Kuinka monia kulissiperheitä sitä tässäkin maassa on. Tässä kirjassa on vaikuttava kuvaus kulissien kaatumisesta. Ihmisistä, joilla ei tunnu olevan tunteita ollenkaan ja niistä, joilla taas on. Koskettavaa.

Murhaa odotin aika kauan ja sen aika tuli vasta kirjan loppupuolella. Sitä ennen oli tehty johdattelua siihen malliin, että lähes kaikista oli tehty syyllisiä. Silti loppu yllätti, vaikka yritinkin arvailla sitä, mutta en vain suostunut uskomaan.

Outi Pakkanen on minun lemppareitani, enkä ole vielä kyllästynyt häneen. Monille käy niin, että ote alkaa lipsua ja kirjat vaikuttavat väkisin väännetyiltä, mutta Pakkanen pitää pintansa.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: 2000-luku, Helsinki, isät, jännityskirjallisuus, kaupunginosat, pitopalvelut, pojat, salaisuudet, Ullanlinna, uskottomuus, vanhempi-lapsisuhde
Muista osallistua kilpailuun!
Yöpuisto BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Joe Lennox on menestyksekäs kirjailija, jota menneisyys vainoaa. Joe oli tavallaan, enemmän tai vähemmän, vastuussa veljensä kuolemasta. Joe kirjoittaa veljensä elämästä novellin, josta tulee menestysnäytelmä. Sen tuotoilla Joe voi muuttaa Wieniin ja elää elämäänsä. Vaan mikä on menneisyyden hinta?

Wienissä Joen elämä hymyilee: hän pitää kaupungista, löytää ystäviä ja rakastuu - mutta väärään ihmiseen. Dramaattiset tapahtumat tuovat Joen taakaksi toisenkin kuolemantapauksen. Sen myötä kirjan fantastiset elementit saavat ilmaa siipiensä alle ja painajainen voi alkaa.

Voice of Our Shadow on kauniisti kirjoitettu ja nopeasti etenevä kirja. Pidin, vaan en yhtä paljon kuin muista lukemistani Carrolleista. Huonompikin Carrollin kirja on kuitenkin hyvä ja tämäkin oli ilo lukea.

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: kauhu, kirjailijat, rakastuminen, uskottomuus, Wien
Muista osallistua kilpailuun!
Voice of Our Shadow BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Aloitin tietysti kirjasta Peiton paikka, jossa päähenkilö syntyy. Liikutaan Varkaudessa ja hyvin vahvasti tehdas antaa voimakkaan kuvan kirjaan. Päähenkilö on Annukka Lehmus, jonka äiti on henkisesti sairas. Asioista ei puhuta.

Neitsytmatka on nuoruuden aikaa. Annukka käy läpi nuoruuden vaiheita, rippikoulu ja seurustelut ja muut ihmissuhteet. Siipien kantavuutta on kokeiltava. Viimeinen osa Onnellinen loppu on jotenkin irrallinen. Annukka on siinä jo aikuinen, lapseton, elää Helsingissä omaa sekavaa elämäänsä.

Sarja ei ole missään tapauksessa mikään viihteellinen hömppäsarja, sillä niin paljon se herätti ajatuksia.Sarja alkaa 1960-luvulta ja erityisesti tätä sarjaa voi suositelle silloin syntyneille, sillä niin paljon sellaista tuttua tulee vastaa, asioita ja asenteita.Onnellinen loppu -teoksessa ollaan jo nykyajassa. Nämä kirjat voi lukea kuka tahansa, peräkkäin tai erikseen.

Eppu Nuotio on taitava tarinankertoja!

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: aikakausiromaanit, avioliitto, kriisit, lapsikertomukset, mielenterveyshäiriöt, perheromaanit, selviytyminen, tragikomiikka, uskottomuus, vanhempi-lapsisuhde, yksinäisyys, äidit
Muista osallistua kilpailuun!
Onnellinen loppu BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Teos Madame Bovary alkaa ja loppuu kertoen itse asiassa herra Bovarysta. Madame Bovary - Emma - tuntuu aluksi mukaan hivutetulta sivuhenkilöltä. Juonesta yritän olla paljastamatta juurikaan: kerronpa vain (takakansitekstiä mukaillen), että yleisö järkyttyi ilmestymisvuonna 1856 sisällöstä niin, että Flaubert joutui oikeuteen. Sisältö: Avionrikkomusta, valehtelua, viettelyä, itsemurha, sukupuolisuuden ja himon kuvausta ja aikalaisten mielestä varmaan jumalanpilkkaa.

Flaubert puhuu kirjan apteekkari-hahmon kautta valistuksen ajatuksista. Apteekkari Homais soimaa kirkkoa - hänellä on aivan oma tapansa uskoa Jumalaan, josta kehkeytyy mittavat riidat Yonvillen papin kanssa. Paikallinen väestö on "taikauskoista", kääntyy vaivoissaan mieluummin papin kuin lääkäri Bovaryn tai Homais'n puoleen. Homais siteeraa Rousseauta, haluaa epätoivoisesti kuulua johonkin tieteelliseen seuraan ja kirjoittelee lehtiin tieteellisestä siiderinvalmistuksesta ja maantieteellisistä seikoista, jotka vaikuttavat Yonvillen elämään. On kuitenkin vaikea sanoa, mitä Flaubert lopulta tahtoo Homais'n hahmolla sanoa; mies on niin mahtipontinen ja epämiellyttävä kiipijä, että hänen mielipiteensä herättävät vastenmielisyyttä; toisaalta kirjailija tuo hänen ajatuksensa erittäin voimaakkasti esille. 1800-luku oli romantiikan aikaa, joten Homais'n voisi katsoa olevan valistuksen ajatuksia vastustava voima; tarina vain on niin raadollinen, ettei se itse ainakaan romantiikkaan lukeudu, päinvastoin toteaa hempeiden rakkausromaanien vaarat.

Tämä sata vuotta ennen Simone de Beauvoir'n Toista sukupuolta ilmestynyt teos ilmentää jo joitain de Beauvoir'nkin esittämiä seikkoja: Emma Bovary elää naimisiin mennessään romanttisten kirjojen antaman maailmankuvan kanssa: nuoruutensa vuodet hän vietti luostarissa ahmien salaa nunnilta kertomuksia prinsseistä, linnoista, intohimoisista kohtaamisista, palavin sydämin kirjoitetuista kirjeistä, hevosista, jotka ratsastetaan kuoliaiksi yhden tapaamisen tähden... Tohtori Bovary on ensimmäinen mies, jonka hän kohtaa, ja hänet myös nai. Mies ei ymmärrä kuitenkaan mitään edellä mainittujen tarinoiden elementtien päälle, ja tuloksena on toimettomaan pikkuvaimon osaan kahlittu ahdistunut, tunteissaan pettynyt nainen, jonka tilasta aviomies ei näe vihjettäkään - ruutitynnyri siis. Ainoa reitti siirtyä eteen päin elämässä on hakkia lapsia, ja Flaubertia siteeraten (oma suomennokseni englannista):

Hän halusi pojan. Hän olisi tumma ja voimakas, ja Emma antaisi hänelle nimeksi Georges. Ajatus miespuolisesta lapsesta soi hänelle koston tunteen kaikesta menneestä avuttomuuden tunteestaan, mieshän on vapaa.

Tällaisen näkemyksen naisista ja heidän pojistaan esittää myös de Beauvoir.

Teoksen muut päähahmot ovat kaikki miehiä: Viettelijöitä, jotka ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja katoavat näyttämöltä hyvän sään aikana. Tai he ovat mitään silmiensä alla tapahtuvaa ymmärtämättömiä pökkelöitä, kuten aviomies Bovary. Tai häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiä, halusivat he sitten rahaa tai palveluksia luonnossa. Ainoa järkevä henkilö Emman lähipiirissä on hänen anoppinsa, mutta valitettavasti juuri tässä asiassa herra Bovary käyttäytyy kuin mies eikä anna minkään ulkopuolisen tulla miehen ja vaimon väliin.

Lopultakin kirja ehkä sittenkin kuulostaa melodramaattiselta. Asioiden paljastuminen tuottaa suunnatonta kärsimystä ja lopussa viattomat kärsivät. Arsenikkikuoleman kuvaus on maalailevan yksityiskohtaisesti kuvattu. Kaikesta selviää voittajana kukkoileva Homais.

Mitä tästä pitäisi oppia? Oliko syyllinen kaikkeen kurjuuteen aviomies, jolla ei ilmeisesti ollut tippaakaan tunneälyä? Vai vaimo, jolla ei ollut tippaakaan itsekuria? Vai yhteiskunta/yhteisö/kulttuuri, joka pakottaa ajattelevat, elävät olennot neljän seinän sisään päivittäisiin rutiineihin ainoina toimintoinaan päivällisen suunnittelu, parsiminen, lapset ja teennäinen seuraelämä, ja toisaalta syytää roskakirjallisuutta ja sen maailmankuvaa ja haaveita: mitä muuta siinä voi olla kuin onneton? Samaahan on omassakin ajassamme. Tavallinen tallaaja on mukiinmenevän näköinen, tulee toimeen ja on kohtuullisen hyvä seuranpitäjä, mutta kun pitäisi saada olla se kiiltokuvalehden Popstar.

© Kirjavinkit, 2003. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: naisen asema, naiskuvat, uskottomuus, valistus
Muista osallistua kilpailuun!
Madame Bovary BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh