Kirjavinkit » » taide

Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet

Elina — Mon, 07 Jul 2008 19:30:24 +0000

Jo lukiessani Vastahankaan kiinnitin huomion suomentaja Nylénin taitoihin, eikä sanansuoltajan oma teksti jää huonommaksi. Nämä esseet virkistävät kuin kylmä suihku niskaan. Alussa - koska en ollut lukenut lähtötekstejä, joita Nylén hutki - olin käydä hentomieliseksi hutkittavia kohtaan. Onneksi kohta totesin, että tässä ei sika vie narua vaan naru sikaa. Teksti on ensisijaista, Nylén tulee perässä. Mutta kyllä hänellä asiaakin on.

Esseiden aiheita ovat veganismi, feminismi, dandyismi, popmusiikki, linkolismi... Yksi kiinnostava epiteetti on ekofeminismi, huomion kohdistaminen naisen alistamisen ja luonnon / eläinten väärinkäytön yhtäläisyyksiin. Vegaanina kirjoittaja sättii luonnollisesti lihaanit, mutta sen lisäksi yhdistää lihan syönnin ja naisen raiskaamisen konkreettisellakin tasolla. Feminismissään Nylén menee niin sanoakseni syvälle. Hän moittii miesten näkevän naisen tietyiksi ruumiinosiksi ”paloiteltuna” tuijottelun ja tutkimisen kohteena. Ja miehen orgasmillakaan ei ole mitään tekemistä naisen kanssa, se vain on miehelle merkki, jota ilman hän ei älyäisi lopettaa.

Nuo valitut pisarat Nylénin katkerasta kalkista esseissä Johdatus lihan sukupuolipolitiikkaan ja Miehen kritiikki olivat yritystäni provosoida porukkaa lukemaan tämä kirja. Kirja on erinomainen provokaatio ja erinomainen kirja. Itse pidin mm. esseistä Katkera oppositio ja Ärsyttäviä rivejä kirjoittamisesta. Esseekokoelma ei ole vain suupaltin Korson kasvatin viisastelua ja hulluttelua. Se on oikeasti niin viisasta, että yksittäisiä lauseita siivilöimällä ja väljästi latomalla siitä saisi ainakin kolme aforismikokoelmaa.

”Tavallisesti jo ajatus toisten loukkaantumisesta riittää lisäämään toisten onnellisuutta.” Näissä merkeissä: lukemiin!

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: dandyismi, ekofeminismi, esseet, naiskuvat, taide
Muista osallistua kilpailuun!
Vihan ja katkeruuden esseet BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

J.-K. Huysmans: Vastahankaan

Elina — Sun, 06 Jul 2008 08:54:02 +0000

Romaanissa, tai mikä lie, on juonta vain kehykseksi. Jean des Esseintes on ranskalaisen aatelissuvun viimeinen vihanta. Paetakseen kanssaihmisten "typeryyden vedenpaisumusta" hän ostaa syrjäisen talon ja alkaa sisustaa sitä.

des Esseintes keskittyy oleelliseen ja kerää ympärilleen vain arvostamiaan hengentuotteita ja muita olioita seuloen suorasukaisesti jyvät akanoista. Kansansa kulttuuriset kaapinpäällykset hän pistää haisemaan niin että lukijaa hirvittää.

Siinä sivussa hän rakentaa alkoholijuomista urut, joista juomalla voi nauttia vaikkapa "Tuiki, tuiki, tähtösen", ja muistelee, miten opetti nuorta poikaa ryöstömurhaajaksi.

Kieli on aivan loistavaa. Vääntyilevä virke on usein pakko lukea kahteen kertaan ihan vain nautinnoksi. Hyperbolisessa juoksutuksessa naiskauneus vertautuu veturien suloihin ja kasvihuoneiden kukkaloisto kuppatautiin.

Kirja on dekadenssin malliteos, mutta siinä on myös valtava määrä kulttuurihistoriallista tietoa. Minulle rahvaanlukijallekin teos avautui mainiosti suomentaja Antti Nylénin valaisevan esipuheen sekä laajan (82 sivua pienellä) viite- ja selitysosan ansiosta.

Huysmans toimi koko työikänsä sisäministeriön virkamiehenä. Sen ohessa hän kirjoitti useita teoksia sekä kulttuurikritiikkejä. Vastahankaan sijoittuu aikaan, jolloin naturalismi taiteissa oli tekemässä luonnollista kuolemaa, ja osaltaan vauhditti sitä. Oscar Wilde muuten pani kirjan säväyttämään nuorta Dorian Grayta. Minä taas ottaisin sen autiolle saarelle.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: 1800-luku, dandyismi, dekadenssi, klassikot, sivistyneistö, taide, ulkopuolisuus
Muista osallistua kilpailuun!
Vastahankaan BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Philip Ball: Kirkas maa : Miten värit syntyivät

Mikko — Sat, 08 Dec 2007 06:16:50 +0000

Värit on helppo ottaa itsestäänselvyyksinä. Taidemaalareilla ei kuitenkaan ole ollut täyttä palettia käytössä aina, vaan erilaisia pigmenttejä on kehitelty vuosien varrella. Maalien ominaisuudet, saatavuus ja hinta ovat vaikuttaneet paljon siihen miten on maalattu.

Kemisti Philip Ball on tarkastellut värien kehitystä, aina kivikauden luolamaalauksista nykyaikaisiin maaleihin. Rinnalla kulkee taiteenhistoriaa, väriteoriaa ja värinkäyttöä. Tästä kirjasta taidemaalari oppii kemiaa ja kemisti maalausta - ja muuten vain utelias lukija molempia! Ballin kirja on erinomaista tiedekirjallisuutta: kiehtova, valaiseva ja helppolukuinen yhtä aikaa.

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: historia, kemia, taide, tieteen yleistajuistaminen, tietokirjallisuus, värit
Muista osallistua kilpailuun!
Kirkas maa : Miten värit syntyivät BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Mari Ahokoivu: Sarjakuvantekijän opas

Mikko — Wed, 05 Sep 2007 15:26:07 +0000

Sarjakuvaopas on - luonnollisesti - sarjakuvan muodossa. Aloittelevalle sarjakuvittajalle suunnattu opas käsittelee sarjakuvan tekemisen eri osa-alueet kattavasti: tarinan ideointi, piirustustekniikat, työvälineet, sarjakuvan konventiot, erilaiset tietokonemenetelmät, julkaiseminen... Nykyaikainen opas käsittelee niin perinteistä kopiokonejulkaisemista kuin uusia tietoteknisiä mahdollisuuksia.

Sarjakuvantekijän opas on hauska ja kannustava. Kirja sopii erittäin hyvin sarjakuvien piirtämisestä kiinnostuneille, niin nuorille kuin vanhemmillekin.

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: sarjakuvat, taide, tietokirjallisuus
Muista osallistua kilpailuun!
Sarjakuvantekijän opas BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh