Julkisuus ja etenkin sen jano on tuhonnut monta suhdetta. Tuntuu, että myös Lassen suhtautuminen julkisuuteen ja näyttelemiseen sumentuu pikkuhiljaa. Näyttelyvaihde ei jääkään enää pelkästään lavalle tai kameroiden eteen, vaan alkaa hallita koko elämää.

Kirjan aikana teatteri- ja näyttelijämaailma tulevat tutuiksi, myös maailman varjoisammat puolet. Tarina saa hurjasti syvyyttä ja loppua kohden ihmissuhteiden rinnalla käyvät yhä kiivaammin omaa taisteluaan ikuiset kiistakumppanit, taide ja raha. Annan siirtyessä pankista teattereiden sponsorinhankkijaksi tämä taisto muuttuu jopa konkreettiseksi näyttämöllä.

Pirjo Hassinen on taitava yksilön ja ihmissuhteiden kuvaaja. Päähenkilönä ja kertojana toimivan Annan luonteenpiirteet, tunnekuohut sekä fyysinen puoli tulevat hyvin tutuiksi. Helppolukuinen, mukaansa tempaava ja varmasti pitkään ajankohtaisena pysyvä kirja.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: ihmissuhteet, muutokset, näytteleminen, rakkaus, teatteri
Muista osallistua kilpailuun!
Mansikoita marraskuussa BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Minäkertoja on kirjailija, joka on kutsuttu erään pariskunnan taiteellisille illallisille. Muilla tuntuu olevan mukavaa, mutta kirjailija vai istuu ja pitkästyy laiskanlinnassa. Puolivälissä kirjaa hän siirtyy illallispöytään, sitten musiikkihuoneeseen. Sitten hän hyvästelee emännän (isäntä sammui) ja lähtee.

Teksti on kertojan mielensisäinen monologi. Kertoja solvaa sivistyneistön valheellista sosiaalisuutta ja jankuttaa kulttuuri-ihmisten typeryyttä ja erityisesti illallisten odotetun näyttelijävieraan typeryyttä. Toisaalta hän syyllistää itseään osana tätä sosiaalista valhetta.

Kansiteksti kertoo henkilöiden olevan tunnistettavia 1980-luvun wieniläisiä. Ja sen verran hurjaa tämän laiskanlinnassa istuvan misantroopin myrkynkeitto on, että kirjailija sai siitä kunnianloukkaussyytteen. Ilman muuta jääkin kiinnostamaan, millainen ihminen tämän tekstin takana on, ja siitä suomentaja kertoo jälkisanoissaan. Thomas Bernhard, joka on Itävallan ja koko saksalaisalueen tunnustetuimpia moderneja kirjailijoita, oli lahjakas, pessimistinen ja yhteiskunnallisesti äärikriittinen.

Takakannen maininta romaanin rinnastumisesta musiikkiteokseen ohjasi lukemistani ja lisäsi tekstin kiinnostavuutta. Lukiessa todella saattoi kuulla päässään laiskanlinnasta nousevan rondorullauksen, joka toistoisena ja rytmisenä porautui kierros kierrokselta syvemmälle teemaan ja johon lyömäsoittimet iskivät kursivoituja fraaseja. Puuttui vain pausseja! Koko kirja on samaa marginaalista marginaaliin ulottuvaa tekstikappaletta. Ensi vilkaisulla ajattelin, ettei tätä jaksa montakaan sivua. Sitten luin koko kirjan yhteen soittoon.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: ironia, kuolema, sivistyneistö, taidemaailma, teatteri, Wien
Muista osallistua kilpailuun!
Hakkuu. Muuan mielenkuohu BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Kirja kertoo kajaanilaisesta teinipoika Tanelista. Miehellä on mittaa 227 senttiä, mutta miehuuskoetta yhä puuttuu. Kaikkinaisen näytön paikka tuntuu tarjoutuvan nuorisoteatteriohjaaja Monan avulla. Mona hehkuttaa Tanelin näyttelijänlahjoja ja pyytää hänet mukaansa New Yorkiin teatteriguru Larryn kurssille. Voi pojat!

Kirjan alkupuoli on niin yksioikoisen maskuliinista puhetta ns. siitä ja sen puutteesta, että lukija alkaa odottaa, mikä tässä oikein on se juttu. Tanelin kanssa elämän suurta käännekohtaa odotellessa molemmille, Tanelille ja lukijalle, käy selväksi, että elämässä tapahtuu enimmäkseen pieniä asioita. Nekin vievät eteenpäin. Kajaanilainen kappalaisen poika kasvaa ulos terveydenhoitajaäidin ompelemista kamppeista. Valmiita housuja ei New York silti pojalle tarjoa.

Teos kohtelee yhteisön yliseksualisoitumista liioittelun ja satiirin ottein. Kurkistus teatterin kulisseihin on ilkikurinen. Taneli on kuitenkin hellyttävä hahmo, ja Monaakin kirjoittaja kohtelee inhimillisesti. New York on hauskasti hallussa. Kirja on nopeasti luettu ja siitä jää hyvä mieli. Ja jos oma nuoruus alkaa olla ohi, voi melkein todeta että onneksi niin.

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: jättiläiset, kasvukertomukset, New York, prostituutio, teatteri, ulkonäkö
Muista osallistua kilpailuun!
Jättiläinen BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh