Mies on kuitenkin tyytyväinen, on töitä joksikin aikaa ja jonkinlainen asuntokin järjestyy, paljoa hän ei tarvitsekaan. Työn vastapainona ovat vain baarit ja tytöt. Päättynyt seurustelusuhdekin rassaa ja mies miettii myös omaa tulevaisuuttaan, tosin vain aika-ajoin. Raskas työ, jossa ei enää sankarina näyttäydytä, vaatii myös raskaat huvit. Kesämies onkin sitten kaikkien huvina ja herja lentää, erittäin rankastikin.

Palo- ja pelastustoimi Suomessa on myös muutosten alla ja sekin koettelee miesten hermoja. Kukaan ei enää voi olla varma, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, eläkeikää on jo nostettu eikä miestä enää palkata töihin suoraan kadulta kaffekupin äärestä.

Partanen on ensimmäisessä kirjassaan keskittynyt kuvaamaan tavallisen, pienen palolaitoksen arkea. Sen raadollisuutta ja raskautta rankimman jälkeen. Joku voisi paheksuakin kielenkäyttöä, kannattaa kuitenkin muistaa, että miesporukka on miesporukka ja mukana olevat naiset ovat suustaan vielä pahempia.

Kirjailija on kuitenkin jo tässä ensimmäisessä kirjassaan tuonut terävästi esiin sen, miten palokunnan työ on muuttunut — liekkejä näkyy enää harvoin. Myös organisaatiomuutokset ja jatkuva viran odottaminen ovat työntekijälle eli palomiehelle raskasta aikaa. Tämä on kertomus erään työntekijäryhmän arjesta rankimmillaan.

Suosittelen lukijoille, joiden mielestä tässä työssä on vielä hohtoa ja sankaruutta, tämä kertoo ehkä tarinan toisen puolen. Ensimmäiseksi kirjaksi tekijältään aivan kohtalainen, ehkä tätä olisi voinut vielä hiukan hioa. Kuitenkin ensimmäinen kertomus nuoren miehen kesästä palomiehenä ja sen jälkeisistä tunnelmista, kun virka on jo taskussa. Lajissaan tietääkseni melko ainutlaatuinen kuvaus...

© Kirjavinkit, 2009. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: ambulanssit, elämä, ensihoito, miehet, naiset, palo- ja pelastustoimi, palomiehet, tulipalot, työnteko, työpaikat, työpaikkakiusaaminen
Muista osallistua kilpailuun!
Liekin varjossa BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Onneksi on muutakin. The Speed of Darkilla on puolellaan erittäin vahva päähenkilö. Lou Arrendale on autisti, jolle tarjotaan mahdollisuus uuteen kokeelliseen parannuskeinoon, joka veisi Loun autismin pois. Asiasta tekee monipuolisemman se, että Lou on autismistaan huolimatta itse asiassa itsenäinen ja hyvin toimeentuleva: hänellä on työ, jossa hän on autisminsa vuoksi erittäin pätevä ja hänellä on ystäviä ja elämä muutenkin järjestyksessä.

Kirja kerrotaan pääasiassa Loun näkökulmasta ja se tarjoaakin oivallisen kurkistuksen autistin maailmaan. Elizabeth Moonin oma poika on autisti, joten kokemusta aiheesta riittää. Arvioiden mukaan kirja on varsin totuudenmukainen kuvatessaan Loun ja muiden autistien näkökulmaa. Yhtenä vaarana tällaisissa kirjoissa on romantisoida autismia liikaa, mutta vaikka Loulla kadehdittavia ominaisuuksia onkin, ei autismin kanssa eläminen helppoakaan ole.

Kirjan perusajatuksia on kysymys "millaista on olla normaali?" Loulle opetetaan normaalia käytöstä, mutta entäs kun terveet ihmiset toimivat kuin autisti? Moon sortuu alleviivaamaan jokusen kerran liikaa sitä, kuinka normaalien ihmisten käytös ei aina ole normaalia, mutta noin yleensä ottaen Loun päässä pyörivät kysymykset ovat hyviä ja herättävät lukijassakin ajatuksia.

Kirjan loppuun mennessä ymmärsin kyllä, miksi teos voittanut Nebulan. Moon on science fiction -kirjailija, mutta tässä kirjassa tieteiselementit ovat vähissä ja kustantajakin on luokitellut kirjan yleisesti kaunokirjallisuudeksi. On se silti scifiä: tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen ja käyttää nykyistä kehittyneempää lääketiedettä ja teknologiaa sujuvasti. Toisaalta se kaikki on epäolennaista ja on hyvä, ettei kirjaa liikaa leimata scifiksi, sillä The Speed of Dark tarjoaa kyllä pohdittavaa kaikille ihmisluonnosta kiinnostuneille.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: autismi, erilaisuuden hyväksyminen, ihmisluonto, lääketiede, science fiction, työpaikat
Muista osallistua kilpailuun!
The Speed of Dark BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Murhan selvitys kietoo lukijan mukaansa, kuten murhan selvittäjien suhteetkin. Kuka on murhaaja, selviää loppumetreillä ja ehdokkaita piisaa. Kirja on leppoisaa luettavaa, niin dekkareitten kuin Eppu Nuotionkin ystäville ja erityisesti kaikille lukijoille!

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: dekkarit, ihmissuhteet, jännitys, rasismi, sarjamurhaajat, televisiotoimittajat, työpaikat
Muista osallistua kilpailuun!
Kosto BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh