Maailma on täynnä kemikaaleja, luonnollisia ja synteettisiä. Monet niistä aiheuttavat ihmisille harmia. Kemikaaleihin liittyy pelkoja ja niiden vaaroja sekä yli- että aliarvioidaan. Tämän kirjan avulla pystyy kenties tasoittamaan kauhisteluaan ja keskittymään oikeasti vaarallisten kemikaalien pelkäämiseen.

Anja Nystén on ammattitaitoinen kemisti, joka tuntee aihepiirin. Sen lisäksi Nystén osaa kirjoittaa taitavasti ja kansantajuisesti. Kirjan tyyli on suorastaan jutteleva, täynnä anekdootteja Nysténin omasta elämästä ja lähipiiristä. Apuna käytetään myös nettikeskusteluista poimittuja katkelmia ja vanhoja mainoksia, jotka kuvaavat hyvin sitä, kuinka suhtautuminen kemikaaleihin on muuttunut.

Kemikaalikimara ei ole pelkkää uhkailua tai säikyttelyä, vaan mukana on paljon hyviä ohjeita, kuinka kemikaalien kanssa tulee toimeen ja kuinka niitä voi käyttää turvallisesti. Tosiasiahan on, että maailma on täynnä haitallisia kemikaaleja, eikä ilman tule toimeen. Tämän kirjan neuvojen avulla on kuitenkin mahdollista vähentää omaa kemikaalialtistustaan. Kemikaalikimara kannattaa lukea.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: kemia, tieteen yleistajuistaminen, tietokirjallisuus, valistus
Muista osallistua kilpailuun!
Kemikaalikimara BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Francis Wheen höykyttää kirjassaan kiukkuisasti kaikenmaailman humpuukia, joka maailmassa vallitsee. Osansa saavat käärmeöljykauppiaat, uskonsoturit, tieteenvastustajat, talousfundamentalistit, new age -mystikot, radikaalit postmodernistit ja muut valistuksen hengen ja järjen valon viholliset. Aina ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kirja on viihdyttävä, jos kohta hitusen ylimalkainen ja luettelonomainen kaikessa tylyytyksessään. Pahin ongelma lienee se näille kirjoille tyypillinen: kirjan lukijat ovat valmiiksi samaa mieltä ja ne, joille kirja voisi olla jonkinasteinen herätys, eivät sitä lue tai jos lukevat, vastustavat valmiiksi. Tavallista vasemmistolaisuussyytöstä Wheenille on kuitenkin vaikea esittää, sillä Wheen iskee armotta oikealle ja vasemmalle.

Puutteistaan huolimatta tämä kirja on kelvollinen katsaus siihen humpuukiin, joka järjen valoa maailmanlaajuisesti sumentaa.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: huijaukset, huumori, politiikka, postmoderni, taloustiede, tietokirjallisuus, uskonto, valistus
Muista osallistua kilpailuun!
How Mumbo-jumbo Conquered the World (Kuinka humpuuki valloitti maailman) BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Teos Madame Bovary alkaa ja loppuu kertoen itse asiassa herra Bovarysta. Madame Bovary - Emma - tuntuu aluksi mukaan hivutetulta sivuhenkilöltä. Juonesta yritän olla paljastamatta juurikaan: kerronpa vain (takakansitekstiä mukaillen), että yleisö järkyttyi ilmestymisvuonna 1856 sisällöstä niin, että Flaubert joutui oikeuteen. Sisältö: Avionrikkomusta, valehtelua, viettelyä, itsemurha, sukupuolisuuden ja himon kuvausta ja aikalaisten mielestä varmaan jumalanpilkkaa.

Flaubert puhuu kirjan apteekkari-hahmon kautta valistuksen ajatuksista. Apteekkari Homais soimaa kirkkoa - hänellä on aivan oma tapansa uskoa Jumalaan, josta kehkeytyy mittavat riidat Yonvillen papin kanssa. Paikallinen väestö on "taikauskoista", kääntyy vaivoissaan mieluummin papin kuin lääkäri Bovaryn tai Homais'n puoleen. Homais siteeraa Rousseauta, haluaa epätoivoisesti kuulua johonkin tieteelliseen seuraan ja kirjoittelee lehtiin tieteellisestä siiderinvalmistuksesta ja maantieteellisistä seikoista, jotka vaikuttavat Yonvillen elämään. On kuitenkin vaikea sanoa, mitä Flaubert lopulta tahtoo Homais'n hahmolla sanoa; mies on niin mahtipontinen ja epämiellyttävä kiipijä, että hänen mielipiteensä herättävät vastenmielisyyttä; toisaalta kirjailija tuo hänen ajatuksensa erittäin voimaakkasti esille. 1800-luku oli romantiikan aikaa, joten Homais'n voisi katsoa olevan valistuksen ajatuksia vastustava voima; tarina vain on niin raadollinen, ettei se itse ainakaan romantiikkaan lukeudu, päinvastoin toteaa hempeiden rakkausromaanien vaarat.

Tämä sata vuotta ennen Simone de Beauvoir'n Toista sukupuolta ilmestynyt teos ilmentää jo joitain de Beauvoir'nkin esittämiä seikkoja: Emma Bovary elää naimisiin mennessään romanttisten kirjojen antaman maailmankuvan kanssa: nuoruutensa vuodet hän vietti luostarissa ahmien salaa nunnilta kertomuksia prinsseistä, linnoista, intohimoisista kohtaamisista, palavin sydämin kirjoitetuista kirjeistä, hevosista, jotka ratsastetaan kuoliaiksi yhden tapaamisen tähden... Tohtori Bovary on ensimmäinen mies, jonka hän kohtaa, ja hänet myös nai. Mies ei ymmärrä kuitenkaan mitään edellä mainittujen tarinoiden elementtien päälle, ja tuloksena on toimettomaan pikkuvaimon osaan kahlittu ahdistunut, tunteissaan pettynyt nainen, jonka tilasta aviomies ei näe vihjettäkään - ruutitynnyri siis. Ainoa reitti siirtyä eteen päin elämässä on hakkia lapsia, ja Flaubertia siteeraten (oma suomennokseni englannista):

Hän halusi pojan. Hän olisi tumma ja voimakas, ja Emma antaisi hänelle nimeksi Georges. Ajatus miespuolisesta lapsesta soi hänelle koston tunteen kaikesta menneestä avuttomuuden tunteestaan, mieshän on vapaa.

Tällaisen näkemyksen naisista ja heidän pojistaan esittää myös de Beauvoir.

Teoksen muut päähahmot ovat kaikki miehiä: Viettelijöitä, jotka ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja katoavat näyttämöltä hyvän sään aikana. Tai he ovat mitään silmiensä alla tapahtuvaa ymmärtämättömiä pökkelöitä, kuten aviomies Bovary. Tai häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiä, halusivat he sitten rahaa tai palveluksia luonnossa. Ainoa järkevä henkilö Emman lähipiirissä on hänen anoppinsa, mutta valitettavasti juuri tässä asiassa herra Bovary käyttäytyy kuin mies eikä anna minkään ulkopuolisen tulla miehen ja vaimon väliin.

Lopultakin kirja ehkä sittenkin kuulostaa melodramaattiselta. Asioiden paljastuminen tuottaa suunnatonta kärsimystä ja lopussa viattomat kärsivät. Arsenikkikuoleman kuvaus on maalailevan yksityiskohtaisesti kuvattu. Kaikesta selviää voittajana kukkoileva Homais.

Mitä tästä pitäisi oppia? Oliko syyllinen kaikkeen kurjuuteen aviomies, jolla ei ilmeisesti ollut tippaakaan tunneälyä? Vai vaimo, jolla ei ollut tippaakaan itsekuria? Vai yhteiskunta/yhteisö/kulttuuri, joka pakottaa ajattelevat, elävät olennot neljän seinän sisään päivittäisiin rutiineihin ainoina toimintoinaan päivällisen suunnittelu, parsiminen, lapset ja teennäinen seuraelämä, ja toisaalta syytää roskakirjallisuutta ja sen maailmankuvaa ja haaveita: mitä muuta siinä voi olla kuin onneton? Samaahan on omassakin ajassamme. Tavallinen tallaaja on mukiinmenevän näköinen, tulee toimeen ja on kohtuullisen hyvä seuranpitäjä, mutta kun pitäisi saada olla se kiiltokuvalehden Popstar.

© Kirjavinkit, 2003. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: naisen asema, naiskuvat, uskottomuus, valistus
Muista osallistua kilpailuun!
Madame Bovary BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh