Lila Black on huipputiukan profiilin turvafirman ykkösprojekti: nainen osaksi lihaa ja verta ja suurimmaksi osaksi älykästä metallia, tekoälyllä höystettynä, uudenlaisen agentin prototyyppi. Hänet määrätään Zalin vartijaksi siihen saakka, kunnes häiritsevien tappouhkausten lähettelijä on saatu kiinni. Saadakseen tehtävän suoritettua hänen on vain nieltävä haltioita kohtaan tuntemansa vastenmielisyys.

Keeping It Real on yli-inhimillistä toimintaa alusta loppuun. Robson pitää mukana myös muista kirjoista tutut teemansa — tekoälyn ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen, inhimillisyyden ja identiteetin rajojen etsinnän. Asetelma on mukavasti selälleen kieräytetty "sankari pelastaa haluttavan palkinnon" tai Bodyguard-tarina. Kokonaisuutta ei ollenkaan pahenna päähenkilöiden osaksi koituva romanttinen ja eroottinen maaginen Peli, jonka häviämisehdot ovat selkeämmät kuin voittajan palkinto.

Tätä hyvää saa lisää: Quantum Gravity -sarja jatkui huhtikuussa 2007 kirjalla Selling Out.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | 2 kommenttia
Avainsanat: erotiikka, haltiat, kyborgit, science fiction, toiminta, ulottuvuusmatkailu
Muista osallistua kilpailuun!
Keeping It Real BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Kirja kertoo neljästä saman naisen ilmentymästä erilaisissa rinnakkaistodellisuuksissa. Joanna on moderni nainen, Jeanninen maailma taas muistuttaa suunnilleen viime vuosisadan puoltaväliä, Janetin maailma on utopia, josta miehet ovat kuolleet pois kun taas Jaelin maailmassa naiset ja miehet ovat verisessä sodassa keskenään. Eri ilmentymien kohdatessa sukupuoliroolit saavat kyytiä.

Kirjan mieskuva on vähemmän mairitteleva. Miehet kuvataan varsin yksiulotteisesti halveksunnan ja vihan kohteiksi. Vaikka kyseessä onkin provokaatio ja vaikka kirjan mieskuva vaikuttaakin jokseenkin vanhanaikaiselta, on se silti, yhä, epämiellyttävän tosi.

Naisten planeetta herättää lukijassaan väistämättä tunteita. Minussa se herätti lähinnä tutun tunteen: hävettää miessukupuolen puolesta. En tunnista itseäni kirjan mieskuvasta, mutta silti. Vielä kun kirjan tajunnanvirtainen rakennekin herättää taatusti jotain mietteitä (todennäköisesti tuskastumista), on Naisten planeetan lukeminen vaikuttava kokemus. Suosittelen, jo feministisen scifin perusteoksiin kuuluvana.

© Kirjavinkit, 2002. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: naisen asema, rinnakkaistodellisuudet, satiiri, ulottuvuusmatkailu, utopiat, väkivalta
Muista osallistua kilpailuun!
Naisten planeetta BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Pitkästä aikaa fantasiaa, jota lukee oikeasti uppoutuen! Kay ei tyydy luottamaan pelkkien fantasia-ainesten, miekkojen, magian ja rotujen kiinnittävän lukijan mielenkiinnon, vaan hän oikeasti kirjoittaa tarinaa tyylikeinoilla, rakenteella, sujuvalla kielellä! Fionavarin kuvakudos on, yllätys yllätys, kirjasarja, josta olen nyt kahlannut läpi ensimmäisen osan suomennettuna.

Juoni yksinkertaisuudessaan tähän mennessä kulkee siten, että viisi yliopisto-opiskelijaa siirretään meidän maailmastamme rinnakkaiseen. Alta aikayksikön osapuolet sopeutuvat enemmän tai vähemmän omasta aloitteestaan Fionavariin ja, lisää yllätyksiä, päätyvät jumalten toiminnan välikappaleiksi. Tarinan perusainekset ovat siis tuttua ja turvallista. Viiden päähenkilön alkuperä palvelee oikeastaan vain lukijan samaistumisen helpottumista ja sankariryhmän rajojen muodostumista. Maailman kielestä vielä sen verran, että skandinaavisista kielistä tuntuu otetun hämäävän paljon vaikutteita. Arvatkaapa, ovatko svarthaltiat pahiksia vai hyviksiä. Erään hahmon nimi on Matt Sören, lök-sana esiintyy useastikin. Pari suomeen viittaavaa nimeä menevät vielä sattuman piikkiin. En tunne fantasiakenttää niin hyvin, että tunnistaisin, miksi ihmeessä "Eridu" ja "Maugrim" kuulostavat niin tutuilta. Ei sillä, etteikö nimistö olisi hyvää; ei ainakaan nyrkki-näppäimistöön -tekniikalla luotua.

Kustantajan takakansimainos lupaa, että kaiken huipuksi Fionavarin kuvakudos on aikuisten fantasiaa. Kuulostaa pahalta, mutta nähdäkseni se tarkoittaa, ettei mukaan ole tarvinnut mahduttaa pentuhuumoria ("Tyttö puhuu sankarille ja sankari muuttuu punaiseksi kuin pioni. Kaverit kiusaavat."), seksin ja alkoholin viljely on itsestään selvempää, hahmojen luonne kumpuaa syvemmältä kuin kiukuttelukohtauksista ja synkkääkin synkemmistä salaperäisistä menneisyyden tapahtumista, ja Paha on paha ja ilkeä konkreettisemmallakin, pelottavammalla ja fyysisemmällä tavalla kuin kaukaiseeen "tulen ja valloitan kaiken ensi toukokuun uudenkuun kolmannellatoista hetkellä" -tyyliin.

Olen siis ihastunut, koska monella tapaa Fionavar eroaa tavallisesta "höh-höh-höö -sankarifantasiasta" (erittäin hieno, lähes kirjallisuustieteellinen termi ei minun) ja, peräti Tolkienin tapaan, uskaltaa kertoa tarinaa. Ihan sama, onko taikaa ja kääpiöitä ja haltijoita hämmästyttämässä, ne ovat bonus fantasiaan hurahtaneille.

© Kirjavinkit, 2002. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | 3 kommenttia
Avainsanat: fantasia, maailman pelastaminen, ulottuvuusmatkailu, ystävyys
Muista osallistua kilpailuun!
Fionavarin kuvakudos (sarja) BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh