harmi vain, että loppuratkaisu on paljastettu jo takakannen tekstissä (SKS:n uusi painos), sitä olisi ollut mukava jännitellä.

Kiehtovinta kirjassa on kaunis, vanha suomen kieli, sekä epätavallinen kertoja. Kertoja tuntuu liikkuvan tapahtumien yläpuolella, seisovan korkealla mäellä ja zoomailevan sieltä milloin minnekin taloon tai luonnon yksityiskohtaan. Tuntuu, kuin hänellä olisi kädessään muistilehtiö, johon hän tekee tarkkaavaisia merkintöjään. Elämä ja aurinko on ollut yksi aikansa kohukirjoista, olihan hyvin pornografista kuvata kuinka kaksi nuorta juhannusyönä sulkeutuu piha-aittaan ja kuinka aitan ovi sitten aamulla varovasti aukeaa! Tämä kirja olisi sopivaa luettavaa joka kesäloman alkuun.

Avainsanat: kesä, luonto, maaseutu, rakkaus, romantiikka

Tarinoita rakkauden kaipuusta, kännyköistä, ultraäänikoneista, villisioista ja liian hienoista autoista. Elävästä elämästä. Tänään.

Nyt on löytynyt täydellinen novellikokoelma! Ranskalaisen Anna Gavaldan kirja koostuu raikkaista, tuoreista, omaperäisistä, mielenkiintoisista, tiiviistä, ymmärrettävistä, hullunkurisista ja traagisistakin kertomuksia, joissa on käytetty ihastuttavan yksityiskohtaista kieltä. Sopii luettavaksi missä vain ja milloin vain, erityisesti ihastuneille, rakastuneille, arkipäivään tylsistyneille ja kaikenlaisille muille ihmisille.

Kirjoitan jotta ihmiset eivät kyllästyisi julkisessa joukkoliikenteessä. Jotta tavallisesta tulisi erityistä. Yritän kirjoittaa lyhyesti, jotta matkustajat eivät myöhästyisi jatkoyhteyksistään."

Avainsanat: elämä, novellit, rakkaus