Avainsana: surrealismi

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Tämä on pieni, kummallinen kirja, pienoisromaani oikeastaan. Balkan saapuu cocktailjuhliin ja kertoo käyneensä silmässä. Siellä hän näki isäntäväen pojan, Dennisin, kerjäämässä. Seuraa pienoinen aviokriisi ja perheen isä, herra F., lähtee Balkanin kanssa matkalle kohti silmää hakemaan Dennisiä takaisin. Ja kuinkas sitten kävikään...

This Shape We're In ei liikoja selittele. Päähenkilöt asuvat "muodon", jonkinlaisen vartalon, sisällä, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Se vain on niin. Matka kulkee elimistössä paikasta toiseen, kenties tavanomaisia latuja, mutta ympäristö luo tarinalle oman surrealistisen valonsa.

Vaan mikäs siinä. Lethemin proosa on iskevää, herra F:n pakonomainen mutta nokkela vitsinvääntö huvittaa ja ennen kaikkea, tarina saa lopussa kaikelle outoudelle niin iskevän selityksen, että pienestä yhdellä kertaa luettavasta jutusta jää varsin hyvä mieli.

Avainsanat: outous, seikkailut, surrealismi

Mikael saa etäiseltä pikkuserkultaan perinnöksi komean merenrantakartanon. Perintöön liittyy kuitenkin ehto: kartanosta on tehtävä täysihoitola ihmisille, jotka etsivät elämässään uutta suuntaa ja merkitystä.

Ehto on outo, mutta Mikael suostuu ja heittäytyy täysihoitolan isännäksi. Täysihoitola Muistolaan muuttaa seitsemän kovia kokenutta ihmistä, joiden tarinoihin kirjassa tutustutaan. Perintö ei säästele keinoissaan: surrealismi puskee sisään ovista ja ikkunoista. Maagista realismia roiskuva kirja vangitsee outoon maailmaansa.

Kirjan ydinkysymys on "Mikä saa ihmisen elämään itseään vastaan?" Kirjan päähenkilöt ovat tehneet elämässään ratkaisuja, jotka eivät ole lähtöisin heidän omista haluistaan ja toiveistaan. Vauhtisokeudesta toipuminen edellyttää täyttä pysähdystä.

Kirjallisuuspalkinnoilla on paikkansa. Itse en olisi Perintöä keksinyt, ellei se olisi voittanut Kuvastaja-palkintoa. Aivan tavanomaisin fantasiakirjapalkinnon voittaja Perintö ei ole, mutta ehdottomasti palkintonsa ansainnut kirja todistaa Kuvastaja-raadin ennakkoluulottomuutta fantasiakirjallisuuden suhteen.

Perintö on mainio teos, joka aiheensa puolesta sopisi monille epämiellyttävässä elämässä kituville.

Avainsanat: hyvä elämä, ihmiskohtalot, outous, surrealismi

Eva, Alex ja Naomi kulkevat loputtomalta tuntuvan aavikon halki. Kolmikon välit ovat kireät, kun kullakin on omat henkiset epätasapainonsa. Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että Eva on vanha meksikolaisnainen, Alex maastoauto ja Naomi brontosaurus. Ainakin joskus.

Surrealismi on lukijalle haaste. Kun koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa, millään ei ole väliä. Chapman välttää tämän ongelman kiitettävästi. Troikka on vaativa lukukokemus, eikä sen takaa löydy erityisen koherenttia tarinaa, vaikka kuinka yrittäisi. Kirja jakaa varmasti mielipiteitä.

Kannattaa silti lukea, luulisin. Evan, Alexin ja Naomin repaleiset muistikuvat entisestä elämästään, elämäntarinat, joita niiden kertoja ei itsekään aina usko, ovat värikkäitä ja mielikuvituksellisia kertomuksia. Troikka on kaikessa outoudessaan ja järjettömyydessään viihdyttävä teos.

Avainsanat: mielenterveyshäiriöt, science fiction, surrealismi