Kirjavinkit » » Venäjä

Hannu Mäkelä: Eetu : Matkoja Edouard Uspenskin maailmaan

Irja — Tue, 30 Dec 2008 15:33:19 +0000

Uspenskin elämänkerta ja kertomus arjesta Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä. Tarina alkaa 1970-luvulta, jolloin Mäkelä matkusteli Neuvostoliitossa kustantajansa edustajana, yleensä. Opiskeli venäjää aktiivisesti ja sai ensimmäisen kerran kuulla jostakusta Uspenskista.

Eri vaiheiden jälkeen Uspenskin kirjojakin aletaan hitaasti julkaista Neuvostoliitossa, Venäjän aikana sitten jo enemmän. Aluksihan Uspenski oli KGB:n mustalla listalla ja epätoivottu kirjailija kaikin puolin. Eetu kun ei oikein piittaa byrokratiasta ja vaati selvitystä, miksi kirjoja ei julkaista, vaikka kehnompaakin on tarjolla, puolueen hyväksymää kirjallisuutta tietenkin.

Useiden turhien byrokraattisten yritysten jälkeen he onnistuvat lopulta tapaamaan ja tästä alkaakin elinikäinen ystävyys. Ystävyys, joka antaa molemmille jotakin erikoista ja erilaista. Uspenskia aletaan kääntää myös suomeksi, jotakin uutta lastenkirjallisuutta tarjolle vaihteeksi. Ensimmäisenä ilmestyykin juuri täällä arvioitu Fedja-setä, kissa ja koira. Mitä lastenkirjallisuutta, nämähän sopivat ihan kaikille luettavaksi — kuten muuten Mäkelän Herra Huukin ,D

Mäkelä onnistui kutsumaan Uspenskin lopulta myös ensimmäistä kertaa Suomeen, mikä oli hänelle ensimmäinen ulkomaanmatka yleensäkin ja melkoinen kulttuurishokki. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kyllä Mäkelä ja Uspenski osaavat, ja vielä tässä yhdessä, jestas!

Minä pidän tästä kirjasta, kovasti. Pidän kertomuksista Venäjän arjesta, Uspenskin työstä, ajatuksista, hahmojen luomisesta ja ystävistä sekä Mäkelän matkakuvauksista Venäjällä ja Suomessa. Tuntuu, että Mäkelä tuo tässä esille hiukan myös oman elämänsä vaiheita ja tapahtumia peilaten niitä Uspenskin tarinaan. Eetu on tämän kirjan ansainnut ja Mäkelä sen hienosti kirjannut. Suosittelen kaikille — mieli tekisi heti etsiä omista kätköistäni Fedja-setä, kyllä se siellä on vielä hyvässä tallessa jälkipolville!

Innoituksen tälle arvostelulle antoi Hannu (jolle kiitokseni), joka arvosteli Fedja-sedän äsken. Luin tämän elämänkerran jo jokin aikaa sitten, mutta en heti saanut kirjoitettua ajatuksiani julki. Olin niin ihastuksissani!

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: elämäkerrat, kirjailijat, matkakuvaukset, Neuvostoliitto, puhuvat eläimet, sadut, satuhahmot, Venäjä, ystävyys
Muista osallistua kilpailuun!
Eetu : Matkoja Edouard Uspenskin maailmaan BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Hannu — Tue, 30 Dec 2008 05:06:43 +0000

Poika nimeltä Fedja-setä karkaa kotoa, koska äiti ei anna hänen pitää löytämäänsä kissaa. Osoittautuu, että kissa onkin erityisen älykäs. Se osaa puhua ja on muutenkin järkevä ja käytännöllinen. Fedja-setä asettuu kissa Matroskinin sekä matkalta mukaan tulleen Musti-koiran kanssa maalle asumaan. He hankkivat lehmän ja traktorin sekä tietenkin keinoauringon talvipakkasia lämmittämään. Monenlaista muutakin he tekevät. Jatkuvana riesana heillä on utelias posteljooni Petshkin, jolle pelkkä postinkanto ei tunnu riittävän.

