Kirjavinkit » » vampyyrit

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Mikko — Wed, 03 Sep 2008 04:27:32 +0000

Ruotsalainen kauhusensaatio Låt den rätta komma in on kääntynyt suomeksi. Tukholmalaisessa Blackebergin lähiössä 1980-luvun alussa elämä on tavanomaisen uneliasta kansankodin rauhaa, kunnes lähimetsässä tapahtuu häijy rituaalimurha: puussa roikkuu kuiviin valutettu teinipoika.

Murha säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka fantasioi kostavansa kiusaajilleen. Murhaakin kiinnostavampaa on kuitenkin outo naapurintyttö Eli. Eli on outo tapaus: tyttöä näkee vain iltahämärän jälkeen, hän pukeutuu oudosti, haisee kummalliselle eikä tunne Rubikin kuution kaltaisia itsestäänselvyyksiä.

Ystävät hämärän jälkeen on komea ja verinen kauhutarina, jossa vampyyrilegendojen seksuaalisuutta naitetaan pedofiliaan, väkivallanteot ovat kaikessa kekseliäisyydessään yksityiskohtaisia ja veri roiskuu niin, että heikompia hirvittää. Siinä sivussa kirja on herkkä rakkaustarina, koulukiusatun pojan kasvukertomus ja kuvaus lähiöelämästä sen varjopuolia kiertelemättä. Kirja on yhtä rikkinäisten kotien ja epäonnistuneiden kasvattajien kavalkaadia.

Fantastinen teos, siis. Lindqvist onnistuu herättämään lukijassa niin myötätuntoa kuin vastenmielisyyttä. Kirjan henkilöt ovat taitavasti rakennettuja ja hyvin todellisia, kirjan yliluonnollisista ulottuvuuksista huolimatta. Oskariin ainakin on helppo samaistua, mikäli on koskaan tullut koulukiusatuksi. Kirja on paksu, mutta niin se vain oli pakko lukea mahdollisimman nopeasti. Juoni veti mukaansa todella tehokkaasti. Tätä kirjaa on helppo suositella kauhusta kiinnostuneille.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: 1980-luku, kasvukertomukset, kauhu, koulukiusaaminen, rakkaus, Ruotsi, Tukholma, vampyyrit
Muista osallistua kilpailuun!
Ystävät hämärän jälkeen BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Marcus Sedgwick: Miekkani laulaa

Mikko — Sun, 03 Aug 2008 03:37:15 +0000

Tomas ja Peter, isä ja poika, ovat kiertäviä puunhakkaajia. He saapuvat epämääräisesti itäeurooppalaiseen Chustin kylään ja asettuvat taas kerran aloilleen. Rauhassa he eivät kuitenkaan saa olla, sillä kylässä alkaa tapahtua epämiellyttäviä asioita. Puunhakkaaja Radu löydetään hirrestä roikkumasta; kuolema julistetaan itsemurhaksi, vaikka Radun rinta oli murskattu ja sydän lävistetty.

Alkaa synkkä talvi ja synkät tapahtumat. Veri virtaa, ennen kuin kevääseen on selvitty. Miekkani laulaa on mielenkiintoinen vampyyritarina, jossa ei ole jälkeäkään kreivi Draculan hienostelusta. Sedgwick on sen sijaan nojannut varhaisiin itäeurooppalaisiin vampyyritarinoihin, joiden sävy on toisenlainen. Vaikka vampyyrit ovatkin aiheena tavattoman kulunut, Sedgwick on onnistunut luomaan jotain omaperäistä.

Miekkani laulaa on nuortenkirja ja sellaisena mainio. Hiukan jää kuitenkin harmittamaan, sillä samoista aineksista olisi kyllä kirjoittanut paremmankin kirjan. Nyt tarina etenee hieman liian helposti ja kirjan loppupuoli jopa lässähtää hieman. Juoni on mukaansatempaava ja kirjaa ei malta laskea käsistään, mutta en malta olla miettimättä, kuinka kirja olisi parantunut, jos juoni olisi hieman mutkikkaampi ja tarina vielä synkempi ja ankarampi.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | 2 kommenttia
Avainsanat: fantasia, kauhu, metsät, nuortenkirjat, vampyyrit
Muista osallistua kilpailuun!
Miekkani laulaa BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Lucius Shepard: Kultainen

Mikko — Thu, 24 Jul 2008 04:32:10 +0000

Kultainen yhdistelee vampyyritarinaa ja dekkaria. Vampyyrien suku on 1800-luvun loppupuolella kokoontunut Banatin linnaan keskustelemaan tulevaisuudestaan: pitäisikö muuttaa kauas itään vai jäädä vanhaan Eurooppaan edistyksen keskelle.

Kokouksen keskeyttää julma murhatapaus, jota tutkimaan joutuu Michel Beheim, nuori vampyyri, joka edellisessä elämässään oli pariisilainen rikostutkija. Hän saa huomata, että aiemmasta kokemuksesta ei ole liiemmin apua vampyyrien kanssa, kun kaikki yrittävät kääntää murhatutkimuksen omaksi edukseen.

Shepardin vampyyrit ovat voimakkaita, lähes kuolemattomia, kauniita ja himojensa riivaamia. Teoksessa on vahva eroottinen lataus; myös vampyyreillä on jatkuvasti mielessä "se", näemmä. Vampyyrit kärsivät myös jatkuvasta luottamuspulasta toisiaan kohtaan ja Beheim viettääkin ison osan kirjasta epäillen jokaista vastaantulijaa.

Takakansi kehuu Shepardin barokkista ja virtuoosimaista kielenkäyttöä. Barokkisuus on hyvä sana tässä yhteydessä, sen verran kiemuraista kirjan tyyli on. Kuvailussa lyödään paikoin ylikin, varsinkin Banatin linnan mielikuvituksellisemmissa yksityiskohdissa mennään jo lähestulkoon koomisen puolelle.

Varsinainen huipputeos Kultainen ei ole, mutta se naittaa vampyyritarinaa ja dekkaria yhteen lukemisen arvoisesti.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: dekkarit, erotiikka, juonittelu, kauhu, murhat, seksi, vampyyrit
Muista osallistua kilpailuun!
Kultainen BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Richard Matheson: I Am Legend (Olen legenda)

Laura — Mon, 25 Dec 2006 18:04:00 +0000

Jos vampyyriksi muuttuminen olisi selitettävissä lääketieteellisesti, eikö se silloin olisi vain valitettava sairaus eikä merkki pahuudesta tai jumalattomuudesta? Jos maailmassa on enää yksi ihminen ja kaikki muut vampyyreja, eivätkö vampyyrit ole silloin normaaleja ja hyvän ja inhimillisen mitta? Eikö sellaisessa tapauksessa normaaleja vampyyreja leposijoilleen teurastava ihminen ole hirviö?

I Am Legendin lukeminen korventaa, koska se kertoo äärimmäisestä yksinäisyydestä, turhautumisesta ja epätoivosta. I Am Legend on mielenkiintoinen romaani, koska se kääntää ennakkoluuloista ja taikauskosta ammentavat itseään edeltävät vampyyritarinat perusteitaan myöten ylösalaisin.

© Kirjavinkit, 2006. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | 3 kommenttia
Avainsanat: kauhu, maailmanloppu, vampyyrit, yksinäisyys
Muista osallistua kilpailuun!
I Am Legend (Olen legenda) BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Mercedes Abad: Veri

Mikko — Tue, 29 Apr 2003 08:30:46 +0000

Marina on nuori näyttelijä, jolla on traumaattinen lapsuus julistajien uskonlahkon parissa. Marinan äiti ei tunnu juuri arvostavan tyttärensä tekemiä valintoja, joten luvassa on espanjalaiseen tapaan hyvin dramaattisia perhesuhteita.

Kirjan teemana on sivussa ja loppua kohden enemmänkin pääosassa veri. Tarina saa lopulta vampyrismin piirteitä ja sen loppukäänne on varsin mielenkiintoinen ja odottamaton.

Abadin tyyli on humoristista, kirja oli varsin miellyttävää ja nopeaa luettavaa. Takakansi kehuu Abadia yhdeksi Espanjan uuden kirjailijapolven lahjakkaimmista; en tiedä, kun en ole tutustunut sen laajemmin, mutta kyllä Veri minut vakuutti.

© Kirjavinkit, 2003. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: uskonnollisuus, vampyyrit, veri, äitisuhde
Muista osallistua kilpailuun!
Veri BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh