Avainsana: virukset

Tilaa itsellesi tuoreimmat tällä avainsanalla kuvaillut merkinnät

Mitäänsanomaton nimi ja ruma kansi kätkevät taakseen kerrassaan mainion kirjan. Sheri Tepperin ja Ursula Le Guinin teokset mieleen tuova kirja kertoo Jeep-planeetasta ja sinne lähetetystä antropologista Marghesta.

Jeep on Yhtiön planeetta ja Marghe Yhtiön nainen, mutta planeetalla asuu myös satoja vuosia siellä jo asuneita aiempia siirtolaisia. Siirtolaiset ovat kaikki naisia: planeetalla raivoaa vaarallinen virus, joka tappaa miehet varmasti ja naisistakin joka viidennen. Samalla virus tuntuu antaneen planeetan naisille kyvyn lisääntyä ilman miehiä.

Tämä on tietysti antropologille vastustamaton mysteeri selvitettäväksi ja Marghe heittäytyykin asiaan täysin voimin. Marghen kautta Griffith kuvailee Jeepin naisten monipuolista elämää kauniisti. Mikään feministiutopia Jeep ei ole, vaan naiset osaavat kyllä olla myös julmia toisiaan kohtaan, eikä Marghekaan helpolla pääse.

Vahvoja naishahmoja scifiin kaipaaville Ammonite on erinomainen valinta - kirjassa kun ei esiinny ensimmäistäkään miestä häiritsemässä.

Avainsanat: antropologia, heimot, lojaalius, rakkaus, science fiction, velvollisuudentunto, virukset

Snow Crash on ollut lukulistallani pitkään, mutta koska kirjaa ei ole koskaan suomennettu, se ei ole tullut vastaani. Vihdoin löysin sen BookMooch-palvelun kautta.

Olikin jo korkea aika. Snow Crash on vauhdikas kyberpunk-teos, joka nousi omilla listoillani genren kirkkaimmaksi edustajaksi. Teos on hauska (päähenkilön nimi, esimerkiksi, on Hiro Protagonist), älyllisesti kiehtova ja vauhdikas. Kaikki elementit ovat siis kohdallaan.

Juoni on kertakaikkisen hulvaton. Stephenson kietoo melkoisen sotkun muun muassa sumerilaisista myyteistä, uskontotieteestä ja tietokonehakkereista. Tarina on yhtäaikaa aivan älytön, kertakaikkisen nerokas ja erittäin toimiva. Kyberpunkista kiinnostuneille Snow Crash on pakkoluettavaa.

Avainsanat: franchising, hakkerit, kyberpunk, mafia, science fiction, Sumer, uskonto, virtuaalitodellisuus, virukset

Jos kaipaat vakavia aiheita, tarjoaa Kansanmurha (englanniksi osuvammin Xenocide) pohdittavaa. Planeetta Lusitanialla aiotaan tuhota, koska siellä asuu koko ihmiskuntaa uhkaava virus. Harmi vain, että paikalliset elämänmuodot ovat riippuvaisia viruksesta... Tähtien sodassa ei mietitty moraalisia näkökulmia, kun Kuolontähti tuhosi planeettoja. Tässä kirjassa mietitään sitten siitäkin edestä.

Kirja on mielestäni nerokas. Tilanne ei ole missään nimessä mustavalkoinen, vaan hyvinkin mutkikas. Card luo joukon mielenkiintoisia ja persoonallisia henkilöhahmoja erilaisine tarpeineen ja pistää koko porukan miettimään varsin mielenkiintoisia metafyysisiä ja moraalisia kysymyksiä.

Vain yksi asia estää minua suosittelemasta tätä teosta kaikille heti. Kansanmurha on nimittäin jatko-osa, ja avautuu paremmin aiemmat osat lukeneille. Ei kuitenkaan syytä huoleen: aikaisemmat teokset, Ender ja Kuolleiden puolustaja ovat aivan yhtä hyviä, Ender jopa parempi. Enderiä lukemaan, siis, ja sen jälkeen tämän mainion teoksen pariin.

Avainsanat: avaruusoliot, biologia, moraali, science fiction, uskonto, virukset

Ihmiskunta on tuhon oma: 2000 vuotta vanha lipas paljastaa sisältään ikävänpuoleisen ruttoviruksen, joka leviää maanosasta toiseen tappaen kaiken väestön. Amerikkaan virus ehtii tietenkin viimeiseksi, joten jotain voi olla vielä tehtävissä. Ihmiskunnan viimeinen linnake kilpistyy Los Alamosin huippulaboratorioihin, joissa tiedemiehet ja -naiset yrittävät kloonata virukselle vastustuskykyisen ihmisen vuodelta nolla. Ongelmia odotetusti seuraa, kun käpälöidään Jeesuksen oletetulta kuolinpaikalta kotoisin olevia luita.

Kirja vaatii lukijalta melkoista uskoa ja omaksumista, juonen uskottavuus kun on välillä pahasti koetuksella. Lisää huomautettavaa löytyy henkilöistä, joiden motiivit jäävät toisinaan epäselviksi. Myös teoksen maailmankuva hämmästyttää: Etelä-Amerikkaa ei mainittu tekstissä kertaakaan ja Eurooppakin ohitettiin parilla lauseella.

Hyvääkin sanottavaa toki on: kirja on aiheeltaan varsin kiinnostava "mitä jos"-ajatusleikki ja käsittelee ajankohtaisia teemoja ajatuksia herättävästi. Itseäni kiehtoi ehkä eniten uskonnollinen tematiikka ja uskonnollisen hurmoksen synty ja seuraukset. Puutteistaan huolimatta Vuosi nolla on siis varsin mukaansatempaavaa luettavaa.

Avainsanat: biotekniikka, ihmiskunnan tuho, Jeesus, uskonto, virukset