Eduard Uspenskin lastenkirjaklassikko jaksaa hurmata lukijoita sukupolvesta toiseen. Sen ajaton ja railakas lämmin huumori, herkullinen sanankäyttö ja nokkelat keskustelut huvittavat varttuneempaakin lukijaa. Yllättävien tilanteiden ratkaisu loogisen järjettömästi, täysin ennakoimattomat tapahtumat ja muutenkin hauska kokonaisasetelma pitävät tehokkaasti otteessaan. Lisäksi täydet pisteet on annettava Gennadi Kalinovskin höperölle kuvitukselle.

Yksi miinus kirjalle on annettava: ainakin äitini mukaan Fedja-sedän lukeminen iltasaduiksi lapsille on hivenen hankalaa. On vaikea lukea ääneen, kun on koko ajan itse tikahtua nauruun.

Fedja-sedän tarina jatkuu muissakin kirjoissa kuin vain tässä yhdessä. Otava on julkaissut yli 500-sivuisen kovakantisen kokoelman nimeltä Fedja-setä, jossa on yksien kansien välissä viisi muutakin myöhempää Fedja-sedän seikkailua. Kuten yleensäkin, alkuperäinen teos on jatko-osiaan parempi, mutta on niissä muissakin tarinoissa kieltämättä tenhovoimaa.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Yksi kommentti
Avainsanat: huumori, klassikot, lastenkirjat, maaseutu, puhuvat eläimet, Venäjä
Muista osallistua kilpailuun!
Fedja-setä, kissa ja koira BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Gary Shteyngart: Absurdistan

Elina — Sun, 22 Jun 2008 08:55:41 +0000

Kirjan kertojahenkilö Miša on 30-vuotias vuoristojuutalainen Absurdistanista, entisestä neuvostotasavallasta. Hän on opiskellut USA:ssa, ja sinne häneltä on jäänyt tissibaarista isketty Rouenna, kun hän on käymässä Venäjällä. Paluu USA:han tyssää, sillä Mišan isä on tappanut oklahomalaisen liikemiehen, eikä poika saa matkustuslupaa. Kun sitten isä tapetaan, Mišalle jää tämän Venäjän 1238. rikkaimman miehen rahat. Niillä voi hankkia väärän passin, ja Miša lähtee saamansa vinkin perään Absurdistaniin. Siellä hän joutuu kahden uskonsotaa käyvän kansanosan, sevojen ja svanïen, sotatoimien keskelle, mutta isukkinsa maineen vuoksi myös vallanpitäjien kiinnostuksen kohteeksi. Miša valitsee puolensa - häntähän koiraa heiluttaa – ja pääsee maan monikulttuurisuusasiainministeriksi.

Kirja on täynnä poliittista, taloudellista, seksististä ja sovinistista kökköhuumoria. Shteyngart on räävitön hauskanpitäjä räimiessään sekä venäläisyyttä, amerikkalaisuutta että juutalaisuutta (hän itse muuten edustaa kaikkia näitä) ja kaikkea muuta mahdollista kirjaimellisesti a:sta ö:hön, analyyttisestä terapiasta öljyyn. Holokaustikin tuotteistetaan laajaksi projektiksi, jonka yksityiskohdista tulee melkein saako tälle edes nauraa -olo. Onneksi kirjailija on selvästi älykäs ja yleissivistynyt tyyppi. Klassisen briljeeraamisen sijasta hän käyttää viittauksia ja vertauksia, jotka ovat tästä päivästä – mutta asiayhteyteensä usein huvittavasti tuulesta temmattuja.

Riemastuttavaa kesälukemista sille, joka ei pode neukkunostalgiaa, nationalismia eikä minkään suunnan uskonnollista fundamentalismia. Tosin, Mišan sanoin, ”joutuessamme vastatusten irrationaalisten asioiden kanssa meidän ei tule nauraa, silloinkaan kun nauru olisi täysin paikallaan.”

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Yksi kommentti
Avainsanat: absurdi, ironia, juutalaiset, korruptio, musta huumori, satiiri, sota, Venäjä, Yhdysvallat, yhteiskunta
Muista osallistua kilpailuun!
Absurdistan BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

William Gibson: Pattern Recognition (Hahmontunnistus)

Mikko — Mon, 11 Sep 2006 04:25:47 +0000

Cayce Pollard on allerginen tavaramerkeille. Louis Vuittonin ja Tommy Hilfigerin kaltaiset logot herättävät suorastaan fyysistä pahoinvointia. Cayce käyttää allergiaansa hyödykseen työssään: hän arvioi, onko logoilla mahdollisuuksia menestykseen. Jos reaktiota ei ole, logo on huono. Vapaa-aikanaan Cayce jahtaa mystisten nettivideoiden, footagen, salaisuuksia.

