Avainsana: uskonto

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Tehtiin sitä tutkimusta ennenkin. Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus perustuu Julius Krohnin vuonna 1887 pitämään luentosarjaan, jonka Krohnin poika Kaarle Krohn, professorismies hänkin, toimitti kirjaksi vuonna 1894. Tästä kirjasta Salakirjat on tehnyt uuden näköispainoksen.

Wikipedia osaa kertoa Krohnista yhtä jos toista: Krohn muun muassa kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen pro gradun vuonna 1857 ja kehitti folkloristiikan ensimmäisen tieteellisen metodin, maantieteellis-historiallisen metodin. Ulkomailla metodi tunnetaan The Finnish Research Method -nimellä. Krohn antoi myös elohopealle sen nykyisin nimen; ennen Krohnia puhuttiin elävästä hopeasta.

Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus kuvaa suomensukuisten kansojen muinaisia pyhiä paikkoja, jumalankuvia, noitia ja uhripappeja ja uhrimenoja. Kuvaus on yksityiskohtaista vyörytystä kansa toisensa perään, niin että hitaampaa heikottaa. Kirjan kieli onkin nykylukijallekin hyvin selkeää ja helppotajuista, mutta tyyli on ehkä hieman raskas luettelomaisuudessaan.

Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus osoittaakin, että jo 1800-luvulla hallittiin lievästi puisevan akateemisen tekstin kirjoittaminen. Satunnainen lukija saattaakin jäädä kaipaamaan elävämpää tekstiä; sen sijaan aiheesta kiinnostunut saa tästä kirjasta sen iästä huolimatta varmasti paljon irti. Ilolla on myös todettava, että kirjassa on paljon varsin taidokkaasti piirrettyjä kuvia, jotka havainnollistavat tekstin kertomaa mukavasti.

Avainsanat: antropologia, folkloristiikka, mytologia, tietokirjallisuus, uskonto

Francis Wheen höykyttää kirjassaan kiukkuisasti kaikenmaailman humpuukia, joka maailmassa vallitsee. Osansa saavat käärmeöljykauppiaat, uskonsoturit, tieteenvastustajat, talousfundamentalistit, new age -mystikot, radikaalit postmodernistit ja muut valistuksen hengen ja järjen valon viholliset. Aina ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kirja on viihdyttävä, jos kohta hitusen ylimalkainen ja luettelonomainen kaikessa tylyytyksessään. Pahin ongelma lienee se näille kirjoille tyypillinen: kirjan lukijat ovat valmiiksi samaa mieltä ja ne, joille kirja voisi olla jonkinasteinen herätys, eivät sitä lue tai jos lukevat, vastustavat valmiiksi. Tavallista vasemmistolaisuussyytöstä Wheenille on kuitenkin vaikea esittää, sillä Wheen iskee armotta oikealle ja vasemmalle.

Puutteistaan huolimatta tämä kirja on kelvollinen katsaus siihen humpuukiin, joka järjen valoa maailmanlaajuisesti sumentaa.

Avainsanat: huijaukset, huumori, politiikka, postmoderni, taloustiede, tietokirjallisuus, uskonto, valistus

Kirjan kannessa on kiviseinää vasten nojaava likainen pikkupoika, joka hymyilee. Se kertoo myös itse kirjasta paljon. Köyhän perheen arki Irlannissa on hyvin karua, mutta pilkettä silmäkulmassa riittää ja se voi jopa auttaa läpi vaikeuksien.

Seitsemännen portaan enkeli on tavallaan kirjailija Frank McCourtin elämäntarina. Se kertoo pojan lapsuudesta, joka vie Brooklynista Irlannin Limerickiin ja lopulta takaisin Amerikkaan. Frank ei saa mitään ilmaiseksi tai helpolla, mutta on sinnikäs selviytyjä. Isän ryypätessä talousrahat hän hoitaa perheelle ruokaa omilla keinoillaan.

Tarina on kerrottu värikkäästi ja McCourtin perheen kivikova arki on helppo nähdä kuvina edessään. Se kuvaa myös erinomaisesti Irlannin oloja sekä ihmisten suhtautumista muuhun maailmaan, etenkin Englantiin ja Amerikkaan.

Avainsanat: ajankuva, ihmisluonto, Irlanti, kasvu, katolisuus, köyhyys, lapsuus, St Patrick, uskonto

Ursula Le Guin palaa Läntiselle rannalle. Sanan mahti ei jatka suoraan Näkemisen lahjasta, vaan on itsenäinen teos. Näkemisen lahjan päähenkilöt tosin esiintyvät tärkeässä sivuroolissa tässä kirjassa; Näkemisen lahjasta kannattaa aloittaa, mutta ilmankin pärjää.

Kirja kertoo Ansulin kaupungista, jossa asukkaat yrittävät selvitä miehittäjien ikeen alla. Viholliset, aldit, eivät siedä lukemista ja kirjoja ja pitävät Ansulin paikallisia jumalia vaarallisina demoneina. Kirjat on kätketty, eikä lukutaidollaan kannata kerskua. Nuori Memer, puoliksi suurta ansulilaista sukua, puoliksi aldi, joutuu vallankumouksellisten tapahtumien keskelle, kun kaupunkiin saapuu tarinankertoja Orrec Caspro Gry-vaimonsa kanssa.

Tarina etenee nopeasti ja taidokkaasti. Le Guin on erinomainen kirjoittaja. Myös Sanan mahti on suunnattu hieman nuoremmille lukijoille, mutta ei tämä varttuneempaakaan fantasian ystävää kylmäksi jätä. Le Guin on todellakin yksi ehdottomista suosikkikirjailijoistani - kaikkien näiden vuosien jälkeen hän osaa kirjoittaa yhä todella hyviä kirjoja. Tätä ei kannata ohittaa, vaikka fantasiakirjallisuudesta ei niin välittäisikään.

Avainsanat: fantasia, kirjat, Läntinen ranta, uskonto, vallankumoukset, valloittajat

Ihmemaa Oz on lastenkirjallisuuden klassikoita. Gregory Maguire on tarttunut klassikkoon ja täydentänyt tarinaa. Alkuperäisessä tarinassa Lännen paha noita on vain sivuhahmo, pahis Dorothyn päihitettäväksi. Mutta miten noidasta tuli paha? Se selviää tässä kirjassa, joka seuraa noidan elämää synkästä lapsuudesta yksinäiseen aikuisuuteen.

Wicked on mainio aikuisten fantasiakirja (lastenkirja se ei missään nimessä ole). Nokkela ja humoristinen kirja käsittelee vakavia aiheita: hyvän ja pahan alkuperää, uskontoa, perhettä, ihmisoikeuksia, itsevaltiaiden asemaa... Viihdyttävä kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Avainsanat: Ihmemaa Oz, ihmisoikeudet, magia, noidat, pahuus, perhe, tyrannit, uskonto

Lord of Emperors päättää Sailing to Sarantiumin aloittaman The Sarantine Mosaic -kaksikon - ja tyylikkäästi päättääkin! Kay on todellakin erinomainen kirjoittaja. Tarina sen kuin tiivistyy Kayn tuodessa mukaan uusia henkilöitä. Kuinka käy Crispinin, entäs Sarantiumiin lähetetyn bassanidi-lääkärin?

Kay on taitava kertoja. Kirjan käyttää alkuvaiheissaan parisataa sivua yhden päivän tapahtumien kuvailuun. Kaksi askelta eteen, yksi taakse -menetelmällä Kay kelaa päivän tapahtumia eri henkilöiden näkökulmasta. Tekniikka toimii, lopputuloksena on kirja, joka on vaikea laskea käsistään ennen kuin koko henkilöparven kohtalot ovat selvillä.

The Sarantine Mosaic nousi välittömästi suosikkifantasiakirjojeni joukkoon, ja Kaylta on selvästi luettava muutakin.

Avainsanat: Bysantti, fantasia, hallitsijat, juonittelu, uskonto

Viattomuus on kokoelma kirjoituksia. Kirjan pääosan muodostaa kahdentoista kaupunkeja pohdiskelevan kirjoituksen sarja. Gardell on nokkela kirjoittaja, joka löytää kaupunkien ominaisluonteen ja laajentaa siitä. Tyypillinen teema on toiseus - vähemmistön ja heikkojen näkökulma on Gardellille mieluinen. Bangkokissa Gardell kirjoittaa esimerkiksi paikallisten homoprostituoitujen elämästä.

Gardell saa aikaan kiehtovia kirjoituksia tunnetuista suurkaupungeista (Pariisi, New York, Las Vegas), mutta myös pienemmistä, oudommista ja nuhjuisammista paikoista (Celebration, Hampuri). Kaupunkikirjoitusten lisäksi kirjassa on jokunen muukin kirjoitus. Scheherazade-monologinäytelmä jätti minut kylmäksi, mutta kirjoitus fariseuksista oli mielenkiintoista raamatuntulkintaa historiallisesta näkökulmasta.

Avainsanat: esseet, homoseksuaalisuus, kaupungit, uskonto

Vastikään suomennettu Jumalharha on evoluutiobiologi Dawkinsin täyslaidallinen uskontoa vastaan. Kirjassa Dawkins todistaa, kuinka Jumalan olemassaolo on erittäin, erittäin epätodennäköistä ja kuinka uskonnot ovat sekä tarpeettomia että suorastaan vaarallisia.

Teos on viihdyttävää ja opettavaista luettavaa, varsinkin uskonnollisille ihmisille, jotka eivät kykene ymmärtämään ateistista maailmankuvaa. Ateistikin voi olla hyvä ja moraalinen ihminen ilman Raamatun ja Jumalan valvovan silmän tukea. Dawkins vetoaa myös vakuuttavasti lasten puolesta: antakaa lasten tehdä itse omat valintansa elämässään.

Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia käsittelee pitkälti samaa aihetta nuorille suunnatun fantasiakirjallisuuden muodossa.

Avainsanat: ateismi, moraali, tietokirjallisuus, uskonnollisuus, uskonto

Tartuin hetken mielijohteesta The Sarantine Mosaic -sarjaan, koska olen saanut Kaysta vaikutelman kehutusta fantasiakirjailijasta. Valinta ei ollut huono: Sailing to Sarantium paljastui kertakaikkisen mainioksi kirjaksi.

Varsinaista fantasiaa kirjassa on vain keksitty maailma ja muutamat hienovaraiset yliluonnolliset yksityiskohdat. Maailma on paljon velkaa historialliselle Bysantille ja muistuttaa monin tavoin historiallista Roomaa kilpa-ajoineen ja kaikkineen.

Kirjan henkilökaarti on laaja, mutta pääosassa on mosaiikintekijä Crispin, joka saa kutsun valtakunnan pääkaupunkiin koristamaan suurta Pyhän Viisauden pyhäkköä mosaiikeilla. Matkaan liittyy taiteen lisäksi poliittisia, sodankäynnillisiä ja uskonnollisia jännitteitä; Crispin joutuu monenlaisen pyörityksen ja hovijuonittelun keskelle. Kayn tyyli on polveileva, jälkiviisasteleva ja vaihtelee humoristisesta vakavaan ja koskettavaan. Kaikinpuolin mainio kirja siis; jatko-osa Lord of Emperors on tämän jälkeen pakko lukea.

Avainsanat: Bysantti, fantasia, hallitsijat, juonittelu, uskonto, valtapelit

Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki on Ambergris, makeanveden kalmarin kaupunki, jonka jakavat ihmiset ja sienimäiset harmaalakit. Postmoderni ja monikerroksinen kirja on kokoelma tarinoita Ambergrisistä: pidempiä kertomuksia, lyhyitä novelleja, historiallisia katsauksia, esitteitä, tietosanakirjamaisia otteita, sivukaupalla kommentoituja kirjallisuusviitteitä...

Kirjasta on käsittääkseni useampia laitoksia, joiden sisältö vaihtelee hieman. Itse luin englanninkielisen suomennoksen sijaan, koska saamani englanninkielinen laitos oli yhden tarinan (Dradin, in Love) suomennosta laajempi. City of Saints and Madmen on vaikeaselkoinen, humoristinen, pitkäveteinen, jännittävä, kiehtova ja houkutteleva. Vierailu Ambergrisissa ei jätä kylmäksi.

Avainsanat: esseet, fantasia, fantasiamaailmat, kalmarit, kaupungit, novellit, sienet, taidemaailma, uskonto