En itsekään ole Soikkelin novellien ylin ystävä - muistan joskus kummastelleeni Portin raadin valintoja Soikkelin voitettua - mutta on pakko tunnustaa, että Soikkeli kirjoittaa vahvaa ja tiukkaa tieteiskirjallisuutta. Sellaista ei liikaa tehdä tässä maassa.

Marsin ikävä kerää yksiin kansiin viisi Soikkelin novellia: neljä aiemmin julkaistua pitkänovellia ja lyhyemmän ennen julkaisemattoman niminovellin. Pitkänovellit seikkailevat erilaisissa sfääreissä: Gallen-Kallela-koodi on nimensä mukaisesti piruilua Da Vinci -koodille (mutta muutakin kuin pelkkää parodiaa), Vanhan maailman vakoojat ekologista habitaattiscifiä, Auschwitz On-line kyberpunk-henkistä virtuaalielämää ja Kolme miestä kiinalaisessa sukupuolta ja seksuaalisuutta vinosti katselevaa queer-scifiä. Marsin ikävä on pieni novelli eräästä matkasta Marsiin: novellin jippo on se, että tarina kerrotaan lopusta alkuun, mikä antaa novellille mukavasti potkua.

Lukemisen arvoista tavaraa, siis, ja kokonaisuutena näyttävä paketti erityyppistä tieteiskirjallisuutta. Valikoima vakuuttaa Soikkelin taidoista. Kustantaja, niin ikään Portin sivuilta tuttu Harri Erkki, ylistää alkupuheessa Soikkelia ja pakko on myöntää, että perää puheissa on. Harmillisesti kunnioitus ei näy lopputuotteessa: kirja on valitettavan amatöörimäisen näköinen. Teksti on pientä ja rivinväli niukka, mutta mikä pahinta, kappaleita ei ole erotettu toisistaan sisennyksillä. Pikku juttu, mutta ei selvästikään merkityksetön, sillä nyt tekstin lukeminen on tarpeettoman raskasta. Kirjasta jää vähän huolimaton jälkimaku.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: kyberpunk, novellit, science fiction, sukupuolet
Muista osallistua kilpailuun!
Marsin ikävä ja muita kertomuksia BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Muissa kertomuksissa tutkitaan, millainen olisi maailma, jossa vain yksi kahdestatoista lapsesta on poika, tai mitä voisi tapahtua massiivisen tuhon kokeneessa maailmassa. Le Guin tutustuttaa lukijat myös inkoilta vaikutteita saaneen kulttuurin tuhoon ja sukupolvialuksen välisukupolvien elämään.

Tarinat ovat mielenkiintoisia ja viihdyttäviä. Le Guinin peruskaava on "vieraannuta ja inhimillistä": ensin kuvataan outo yhteiskunta, sen jälkeen osoitetaan, että sen jäsenet ovat inhimillisiä siinä missä mekin. Nämä kertomukset vahvistavat Le Guinin asemaa yhteiskuntatieteellisen scifin mestarina.

© Kirjavinkit, 2004. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: Hain, kulttuurit, novellit, science fiction, sukupolvialukset, sukupuolet, tasa-arvo
Muista osallistua kilpailuun!
The Birthday of the World BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Elektroniset pelit pääasiassa taakseni jättäneenä olisin mieluusti lukenut muunkinlaisesta pelikulttuurista, mutta kaikkea ei kai voi saada. Mariosofia on joka tapauksessa erinomaisen tarpeellinen teos, joka toivottavasti toimii jonkinlaisena alkusykäyksenä pelien laajemmalle akateemiselle tutkimukselle. Suosittelen kaikille, jotka ovat koskaan pelanneet tietokonepelejä!

© Kirjavinkit, 2003. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: mediatutkimus, pelit, pelitutkimus, sukupuolet, tietokirjallisuus, väkivalta
Muista osallistua kilpailuun!
Mariosofia : Elektronisten pelien kulttuuri BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Kirjassa käydään läpi kaikki, mikä vaikuttaa yksittäiseen naiseen: naisen historia, naisen fyysinen rakenne, naisen henkinen ja fyysinen kehitys ja näiden kaikkien kautta naisen yhteiskunnallinen ja uskonnollinen rooli. Paljon puhutaan yhteiskunnasta ja uskonnosta yleensäkin. Naisen olemusta eriteltäessä tulee esille paljon mielenkiintoisia asioita myös miehistä.

Kirja saattaa aiheuttaa myös ahdistusta. Itse ainakin tunsin sukupuoleni taakan yhtäkkiä kovin painavana harteillani. Tiesithän, nainen joutuu alistumaan lajille; olemme lisääntymiskykymme kanssa sukumme orjia, emmekä muuksi olleet vuosituhansiin päässeet ollessamme miehiin verrattuina heikkoja ja raskauden aikana haavoittuvaisia. Naiset ovat Toisia (lähinnä koska he eivät ole miehiä). Me luotamme tunteisiin tai ainakin tunteelliseen järjenkäyttöön, onko se oikein järkevää? Meistä joku saattaa kohota merkittävään asemaan, mutta miehisten ominaisuuksiensa takia (esimerkiksi koko ajan tekisi mieleni kutsua kirjailijaa sisarellisesti vain "Simoneksi", kuten puhuessani teen - kuitenkin tätä kirjaluonnehdintaa tehdessäni tunnen haluavani antaa hänelle enemmän auktoriteettia ja kutsun häntä miehekkäästi sukunimeltä). Tässä kohtaa kiroan ja poljen sentimentaalisesti jalkaa. Onko ympäristössäni todella kaikkea tätä ennakkoluuloa, alistamista, raja-aitoja, typeriä, sovinnaisia tottumuksia, joista de Beauvioir kirjoittaa, vaikka itse en niitä huomaakaan? Yritän epätoivoisesti pitää mielessäni, että kyse on maailmansodanjälkeisen naisen kuvasta ja tätä nykyä se saa tuntua jo jokseenkin kaukaiselta minunlaiselleni, joka ei ole henkilökohtaisesti saanut nuoruudestaan kovin pahoja traumoja miessukupuolen kadehdinnasta, sukupuolisuudesta tai freudilaisista olettamuksista. de Beauvoir kirjoitti kirjansa vuosina 1948-1949 Ranskassa. Tuolloin käsitys naisen asemasta oli toisenlainen. Takapajuisempi, ettenkö sanoisi. En osaa puuttua Suomen ja Ranskan välisiin naiskäsitysten eroihin silloin enkä nyt.

Avattuaan silmänsä tämän kirjan avulla voi parantaa oloaan esimerkiksi Sheri S. Tepperin kirjalla Portti naisten maahan.

© Kirjavinkit, 2003. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: naisen asema, sukupuolet, yhteiskunta
Muista osallistua kilpailuun!
Toinen sukupuoli BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh