Khadra näyttää oivaltavasti, miten brutaali hallinto, ”maa, jonka virallinen kieli on ruoska”, luhistaa tavalliset ihmiset. ”Heidät on tapettu kauan ennen kuin he ovat kuolleet”, kirjoittaa Khadra. Naisten alistettua asemaa taleban-aikana on kuvattu paljonkin, mutta tämä kirja kertoo, miten noissa oloissa nimenomaan heidän miehensä, patriarkaaliset perheenpäät, hukkaavat minuutensa. Mohsen on mennä järjiltään, kun hän ei tajua miten saattoi menettää moraalinsa ja heittää kiven. Atiq taas ahdistuu tahollaan ja ajautuu impulsiivisiin tekoihin, joita joutuu pohtimaan.

Kaunis, yksinkertainen kieli on hämmentävässä ristiriidassa kuvatun julmuuden ja mielettömyyden kanssa. Surullinen ja upea tarina kuuluu algerialaisen entisen aktiiviupseerin Yasmina Khadran fundamentalismitrilogiaan, jonka muut osat ovat Bagdadin kutsu ja Attentaatti. Tämä teos ilmestyy suomeksi tiettävästi ensi syksynä. Pyydän: lukekaa!

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: Afganistan, fundamentalismi, Kabul, naisen asema, parisuhde, psykologinen romaani, taleban, vallankäyttö
Muista osallistua kilpailuun!
The Swallows of Kabul BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Jostakin syystä koulutukseen erittäin sopimaton toimistojukka Kauffman nimittäin päädytään lopulta lähettämään Mars-retkikunnan mukana avaruuteen. Muutkin matkalaiset huomaavat, että heistä yritetään parhaansa mukaan päästä eroon, osasta jo koulutuksen aikana. Eräs paljastuu vakoilijaksi ja muillakin on takanaan vähemmän laillisia toimia.

Aluksella alkavat vielä omituisemmat tapahtumat ja suoranainen sabotaasi. Kas, kantoraketti ei toimi, hups. Ihmishenki on pieni panos suurvaltojen pelissä. Suuri salaisuus on se, että jokainen kantoraketti sisältää itsetuhomekanismin. Kaikki ei ole ollenkaan sitä, miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Elämänylläpitosysteemi saa perustavaa laatua olevan vian.

Paljon muutakin ”onnettomuutta ja vastoinkäymistä” sattuu. Kaikki kuitenkin korjataan, suurinpiirtein paperiliitimillä ja kuminauhalla — porukan kekseliäisyys on rajaton. Lisäksi Kauffmanin tyttöystävä tulee raskaaksi ja myöhemmin vauva syntyy Marsissa, näemme siis ensimmäisen todellisen marsilaisen... Golffia pelataan sekä Kuussa että Marsissa ja muutakin erikoista saadaan aikaiseksi pitkän matkan aikana. Takaisinkin joukko pääsee, monien mutkien kautta.

Hauska, ironinen ja satiirinen opus. Tässä voisi vaikka kuvitella hiukka pilkattavan suurvaltojen avaruusvarustelua ja yleensäkin varojen käyttöä eri tarkoituksiin sekä vallankäytön eri muotoja, mm. rahastaa kansalaisia ns. rehellisesti. Kohtuullisen hyvää luettavaa, etenkin kotimaiselta kirjoittajalta ja vieläpä esikoiskirjailijalta, sanovat.

Tiedotteen mukaan suomalainen Rainer Granit Jr. ehti toimia yli 80 ammatissa, opetella kuusi kieltä, työskennellä seitsemässä eri maassa ja hankkia kolme akateemista tutkintoa ennen vapaaksi toimittajaksi ryhtymistään — siinä vasta meriittiä kerrakseen! Vai onko ISO:lla tässäkin sormensa pelissä? Sen saat selville vain lukemalla tämän. Kirjailijan oikeasta nimestäkin käydään jo melkomoista keskustelua, olisikohan se...

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: avaruusmatkailu, ironia, Kuu, Mars, sabotaasi, satiiri, vallankäyttö
Muista osallistua kilpailuun!
Lähtölasku 47 BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Ollaan samassa kaupungissa, jossa neljä vuotta aikaisemmin ihmiset yksi toisensa jälkeen sokeutuivat (Kertomus sokeudesta). He saivat kuitenkin näkönsä takaisin, ja ikävä episodi kaupungin menneisyydessä yritetään unohtaa.

Nyt tässä kaupungissa pidetään kunnallisvaalit - ja ne tuottavat enimmäkseen tyhjiä äänestyslippuja. Vaalit uusitaan, mutta tyhjiä on vielä enemmän. Poliitikot eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Mutta pitäähän hallitsijoiden hallita tilanne. Kaupunki piiritetään, ja hallitus, virkamiehet ja poliisi siirtyvät muualle. Kun kaupungin elämä ei menekään mullin mallin vaan pikemmin entistä mukavammin, hallitus ohjelmoi provokaation. Samalla komisario ja kaksi konstaapelia lähetetään takaisin kaupunkiin hankalana tehtävänään hankkia todisteet, joita ei ole olemassakaan. Kun syyllistä ei ole, se tehdään.

Kirjassa kaupunki ja maa käy vilaukselta ilmi, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on, että kyseessä ei ole mikään diktatuuri, vaan demokratia. Vaaleista odotettiin entiseen malliin valtakirjoja valtaan, niin kuin demokratiassa kuuluu. Kun valtakirjat ovatkin kirjaimellisesti tyhjää täynnä, poliitikkojen täytyy pitää kiinni vallastaan lujemmin ottein, lopulta musertavin. Saramago ilakoi vallan ja virkavallan edustajien tyhjäpäisyydellä kunnon satiirikon tavoin. Mutta tarinan lopussa lukijalla ei ole enää hauskaa.

Mitä enemmän Saramagon teoksia luen, sitä enemmän hänestä pidän. Kirjan tai parin verran hänen omalaatuisessa tyylissään on totuttelua, mutta sitten onkin vain virkistävää tavata tekstiä, jonka lukemista kappalejaot ja johtolauseiden ja dialogin turhat välimerkit eivät hidasta! Omintakeista on myös loputon jaarittelu, rönsyily ja selittäminen sekä verbaali nokkeluus, jonka kirjo ulottuu älykkäästä herjasta puujalkavitsiin. Pidän myös siitä, että Saramago ei "opeta" asiaansa. Tässäkin hän jättää lukijan vaille vihjettäkään, miksi ihmiset äänestivät tyhjää.

Tämä kirja ei edellytä Kertomusta sokeudesta luetuksi, mutta se kannattaa joka tapauksessa lukea myös.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: demokratia, kapinointi, lehdistö, politiikka, salaliitot, satiiri, vallankäyttö, yhteiskunta
Muista osallistua kilpailuun!
Kertomus näkevistä BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Olen seurannut Heikki Poroilan kirjoittelua kirjasto- ja tekijänoikeusasioista jo pidempään; Poroila kirjoittaa kiinnostavia. Nyt hän on kirjoittanut pamfletin, kiistakirjoituksen kirjastoammattilaisten ammattietiikasta. Kirjastotyö, varsinkin aineiston valitseminen kokoelmiin, on valikoimista ja vallankäyttöä - mutta tästä vallasta kirjastoammattilaiset eivät pidä suurtakaan meteliä.

Millainen aineisto kirjaston hyllyille kuuluu? Onko pornon paikka kirjastossa? Mitä tehdä nettipäätteiltä tulvivalle törkyvirralle? Poroila käsittelee näitä ajankohtaisia ja kirjastoalalla keskustelua herättäneitä kysymyksiä. Mukaan on poimittu paljon havainnollistavaa nettikeskustelua aiheesta vuosien varrella. Luurankoja kaivellaan kaapeista vuosien takaa, alkaen Helle Kannilan epämääräisistä perusteluista arvovalinnoilleen.

Poroila tekee ehdotuksen kirjastoalan eettisistä periaatteista: en usko, että näitä kukaan voi suuresti kritisoida. Itse ainakin olisin valmis allekirjoittamaan sellaiset periaatteet. Teos herättää kuitenkin muuten varmasti keskustelua - tai ainakin olisi toivottavaa, että keskustelua syntyisi.

© Kirjavinkit, 2007. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: etiikka, kirjastot, sananvapaus, sensuuri, vallankäyttö
Muista osallistua kilpailuun!
Luurangot portinvartijan kaapissa BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh