Avainsana: salaliitot

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Ollaan samassa kaupungissa, jossa neljä vuotta aikaisemmin ihmiset yksi toisensa jälkeen sokeutuivat (Kertomus sokeudesta). He saivat kuitenkin näkönsä takaisin, ja ikävä episodi kaupungin menneisyydessä yritetään unohtaa.

Nyt tässä kaupungissa pidetään kunnallisvaalit - ja ne tuottavat enimmäkseen tyhjiä äänestyslippuja. Vaalit uusitaan, mutta tyhjiä on vielä enemmän. Poliitikot eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Mutta pitäähän hallitsijoiden hallita tilanne. Kaupunki piiritetään, ja hallitus, virkamiehet ja poliisi siirtyvät muualle. Kun kaupungin elämä ei menekään mullin mallin vaan pikemmin entistä mukavammin, hallitus ohjelmoi provokaation. Samalla komisario ja kaksi konstaapelia lähetetään takaisin kaupunkiin hankalana tehtävänään hankkia todisteet, joita ei ole olemassakaan. Kun syyllistä ei ole, se tehdään.

Kirjassa kaupunki ja maa käy vilaukselta ilmi, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on, että kyseessä ei ole mikään diktatuuri, vaan demokratia. Vaaleista odotettiin entiseen malliin valtakirjoja valtaan, niin kuin demokratiassa kuuluu. Kun valtakirjat ovatkin kirjaimellisesti tyhjää täynnä, poliitikkojen täytyy pitää kiinni vallastaan lujemmin ottein, lopulta musertavin. Saramago ilakoi vallan ja virkavallan edustajien tyhjäpäisyydellä kunnon satiirikon tavoin. Mutta tarinan lopussa lukijalla ei ole enää hauskaa.

Mitä enemmän Saramagon teoksia luen, sitä enemmän hänestä pidän. Kirjan tai parin verran hänen omalaatuisessa tyylissään on totuttelua, mutta sitten onkin vain virkistävää tavata tekstiä, jonka lukemista kappalejaot ja johtolauseiden ja dialogin turhat välimerkit eivät hidasta! Omintakeista on myös loputon jaarittelu, rönsyily ja selittäminen sekä verbaali nokkeluus, jonka kirjo ulottuu älykkäästä herjasta puujalkavitsiin. Pidän myös siitä, että Saramago ei "opeta" asiaansa. Tässäkin hän jättää lukijan vaille vihjettäkään, miksi ihmiset äänestivät tyhjää.

Tämä kirja ei edellytä Kertomusta sokeudesta luetuksi, mutta se kannattaa joka tapauksessa lukea myös.

Avainsanat: demokratia, kapinointi, lehdistö, politiikka, salaliitot, satiiri, vallankäyttö, yhteiskunta

Ihmisen ikuinen halu ymmärtää lajinsa mielen toimintaa ja ehkä jopa hallita sitä saa täyttymyksensä lähitulevaisuudessa, vuonna 2015. Nuori, englantilainen tiedemies Natalie Armstrong on kehittänyt ja testannut vuosikausia omalla kustannuksellaan ohjelmaa, jonka avulla toivoo pystyvänsä kartoittamaan mielenterveyspotilaiden mieliä ja näin auttaakseen heitä. Anomus anomuksen jälkeen valtio kuitenkin kieltää häneltä rahoituksen sekä lisenssit tutkimuksen todellista eteenpäin viemistä varten. Miksi?

Ehkä siksi, että Yhdysvallat on tehnyt omaa tutkimustaan tällä rintamalla, ja tahtoo yhdistää tohtori Armstrongin voimavarat omiin, huippusalaisiin kehitelmiinsä. Mikään ei tietenkään ole näin yksinkertaista, vaan jokaisella psykotieteen viimeisimmistä saavutuksista vihiä saaneella on oma näkemyksensä siitä, mihin tarkoitukseen niitä tulisi käyttää. Myös FBI-agentti Jude Westhorpella, joka saapuu tohtori Armstrongin luo saamaan selvyyttä sisarensa kotikaupungissa tehdyille kokeille.

Robsonin ajatusmallit ovat viihdyttäviä, mutta vaikeita, ainakin minulle. Ehkä se on tarkoituskin, sillä mieltenronkinnan välineet ovat nykytieteen saavuttamattomissa.Sulavan kerronnan ja mielenkiintoisten henkilöiden ansiosta mielenkiinto pysyy yllä pyörryttävien teknojaksojen välillä.

Avainsanat: metafysiikka, psykologia, salaliitot, science fiction, tiede

On kirjoja, joissa on mukaansatempaava juoni ja kiehtovia henkilöhahmoja. Sitten on kirjoja, joita luetaan muista syistä. Gravity's Rainbow on vankasti jälkimmäisessä ryhmässä. Kirja kertoo saksalaisiin raketteihin ja niitä metsästäviin tahoihin liittyvistä tapahtumista toisen maailmansodan aikana ja jälkeen, mutta mitä siinä oikeastaan tapahtuu - älkää minulta kysykö.

Kyseessä on kuitenkin komea teos, joka venyttää kirjallisuutta taidemuotona. Pynchon marssittaa esille satoja henkilöhahmoja, joista monet saavat runsaasti aikaa huomion keskipisteenä. Villit tapahtumat ovat vuorotellen riettaan hauskoja, yksinkertaisen riettaita tai muuten vain omaperäisiä.

Gravity's Rainbow on erittäin raskasta luettavaa; jos haluaa vain tutustua Pynchoniin, suosittelen Huuto 49:ää. Gravity's Rainbow -wiki auttaa ymmärtämään, mistä tässä kaikessa on kysymys.

Avainsanat: kemia, raketit, Saksa, salaliitot, toinen maailmansota, vainoharhaisuus

Tiganan maakuntaa Kämmenen niemimaalla on kohdannut synkkä kohtalo. Kun kaksi noitakuningasta jakoi niemimaan keskenään, toisen kuninkaan poika kuoli Tiganassa. Tästä kostoksi noitakuningas hävitti maan tyystin, pyyhkien sen nimen ihmisten mielistä. Vain Tiganassa syntyneet voivat enää kuulla maan nimen ja kun viimeinenkin heistä kuolee, Tigana häviää historiasta.

Tigana ei kuitenkaan ole vielä unohtunut ja vastarintaliike on olemassa. Noitakuninkaan surmaaminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, etenkin kun Kämmenen vapauttamiseksi samalla pitää eliminoida myös niemimaan toista puoliskoa hallitseva toinen noitakuningas.

Tigana on Kayta parhaimmillaan: eeppistä aikuisten fantasiaa, jossa synkät tapahtumat, toivonpilkahdukset ja voiton hetket sekoittuvat tyylikkääksi kokonaisuudeksi. Suomeksi Tigana on julkaistu monien fantasiakirjojen tapaan kahdessa osassa.

Avainsanat: fantasia, magia, salaliitot, tyrannit

Schrödingerin kissa -trilogia eli Universe Next Door, Trick Top Hat ja Homing Pigeons on jonkinlaista jatkumoa Illuminatus!-kirjoille. Yleinen mielipide pitää Illuminatusta parempana, mutta itse olen eri mieltä: Schrödingerin kissa iski lujempaa.

Kolme kirjaa kertovat samoista henkilöistä rinnakkaisissa todellisuuksissa. Kvanttifysiikka, salaliittoteoriat, seksi ja vainoharhat lyövät kättä hulppeassa sirkuksessa, joka määrittelee todellisuutta uusiksi minkä ehtii. Kaaoksen ja sekavuuden keskeltä paljastuu varsin nokkelia oivalluksia, jotka herättänevät lukijassa ajatuksia. Kirja on paikoin jopa yhteiskuntakriittinen. Schrödingerin kissa on tajuntaa laajentavaa luettavaa, parhaimmillaan.

Avainsanat: kvanttifysiikka, rinnakkaistodellisuudet, salaliitot, salaseurat, science fiction, vainoharhaisuus

Kirjan päähenkilö, Oedipa Maas, löytää itsensä entisen rakastajansa, äärimmäisen rikkaan Pierce Inverarityn, testamentin toimeenpanijana. Testamentti saa jäädä taakse, kun Oedipa törmää viittauksiin vuosisataisesta salaliitosta, joka liittyy postinvälitykseen.

Pian Oedipa ei enää tiedä mihin uskoa, kun 1960-luvun Kalifornia tuntu olevan täynnä viittauksia keskiaikaisen Thurn und Taxis -postisuvun salaperäisiin vihollisiin. Tiivis teos on täynnä ajankuvaa, vainoharhaisuutta, vanhoja salaliittoja ja eriskummallisia henkilöitä.

Avainsanat: 1960-luku, ajankuva, mysteerit, posti, salaliitot, vainoharhaisuus, Yhdysvallat

Grönlantilaisilla on vertaansa vailla oleva ymmärrys lumesta ja jäästä. Niin on myös Smilla Jaspersenilla, grönlantilaisen äidin ja tanskalaisen isän lapsella, joka on varttunut ulkopuolisena Tanskassa. Ei siis ihme, että kun Smillalle tärkeä lapsi kuolee tapaturmaisesti oudoissa lumisissa olosuhteissa, Smilla herää epäilemään tapahtumien todellista laitaa.

Siitä aukeaa jännittävä rikostarina, todellinen salaliitto, jonka taustalla on odottamattoman suuria käänteitä. Samalla Høeg käsittelee mielenkiintoisella tavalla grönlantilaisten asemaa Tanskassa ja Grönlannissa.

Lumen taju on kauniisti kirjoitettu teos, joka pitää mukanaan loppuun asti. Itselläni kirjan loppu oli ehkä hienoinen pettymys... Kirjan alkuosan erinomaisuus ei kantanut aivan loppuun asti. Silti, Lumen taju on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

Avainsanat: Grönlanti, juonittelu, lumi, salaliitot, Tanska, ulkopuolisuus

Muista Fandorin-kirjoista tuttu kenraali Sobolev kuolee hotellihuoneeseensa. Kuolemaa ollaan jo julistamassa itsemurhaksi, kun Erast Fandorin haistaa tapauksessa palaneen käryä. Sobolevin kuoleman takana on oltava murhaaja, jonka jäljille Fandorin säntää.

Erilaisten mysteerien parissa askarrellut Fandorin saa tällä kertaa jahdata palkkamurhaajaa. Tällä kertaa myös palkkamurhaajalle annetaan tilaa; tämän tarina kerrotaan pidemmän kaavan mukaan. Ratkaisu tuntuu alkuun tylsältä, mutta kun palkkamurhaajan ja Fandorinin tiet kirjan lopussa kohtaavat, tarina käy taas jännittävämmäksi.

Avainsanat: 1800-luku, dekkarit, Erast Fandorin, palkkamurhaajat, salaliitot, Venäjä

Da Vinci -koodi on Dan Brownin isoin teos, mutta on mies muutakin kirjoittanut. Angels and Demons lienee jonkinlainen harjoitus Da Vinci -koodille, edeltävä Robert Langdon -romaani.

Kuvio on tuttu: symbolistiä kaivataan selvittämään mysteeriä. Mukana on maailmaauhkaava salaliitto, petosta ja valheita, välimerellinen älykkökaunotar ja niin edelleen. Kirja on todella kaavamainen ja paikoin uskomattoman typerä. Tarinaan uppoutuminen on alkuun vaikeaa.

Vauhdikkaat tapahtumat vetävät kuitenkin mukaansa. Kevyttä toimintakirjallisuutta enempää Angels and Demons ei tarjoa, mutta enpä muuta odottanutkaan. Roomassa käyneelle kirja tarjoaa jonkin verran lisäarvoa tutuista paikoista ja uskonnollishenkiset teemat ja salaliitot toimivat aina.

Avainsanat: katolinen kirkko, konklaavit, Paavi, salaliitot, salaseurat, Valaistuneet, Vatikaani

Erast Fandorin seikkailut alkavat tietääkseni tästä kirjasta, jossa Erast Fandorin, vasta rikosetsivän apulainen, näkee selvissä itsemurhissa jotain epäilyttävää. Itsemurhien takaa paljastuukin jotain suurempaa, jota tutkiessaan Fandorin joutuu monenlaisiin seikkailuihin.

Fandorinin seikkailuissa on jotain klassista. Hahmona Fandorin ei ole kaukana vaikkapa Hercule Poirotista. Fandorin on inhimillinen ja mielenkiintoinen sankari. 1800-luvun Venäjä on lisäksi ympäristönä epätavallinen ja kiinnostava. Tsaarinajan Venäjällä riittää salajuonia, korruptiota ja kieroilua, ainakin Akuninin kirjoissa.

Asaselin salaliitto on Leviatanin purjehduksen tavoin joutuisan kevyttä, mutta fiksua luettavaa.

Avainsanat: 1800-luku, dekkarit, Erast Fandorin, salaliitot, Venäjä