Avainsana: runot

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Andersson kirjoittaa henkilökohtaiseen sävyyn, mutta monesti runot aukeavat käsittelemään laajempaa aihetta, jopa koko maailmankuvaa. Aiheet ovat hyvin monenkirjavia liikkuen STT:n uutisesta Freudin luona käymisen kautta naarashämähäkin kertojanääneen.

Monessa runossa on surumielinen sävy ja maailmassa on paljon pielessä. Siitä huolimatta kieli on mukavan…

Avainsanat: ajankuva, ihmisluonto, kokoelma, mies, runot

Runoja ja kuvia matkoilta Itä-Afrikasta; Keniasta 1990, Tansaniasta 1991 sekä Keniasta 1997. Kuvat ja runot tukevat toisiaan saumattomasti, tämä on runollis-dokumentaarinen runokokoelma. Rag Paananen on säveltäjä, taidemaalari ja runoilija, jotka kaikki kyvyt ovat käytössä myös tässä kirjassa.

Runot vievät suoraan Afrikkaan, savanneille,…

Avainsanat: Afrikka, kokoelma, luonto, runot

Lea Kranz herkistää tällä runokirjallaan täysin, riisuu aseista paatuneimmankin lukijan. Luin kirjan yhdeltä istumalta, pala kurkussa ja vedet silmissä. Runot ovat kaikki niin koskettavia, äidin tuskasta, kun menettää lapsensa, äidin syyllisyydestä, olisiko sittenkin jotain... "Ota minut syliisi Jumala ja lohduta…

Avainsanat: kuolema, lapset, runot, suru, uskonnolliset runot

Tämä runoteos tuntuu jotenkin vaan niin tutulle. Ensinnäkin, kun viimeksi kävin Turussa, minulle esiteltiin Taikkarin mäki. Toiseksi, ajan kuva on minulle on tuttu. Olen itsekin elänyt nuoruuden samoihin aikoihin, kuin mistä runot kertovat.

Runot ovat sopivan pitkiä ja jokainen runo on kuin…

Avainsanat: 1970-luku, nuoruus, proosarunot, runot, Turku

Ole sinä pienempi, niin minä olen isompi kuin koko taivas.

Juuli Niemen vuonna 2003 ilmestynyt esikoisteos Tara kertoo sisarusten tarinan kulkien jossain runon ja proosan rajamailla. Tosin siihen maahan ei kannata enää edes yrittää piirtää rajaa.

Tara ja Irina ovat siskoja ja Taran mielestä…

Avainsanat: kasvu, kasvukertomukset, proosarunot, runot, sisarukset, tyttäret

Rauhoittavaa, kiehtovaa sekä mukavasti utuisen mystistä. Satu Mannisen esikoiskokoelma (antologiat poislukien) on hieno teos.

Runoissa minä ja Virginia käyvät vuoropuheluaan. Voi myös ajatella, että todellisuus ja kuvitelma tai mennyt ja nykyisyys vuorottelevat. Arkiset ja unenomaiset kuvitelmat kulkevat käsi kädessä. Teksteissä on paljon…

Avainsanat: meri, runot, Virginia Woolf, vuoropuhelu, yksinäisyys

Sanna Karlströmin toisessa runokokoelmassa ilmaisu on lyhyempää ja ytimekkäämpää kuin esikoisteos Taivaan mittakaavassa. Runot ovat täynnä pieniä havaintoja arkisista asioista, jotka on esitetty oivaltavalla tavalla. Monessa runossa viitataan lapsuuteen, tutkitaan ja pohditaan omaa itseään. Kirjaa voisikin ajatella polkuna, joka kulkee…

Avainsanat: kasvu, lapsuus, runot

Juoppohullun kirjoittaja on rustannut runokirjan. Miehisiä ja niin koskettavia runoja, että minun on ihan pakko palata niihin aina uudestaan. Raavaan miehen herkkyys puree aina minuun. Rakkausrunoja, jotka eivät ole vain ykspuolisia, vaan joissa on kaksi ja sen takia niin ainutlaatuisia. Mutta,…

Avainsanat: rakkaus, runot

Mirkka Rekolan runot ovat arkikielisiä, todellisuudenmukaisia, lyhyitä: siis päällisin puolin selkeitä ja lukijaystävällisiä. Silti ne kohoavat omaan avaruuteensa, sitä korkeammalle, mitä useammin niitä lukee.

Rekolaa syyteltiin 60-70 -luvuilla epäpoliittisuudesta. Rekolan hiljainen kokemuksellisuus on kantavampaa ja tärkeämpää kuin mikään ideologinen teksti. Ja jos…

Avainsanat: runot

Jos etsit kirjaa autiolle saarelle, niin tässä se on. Reilu 800 sivua tekstiä riittää pidempäänkin haaksirikkoon.

Turkan runoissa on muutama suuri teema, jotka käyvät läpi tuotannon: suru, maaseutu, hevoset, koirat, jänikset, tähtitaivas. Kiteytettynä: elämä ja kuolema. Runo "täräyttää tätä porukkaa/ taivaankokoisella talikolla otsaan".

Kun…

Avainsanat: eläimet, kertomukset, runot, suru