Avainsana: ulkopuolisuus

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Romaanissa, tai mikä lie, on juonta vain kehykseksi. Jean des Esseintes on ranskalaisen aatelissuvun viimeinen vihanta. Paetakseen kanssaihmisten "typeryyden vedenpaisumusta" hän ostaa syrjäisen talon ja alkaa sisustaa sitä.

des Esseintes keskittyy oleelliseen ja kerää ympärilleen vain arvostamiaan hengentuotteita ja muita olioita seuloen suorasukaisesti jyvät akanoista. Kansansa kulttuuriset kaapinpäällykset hän pistää haisemaan niin että lukijaa hirvittää.

Siinä sivussa hän rakentaa alkoholijuomista urut, joista juomalla voi nauttia vaikkapa "Tuiki, tuiki, tähtösen", ja muistelee, miten opetti nuorta poikaa ryöstömurhaajaksi.

Kieli on aivan loistavaa. Vääntyilevä virke on usein pakko lukea kahteen kertaan ihan vain nautinnoksi. Hyperbolisessa juoksutuksessa naiskauneus vertautuu veturien suloihin ja kasvihuoneiden kukkaloisto kuppatautiin.

Kirja on dekadenssin malliteos, mutta siinä on myös valtava määrä kulttuurihistoriallista tietoa. Minulle rahvaanlukijallekin teos avautui mainiosti suomentaja Antti Nylénin valaisevan esipuheen sekä laajan (82 sivua pienellä) viite- ja selitysosan ansiosta.

Huysmans toimi koko työikänsä sisäministeriön virkamiehenä. Sen ohessa hän kirjoitti useita teoksia sekä kulttuurikritiikkejä. Vastahankaan sijoittuu aikaan, jolloin naturalismi taiteissa oli tekemässä luonnollista kuolemaa, ja osaltaan vauhditti sitä. Oscar Wilde muuten pani kirjan säväyttämään nuorta Dorian Grayta. Minä taas ottaisin sen autiolle saarelle.

Avainsanat: 1800-luku, dandyismi, dekadenssi, klassikot, sivistyneistö, taide, ulkopuolisuus

Tämä kirja tarkkailee pienen hollantilaisen kylän elämää pyörätuolissa istuvan Fransjen näkökulmasta. Fransje joutuu pyörätuoliinsa onnettomuuden seurauksena koululaisena ja päätyy siten ulkopuolisen tarkkailijan asemaan - Fransje ei pysty puhumaan ja hänen liikkumiskykynsäkin on rajallista. Fransje katselee ja kirjoittaa näkemänsä muistiin.

Fransjen heräillessä koomastaan hän kuuli, kuinka hänen sänkynsä ympärillä puhuttiin Lomarkin pikkukaupungin tuoreimmasta tapauksesta, pojasta, jonka nimi on Joe Speedboat. Joe Speedboat saapui perheineen Lomarkiin vauhdikkaasti: perheen muuttoauto täräytti Maandagien talon seinästä sisään. Joen isä kuoli tässä onnettomuudessa.

Joe on sähköä ja energiaa Lomarkin pojille ja Fransjekin ystävystyy Joen kanssa. Joe järkyttää pienen paikkakunnan tasapainoa. Viimeiseksi tulijaksi Joe ei jää, ja monet kirjan henkilöistä ovatkin Lomarkiin muualta saapuvia muukalaisia. Kirjan vahvoihin teemoihin kuuluukin ehdottomasti ulkopuolisuus: toisaalta Lomarkiin muualta muuttavat ulkopuoliset, toisaalta terveitä sivummalta tarkkaileva Fransje.

Fransje seuraa tapahtumia kouluajoista läpi loppukokeiden ja katselee, kuinka muut hajautuvat Lomarkista maailmalle - ja palaavat takaisin, joko hetkittäin tai pysyvästi. Pääsee Fransjekin näkemään maailmaa. Kirja on paikoin melkoista menoa, välillä rauhallisempaa tuumailua, hyvää (ja huonompaa) huumoria unohtamatta. Joen tarina, Fransjen silmin, on kaikessa rikkaudessaan kiehtovaa luettavaa.

Avainsanat: Hollanti, ihmissuhteet, kasvukertomukset, nuoruus, ulkopuolisuus, vammaiset

New York -trilogia koostuu kolmesta lyhyestä romaanista. Lasikaupunki, Aaveita ja Lukittu huone kertovat jokainen oman tarinansa, mutta niissä on myös paljon yhteistä tapahtumia ja nimiä myöten. Lopussa lukija alkaa helposti miettiä, että onko kyse samasta tarinasta, joka on kerrottu eri henkilön näkökumasta.

Teoksen arvostelun voisi kiteyttää yhteen sanaan: Loistava! Etenkin trilogian avaava Lasikaupunki on todella taidokasta tekstiä. Se on jännittävä, oivaltava, mutta menee samalla syvälle ihmismielen sisään. Oman lisämausteensa tuo se, että kirjoittajan täysi kaima (tai kaimat) on seikkailussa mukana.

Austerin yksi tavaramerkeistä on se, kuinka pienet tai suuremmat sattumat saattavat yhtäkkiä kääntää koko tarinan aivan erilaiseksi. Yksilön tarpeet, toiveet ja päähänpistot sekä toimiminen niiden johdattamana toimii avaimena herkullisiin tarinoihin.

Tätä lukunautintoa suosittelen lämpimästi. New York -trilogia ilmestyi tänä vuonna suomenkielisenä pokkarina.

Avainsanat: itsetuntemus, katoaminen, kirjallisuus, kirjoittaminen, New York, ulkopuolisuus, varjostaminen, yksinäisyys, yksityisetsivät

Kirjailijan kaima Jose-herra on töissä väestörekisterikeskuksessa ja asuu samassa rakennuksessa väliseinän takana. Hän on yksinäinen, hiljainen, kaikin puoli nuhteeton ja luotettu työntekijä. Yhtenä päivänä hän saa sattumalta käsiinsä tuntemattoman naisen henkilökortin, eikä mikään tunnu olevan enää tämän jälkeen entisellään. Päällisin puolin toki, mutta ei Jose-herran sisällä.

Portugalilainen Saramago on kertojana erittäin persoonallinen. Hän käyttää hyvin pitkiä lauseita ja osaa luoda jännitettä kuin huomaamatta. Suurta toimintaa tai vallankumousta ei kirja tarjoile, mutta on silti lähes maaginen pienen ihmisen omituisena kertomuksena.

Kaikkien nimet valloittaa tekstillään ilman minkäänlaisia apukeinoja. Pitkät lauseet, hurjan pitkät kappaleet, hyvin epämediaseksikäs aihe ja arkinen kansi eivät ole markkinavaltteja. Kirjan luettuaan tunteekin tehneensä löydön.

Avainsanat: itsetuntemus, masennus, omatunto, salaisuudet, ulkopuolisuus, yksinäisyys

Grönlantilaisilla on vertaansa vailla oleva ymmärrys lumesta ja jäästä. Niin on myös Smilla Jaspersenilla, grönlantilaisen äidin ja tanskalaisen isän lapsella, joka on varttunut ulkopuolisena Tanskassa. Ei siis ihme, että kun Smillalle tärkeä lapsi kuolee tapaturmaisesti oudoissa lumisissa olosuhteissa, Smilla herää epäilemään tapahtumien todellista laitaa.

Siitä aukeaa jännittävä rikostarina, todellinen salaliitto, jonka taustalla on odottamattoman suuria käänteitä. Samalla Høeg käsittelee mielenkiintoisella tavalla grönlantilaisten asemaa Tanskassa ja Grönlannissa.

Lumen taju on kauniisti kirjoitettu teos, joka pitää mukanaan loppuun asti. Itselläni kirjan loppu oli ehkä hienoinen pettymys... Kirjan alkuosan erinomaisuus ei kantanut aivan loppuun asti. Silti, Lumen taju on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

Avainsanat: Grönlanti, juonittelu, lumi, salaliitot, Tanska, ulkopuolisuus

Tähtimatkaaja Nimbus on tuttu Tero Niemen ja Anne Salmisen novelleista, joilla pari voitti Portin novellikilpailun ensimmäisen ja jaetun toisen sijan vuonna 2002. Näistä novelleista voittaja, Ja jumala kutoi mattoja omista hiuksistaan, löytyy tästä kokoelmasta Nimbus-tarinoita.

Nimbus on mielenkiintoinen tapaus, ulkopuolinen maailmankiertäjä. Nimbuksen ja hänen ystävänsä Talamuksen seikkailuissa riittää ihmettelemistä. Nimbus ja tähdet onkin kotimaisen scifin A-sarjaa, Niemi ja Salminen ovat menestyksensä ansainneet. Toivottavasti Nimbuksen seikkailut saavat vielä jatkoa.

Avainsanat: avaruusmatkailu, kuolemattomuus, science fiction, ulkopuolisuus

Inversions on vaihteeksi hieman erilaista Banksia. Vaikka teos Banksin scifikirjoihin lukeutuukin, sen kuvaama maailma on teknologiselta tasoltaan suunnilleen myöhäistä keskiaikaa vastaava. Kulttuuriin ei viitata suoraan laisinkaan.

Kirja kertoo kaksi tarinaa, jotka molemmat sijoittuvat samalle planeetalle, mutta eri valtakuntiin. Toinen kertoo kuninkaan lääkäristä, toinen kuninkaanmurhaaja-kenraalin henkivartijasta. Molemmat suojelevat elämää, mutta konstit ovat erilaiset.

Molemmat ovat myös ulkopuolisia ja joutuvat kohtaamaan monenlaisia ennakkoluuloja ja epäilyksiä. Varsinkin naispuoleisen lääkäri Vosillin kohtaama seksismi pistää vihaksi. Onneksi Vosillilla on keinonsa.

Tarinat alkavat rauhallisesti, mutta tempaavat lukijan pian mukaansa. Loppu jäi hieman auki, mutta pieni pohtiminen sitoo langanpätkät kuitenkin yhteen ihan mukavasti. Kirja on varsin helppo aloitus Banksin maailmoihin.

Avainsanat: naisen asema, science fiction, sodat, ulkopuolisuus