Kirja luokitellaan pääasiassa scifiksi, mutta oikeastaan sen ainoa scifielementti on tietty maailmanrakentaminen; olkoonkin, että maailma on meidän maailmamme, vuonna 2002. Pattern Recognition onkin niin nykyaikaa, että se luultavasti vanhenee viehkeästi hyvin nopeasti. Gibson on ehdottomasti ajassa kiinni: tavaramerkit, Pollardin työ cool hunterina, viraalimarkkinointi, nettifoorumit, otakut...

Tarina on joka tapauksessa alusta loppuun vetävä, nokkela ja hyvin kirjoitettu. Cayce Pollard on suorastaan ihastuttava päähenkilö. Suosittelen, ehdottomasti, eikä kannata antaa scifileiman hämätä jos ei genrestä pidä; kiinnostus nykyaikaa kohtaan on jo riittävä syy lukea tämä kirja.

© Kirjavinkit, 2006. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: ajankuva, brandit, hakkerit, Internet, Lontoo, markkinointi, mysteerit, science fiction, Tokio, Venäjä
Muista osallistua kilpailuun!
Pattern Recognition (Hahmontunnistus) BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Nikolai Gogol: Kuolleet sielut

Mikko — Mon, 31 Jul 2006 16:33:39 +0000

Kollegineuvos Tšitšikov saapuu N.N. kuvernementin pääkaupunkiin kuin tyhjästä. Miehellä on tehtävä: hän haluaa ostaa alueen isänniltä kuolleet sielut, eli henkikirjaan merkityt kuolleet maaorjat - paperilla elävät, mutta käytännössä kuolleet talonpojat.

Mihin Tšitšikov kuolleita sieluja tarvitsee, sepä onkin hyvä kysymys joka saa toki vastauksensa kirjan loppuun mennessä, mutta kun sinne on päästy, on ehditty ihmetellä koko tovi Napoleonin jälkeisen Venäjän elämänmenoa. Korruptiota, byrokratiaa, vainoharhaisuutta, ahneutta, epäluuloisuutta... kyläläiset ovat melkoisia karikatyyrejä, ja sellaisina hyvinkin värikästä väkeä.

Tarinan rakenne on lavea ja Gogol hukkaa sen välillä vauhdikkaaseen kielenkäyttöön ja paikallisten olojen värikkääseen kuvailuun. Mikäs siinä, tarina etenee tarpeeksi ja tunnelmaa välittyy.

© Kirjavinkit, 2006. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: 1800-luku, korruptio, orjuus, rikastuminen, vainoharhaisuus, Venäjä
Muista osallistua kilpailuun!
Kuolleet sielut BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Boris Akunin: Patasotilas

Mikko — Sat, 14 Jan 2006 06:05:03 +0000

Boris Akuninin projekti kirjoittaa Erast Fandorin -kirja jokaista dekkarigenren alalajia jatkuu Patasotilaalla. Mikähän tässä sitten on genrenä? Jonkinlainen huijaritarina, sillä pääosassa, Fandorinin lisäksi, on Momus, nokkela huijari, joka vedättää ketä tahansa koska tahansa - jopa Fandorinia!

Kirja on lyhyt, vaivaiset 150 sivua ja siten nopeasti luettu. Paras Fandorin-romaani se ei ole, mutta kuten muutkin, kiinnostava ajankuva ja hyvin kirjoitettu. Suosittelen!

© Kirjavinkit, 2006. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: 1800-luku, dekkarit, Erast Fandorin, huijaukset, petokset, Venäjä
Muista osallistua kilpailuun!
Patasotilas BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Boris Akunin: Akilleen kuolema

Mikko — Sun, 13 Mar 2005 05:28:10 +0000

Muista Fandorin-kirjoista tuttu kenraali Sobolev kuolee hotellihuoneeseensa. Kuolemaa ollaan jo julistamassa itsemurhaksi, kun Erast Fandorin haistaa tapauksessa palaneen käryä. Sobolevin kuoleman takana on oltava murhaaja, jonka jäljille Fandorin säntää.

Erilaisten mysteerien parissa askarrellut Fandorin saa tällä kertaa jahdata palkkamurhaajaa. Tällä kertaa myös palkkamurhaajalle annetaan tilaa; tämän tarina kerrotaan pidemmän kaavan mukaan. Ratkaisu tuntuu alkuun tylsältä, mutta kun palkkamurhaajan ja Fandorinin tiet kirjan lopussa kohtaavat, tarina käy taas jännittävämmäksi.

© Kirjavinkit, 2005. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: 1800-luku, dekkarit, Erast Fandorin, palkkamurhaajat, salaliitot, Venäjä
Muista osallistua kilpailuun!
Akilleen kuolema BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Boris Akunin: Turkkilainen gambiitti

Mikko — Mon, 31 Jan 2005 05:11:24 +0000

Diplomaatti Erast Fandorin pääsee taas ratkomaan mysteerejä uudessa seikkailussa, joka sijoittuu Venäjän ja Turkin väliseen sotaan. Sota on ainakin tamperelaisille etäisesti tuttu: elokuvateatterina paremmin tunnettu Plevnan kaupunki esiintyy tässäkin kirjassa.

Suosittelen lukemaan Asaselin salaliiton ennen Turkkilaista gambiittia, sillä osa Asaselin salaliitossa esitellyistä henkilöistä esiintyy Turkkilaisessa gambiitissa.

Turkkilainen gambiitti on vähemmän dekkari ja enemmän vakoojaromaani, mutta yhtä lailla varsin nautittavaa luettavaa.

© Kirjavinkit, 2005. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: 1800-luku, dekkarit, Erast Fandorin, sodat, vakoojat, Venäjä
Muista osallistua kilpailuun!
Turkkilainen gambiitti BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Boris Akunin: Asaselin salaliitto

Mikko — Mon, 31 Jan 2005 04:59:40 +0000

Erast Fandorin seikkailut alkavat tietääkseni tästä kirjasta, jossa Erast Fandorin, vasta rikosetsivän apulainen, näkee selvissä itsemurhissa jotain epäilyttävää. Itsemurhien takaa paljastuukin jotain suurempaa, jota tutkiessaan Fandorin joutuu monenlaisiin seikkailuihin.

Fandorinin seikkailuissa on jotain klassista. Hahmona Fandorin ei ole kaukana vaikkapa Hercule Poirotista. Fandorin on inhimillinen ja mielenkiintoinen sankari. 1800-luvun Venäjä on lisäksi ympäristönä epätavallinen ja kiinnostava. Tsaarinajan Venäjällä riittää salajuonia, korruptiota ja kieroilua, ainakin Akuninin kirjoissa.

Asaselin salaliitto on Leviatanin purjehduksen tavoin joutuisan kevyttä, mutta fiksua luettavaa.

© Kirjavinkit, 2005. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: 1800-luku, dekkarit, Erast Fandorin, salaliitot, Venäjä
Muista osallistua kilpailuun!
Asaselin salaliitto BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Mikko — Sun, 15 Jun 2003 11:05:08 +0000

Tartuin kirjaan hieman epäluuloisin tuntein. Odotin raskasta luettavaa, mutta Rikos ja rangaistus ei ollutkaan mikään läpeensä kuiva tiiliskivi. Hitaanlaisesti se etenee, paljon puhetta varsin vähistä asioista saadaan aikaiseksi, mutta tapahtumat ja päähenkilö Rodion Raskolnikovin hengenelämä vetävät lopulta puoleensa.

Kirjan juonesta mainittakoon sen verran, että nimensä mukaisesti kirjassa tehdään rikos, josta seuraa rangaistus (monessakin mielessä). Teos on luonteeltaan psykologinen; paljon aikaa käytetään Raskolnikovin ajatusmaailman parissa, sekä ennen että jälkeen rikoksen. Raskolnikovista on siis syytä pitää, tai edes kiinnostua.

Mikäpä siinä. Venäläinen luonteenlaatu ja 1800-luvun Pietarin elämä jaksoi kiinnostaa ainakin minua tämän kirjan verran. Voin kyllä suositella kirjaa muillekin - kyllä klassikotkin voivat olla lukemisen arvoisia!

© Kirjavinkit, 2003. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Yksi kommentti
Avainsanat: 1800-luku, epätoivo, hulluus, köyhyys, Pietari, rikokset, Venäjä
Muista osallistua kilpailuun!
Rikos ja rangaistus BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh