Kirjavinkit

Tuomas Vimma: Gourmet

Kini — Tue, 02 Dec 2008 15:51:13 +0000

Tuomas Vimma on suosikkini ihan kielellisten jippojen takia. Gourmet on Vimman kolmas kirja ja taattua tavaraa. Kirjassa uidaan gastronomian aaltoihin ja lyödään taas yli niin, että roiskuu.

Vimma on kirjailija, joka ei haluakaan olla uskottava. Kirjan juju on se, että provosoidaan, ylilyödään, liioitellaan ja snobbaillaan niin, ettei sitä ymmärrä, jollei lähde oikealla asenteella. Kirja on niin herkullinen juuri siksi, että se viihdyttää sillä, kuinka pitkälle voidaan mennä. Kielellinen tykitys on sitä luokkaa, että siitä ei voi kuin nauttia, jollei suorastaan hengästy.

Vimma näkee vaivaa kirjassa, koska lopussa on mittava lähdeluettelo. Vaikka teksti on helppoa luettavaa, niin ihan vasemmalla kädellä se ei ole syntynyt. Gourmet oli Helsinki-trilogian viimeinen. Nyt jään kyllä odottamaan lisää, mutta mitä seuraavaksi?

Tuomas Vimman kaksi edellistä kirjaa ovat mainosalan maailmasta kertova Helsinki 12 ja Toinen, joka kertoo esikoiskirjailijan elämästä. Helsinki 12:ssa puhutaan slangia, "Punavuoren esperantoa". Se ei häiritse, jos tykkää ja minä ainakin olin kovin ihastunut. Lisäksi kirjoissa snobbaillaan merkkivaatteilla ja gourmet-ruoilla.

Tavalliselle tallaajalle Vimman maailma on kuin olisi Liisa Ihmemaassa. Voin suositella kaikille ja varoittaa, että älkää ottako vakavasti. Pilke silmäkulmassa näitä lukee suurella riemulla.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: egoismi, elämäntapa, huumori, kulinarismi, satiiri, seksuaalinen käyttäytyminen, sukupuolielämä
Muista osallistua kilpailuun!
Gourmet BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Matti "Rag" Paananen: Savanni : Runomatkoja Itä-Afrikkaan

Irja — Tue, 02 Dec 2008 06:31:45 +0000

Runoja ja kuvia matkoilta Itä-Afrikasta; Keniasta 1990, Tansaniasta 1991 sekä Keniasta 1997. Kuvat ja runot tukevat toisiaan saumattomasti, tämä on runollis-dokumentaarinen runokokoelma. Rag Paananen on säveltäjä, taidemaalari ja runoilija, jotka kaikki kyvyt ovat käytössä myös tässä kirjassa.

Runot vievät suoraan Afrikkaan, savanneille, miettimään savannin avaruutta. Avaruutta, joka on erilainen kuin meren avaruus ja äärettömyys. Elämä on kuitenkin myös kuolemaa, sanoo leijona, joka joutuu välillä syömään ruohoa ruuan puutteessa.

Paananen näyttää rakastavan savanneja, tuntee ne — tai ei tunne tarpeeksi. Haluaa sinne uudestaan ja kokea ja nähdä niin paljon kuin mahdollista. Tuntea itsensä pieneksi. Kirjoittaa siitä muillekin. Kokoelman runojen aiheet ovat vaihtelevia, liftareista, kaupungeista ja lentolipuista siirrytään suvereenisti savannien avaruuteen ja eläimiin, iltaiseen nuotioon sekä omanlaiseensa hiljaisuuteen.

Rag on myös vihitty masaiksi 1997, arvonimeltään hän on Oloiboni (Laibon). Tekijän mukaan kuva ja sana ovat yhtä, ja kun niihin liittyy matka ja matkan melodia ja rytmi, syntyy taideteos, joka ei ole vain heijastuma elämästä vaan elämä itse.

Minä pidin runojen rauhallisuudesta. Niitä lukiessa todella näkee ympäristön, missä ne on kirjoitettu. Ja eniten pidin jälleen kirjan lopun lyhyistä, mietelauseenomaisista kirjoituksista. Esimerkiksi:

Menneet kauhut
kaikuvat tulevaisuudessa
kuin huuto rotkossa.

Runot ovat lukemisen arvoisia, pääset niin lähelle Afrikkaa kuin mahdollista matkustamatta sinne itse!

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: Afrikka, kokoelma, luonto, runot
Muista osallistua kilpailuun!
Savanni : Runomatkoja Itä-Afrikkaan BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Harri Kumpulainen: Pelin henki

Irja — Mon, 01 Dec 2008 01:14:46 +0000

Novellikokoelma, jossa tapahtuu — jotakin outoa ja absurdia nimittäin. Varsinkin kokoelman lyhyet mininovellit ovat minun mieleeni. Ne ovatkin tarinoista oudoimpia, mitä vain voi tapahtua lopussa. Eikä ainakaan sitä, mitä odotit!

Tätä kirjaa en sovittelisi mihinkään lokeroon, sellaista lokeroa ei vain ole. Tälle on olemassa aivan oma lokeronsa jossakin scifin ja kauhun sekä pelon ja ahdistuksenpoikasen välissä, pieni kolo, jonne sen sijoitan.

Omia suosikkejani ovat ehdottomasti alun mininovelli Vaaksa, jossa ”olipa kerran” muuttuu todeksi, mutta toki oudolla tavalla. Novellissa Kaulaan ollaan menossa juhliin presidentin luo ja insinöörieversti odottelee vaimoaan jo kolmatta tuntia — tämän vain sovitellessa joitakin killukkeita kaulaan.... Myös novellissa Suukko tapahtuu jotakin absurdia, lukija tosin tajuaa tämän vasta aivan viime riveillä.

Mukava yllätys puolestaan kirjailijalle on näön heikkeneminen putkinäöksi tarinassa Putki, joka johtaa lopulta ammatinvaihtoon ja elämän merkittävään parantumiseen usein tavoin. Porakone on myös ehdottomasti kokoelman helmiä; kirjastonhoitaja alkaa parantaa omalla tavallaan kirjaston valikoimia poistaen ensin huonokuntoisia kirjoja, sitten vanhoja kirjoja, tietokirjoja ja muuta. Tarinan lukekoon jokainen itse, en voi paljastaa lopputulosta näin kirjojen ystävänä.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kokoelma. Kumpulainen on lyhimmissä novelleissa parhaimmillaan. Lähes kaikissa tarinoissa on oma jipponsa, jota lukija ei välttämättä heti huomaa — kunnes jää itsekin ihmettelemään mitä oikein tapahtuikaan. Ja kaikissa tarinoissa tapahtuu, jotakin.

Suosittelen vaikka matkalukemiseksi tarinoiden lyhyyden vuoksi, mutta älkää ihmetelkö, jos pärskähtelette ympäriinsä tai vilkuilette pelokkaasti bussikuskia. Älkääkä pelätkö, jos joku tulee lyömään vetoa kanssanne tai haluaa pelata pokeria. Sinulta voidaan tiedustella myös äänestyskäyttäytymisestäsi. Kaikkihan on mahdollista! Myös se, että sinua tulevat noutamaan lopulta ne mukavat nuoret valkotakkiset miehet, joilla on mukaan veikeä takaa napitettava paita...

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: absurdi, absurdit tarinat, kauhu, kokoelma, novellit, outous, science fiction
Muista osallistua kilpailuun!
Pelin henki BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon

Katja — Fri, 28 Nov 2008 18:08:29 +0000

Sanat, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen tästä kirjasta ovat kaunis ja herkkä. Kirja kuvaa katkelman pariskunnan, Klausin ja Lilianin elämää. Arkkitehti Klaus ja kielenkääntäjä Lilian toteuttavat unelmaansa ja muuttavat valkoiseen omakotitaloon maalle. Naapurissa asuu alusta asti heitä kiehtova, boheemi pariskunta, jonka menneisyyteen liittyy synkkä salaisuus.

Arki muuttaa Lilianin ja Klausin suhdetta ja lopulta vaikuttaa siltä, että suhde ja unelmatalo ovatkin lähinnä kulissia. Kerronta on herkkää ja loppuun saakka arvoituksellista. Visuaalisia kokemuksia kuvaillaan erityisen tarkasti ja parisuhteen arki tuntuu todelliselta. Pienet katkelmat valottavat myös suhteen alkua ja loppu on yllätyksellinen.

Yleensä en tykkää lukea liian taiteellisia kertomuksia, joissa jätetään lukijan varaan tulkinta siitä, mitä oikeastaan tapahtuu. Tässä kirjassa kuitenkin nautin taiteellisen kauniista kielestä ja visuaalisuudesta, tarkasta kuvauksesta ja kerronnan arvoituksellisesta vihjailusta, sillä tarina oli kuitenkin myös tarpeeksi suoraan kerrottu ja konkreettinen.

Luin tarinaa suurella mielenkiinnolla loppuun asti. Lopulta jäin vielä ihmettelemään mitä kirjan nimellä haluttiinkaan sanoa. Suosittelen lämpimästi kaikille kaunista kieltä ja silti melko nopealukuista tunnelmavälipalaa kaipaaville lukijoille! Tarjolla on hienojakoista ihmissuhdedraamaa.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: arkielämä, arvot, ihmissuhteet, maaseutu, salaisuudet, unelmat
Muista osallistua kilpailuun!
Naiset katsovat vastavaloon BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Yasmina Khadra: Attentaatti

Elina — Thu, 27 Nov 2008 21:35:38 +0000

Nukkumaan käydessään kirurgi Amin Ja’fari on väsynyt ja turhautunut. Hän on yöhön asti taistellut niiden ihmisten hengestä, jotka eivät kuolleet jo paikalla, kun itsemurhapommittaja oli iskenyt nuorten täyttämään baariin. Aamuyöllä poliisin soitto herättää Aminin. Baari-iskun tehnyt terroristi oli hänen vaimonsa Siham.

Amin ei voi uskoa. Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta, ei pienintäkään merkkiä. Arabitaustainen pariskunta oli elänyt rauhallista elämää hienossa telavivilaiskodissaan, josta kotietsinnässäkään ei löydy epäilyttävää. Aminin on pakko selvittää itselleen, mitä Sihamille oli tapahtunut, ja hän lähtee kulkemaan Sihamin jälkiä taaksepäin. Sillä tiellä hän tulee tuta monta totuutta.

Algerialainen, ammattisotilaan uran jättänyt Mohammed Moulessehoul kirjoittaa edelleen Yasmina Khadran nimellä, jolla hän loi kirjallisen maineensa upseeriaikanaan; pseudonyymin henkilöllisyys paljastui vasta 2001. Attentaatti kuuluu fundamentalismin problematiikkaan paneutuvaan trilogiaan, jonka muut teokset ovat Bagdadin kutsu sekä suomentamaton The Swallows of Kabul.

Tämä on rankka lukukokemus, koska se on niin todentuntuinen ja koska kirjailija ei valitse puolta lukijan puolesta. Mutta jos sen kestää, kirja tuo hiukan valaistusta, vaikkei valoa, tämänkin päivän uutisiin.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: arabit, Israel, juutalaiset, jännityskertomukset, psykologiset romaanit, salaisuudet, terrorismi
Muista osallistua kilpailuun!
Attentaatti BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Ilkka Mujunen: Laurin näköinen mies

Mikko — Thu, 27 Nov 2008 19:04:24 +0000

Enpäs olekaan lukenut vähään aikaan kirjeromaania. Tässä kirjassa lähetellään kirjeitä 1960-luvun suomalaisesta pikkukylästä, Majulasta, jossa tapahtuu erikoisia asioita. Ensimmäisessä kirjeessä saatetaan hautaan Lauria, paikallista merkkihenkilöä, joka kesken tiukan ylämäen nousee arkusta kävelemään saattojoukon perässä.

Tiukimmasta todellisuuskäsityksestä otetaan siis vapauksia. Lauri osoittautuu kaveriksi, joka ei suostu kuolemaan sovinnolla, vaan jatkaa osana Majulan elämää. Kirjan päähenkilö, kirjeitä kaukomaille häipyneelle ystävälleen kirjoitteleva Elias, on Laurin ystävä, joka on monenlaisten asioiden keskellä: Laurin kuolema, Laurin nouseminen kuolleista, kaipuu eron jälkeen vaimon mukana mennyttä poikaa kohtaan ja niin edelleen.

Laurin näköinen mies on pieni kirja, jossa on lämpöä ja selittämättömiä tapahtumia. Tarinassa on veijariromaanin ja maagisen realismin aineksia. Mainio teos, mukava kirjallinen välipala, jossa riittää ihmeteltävää.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Yksi kommentti
Avainsanat: 1960-luku, kirjeromaanit, kuolema, pikkukylät
Muista osallistua kilpailuun!
Laurin näköinen mies BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Deborah Rodriguez: Kabulin kauneuskoulu

Elina — Tue, 25 Nov 2008 17:17:43 +0000

Afganistanista saa yleensä lukea vain vakavia kirjoja ja ikäviä uutisia. Tämä kirja on paikoin hulvattoman hauska. Se ei muuta tositapahtumia, mutta kirjoittaja on ilmeisen repäisevä tyyppi. Niin täytyy olla, kun amerikkalainen nainen, kampaaja (ja vanginvartija!) hylkää hulttiomiehensä, jättää kaksi poikaansa mummolaan ja lähtee syyskuun 11. päivän jälkeen muslimimaahan humanitaariseen työhön — perustamaan kauneuskoulun. Eikä siinä kaikki. Hän päätyy järjestettyyn avioliittoon afgaanin kanssa… jolla osoittautuu olevan Saudi-Arabiassa jo yksi vaimo ja seitsemän lasta.

Debbien kehitysprojekti ei ole blondivitsi vaan tositarina, joka mainitaan muuallakin kuin hänen omassa kirjassaan. Kauneuskoululle oli oiva tilaus. Kulttuurisesti ennestäänkin miesten alistamat naiset oli piiskattu ankaraan talibanikuriin, josta he vasta alkoivat vapautua. Kabulissakin käytettiin vielä yleisesti burqaa. Kampaamot oli lopetettu ja hajotettu talibanien ajalla. Kauneusala olisi varma leipäpuu ja oman rahan tuoman itsenäisyyden lähde monelle yritteliäälle afgaaninaiselle. Mutta Debbiekään ei ehkä etukäteen tajunnut, miten valtavan tärkeää myös naisten keskinäinen tuki ja vapaammat tuulet ovat hänen oppilailleen.

Kirja on varsin ajantasainen, se ilmestyi viime vuonna ja on näin nopsasti suomennettu. Maan yhteiskunnalliset ongelmat, eri kansanosien ikivanhat konfliktit ja vuosikymmenien sotimisen painolasti esittäytyvät siinä kaunistelemattomina. Eikä lähitulevaisuus lupaa paljon parempaa. Lopussa Debbie jääkin miettimään, oliko mistään mitään hyötyä. Minulle jäi toiveikas olo, ettei Debbie turhaan herännyt joka aamu ensin mullan rukouskutsuun ja sitten kukontolvanan kiekaisuun — kauneusopettajan työ Kabulissa ei mennyt hukkaan.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: Afganistan, islam, Kabul, kulttuurien kohtaaminen, muistelmat, naisen asema
Muista osallistua kilpailuun!
Kabulin kauneuskoulu BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Turo Kuningas: Työkalupakki : Välineitä

Kini — Tue, 25 Nov 2008 11:08:04 +0000

Työkalupakki on esikoisteos ja ei ollenkaan hullumpi. Tämä Kalevi Jäntin palkinnolla palkittu kirja on herkullista luettavaa. Turo Kuningas tarinoi pienillä tarinoilla vähän kaikkea ja tyylillä, eikä jätä kylmäksi. Voisi sanoa, että Kuninkaalla on sana hallussa ja ajatukset lennokkaita.

Kirja sopii kaikille, miehille ja naisille. Minulle naisena ei niinkään jääkiekkojutut menneet perille, mutta asiaan perehtyneille ne jutut ovat varmasti mukavaa luettavaa. Miehen asema on aika keskeistä, mutta se kyllä kiinnostaa naisiakin.

Jos ei jaksa juonellisia kertomuksia, niin silloinkin juuri tämä kirja on sopiva. Ei tarvitse keskittyä siihen, miten juoni kulkee, vaan voi nautiskella hauskoista kannanotoista.

Turo Kuninkaalta odotan kyllä lisää!

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: esseet, miehen asema
Muista osallistua kilpailuun!
Työkalupakki : Välineitä BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Flann O'Brien: Kolmas konstaapeli

Mikko — Tue, 25 Nov 2008 10:04:41 +0000

Kirjan päähenkilö aloittaa tarinan tekemällä ryöstömurhan kumppaninsa kanssa. Saalis piilotetaan, eihän sitä sovi heti ottaa itselleen. Pitää antaa tilanteen jäähtyä. Lopulta saalista lähdetään noutamaan ja päähenkilö saa kunnian mennä noutamaan saaliin sisältävän mustan lippaan murhatun miehen talosta.

Noutokeikka saa kuitenkin kummallisen käänteen, kun talossa odottaa murhattu mies itse. Ymmärrettäköön, ettei miehen kuolemasta ollut mitään epäilystäkään, joten on luonnollista, että päähenkilömme kokee melkoisen järkytyksen.

Siitä alkaa sellainen surrealistinen pyöritys, ettei paremmasta väliä. Kertoja kohtaa kaksi kummallista konstaapelia, joiden maailma tuntuu pyörivän polkupyörien ympärillä. Toisella konstaapelilla on outo atomiteoria, toinen rakentaa erikoisia kirstuja — vaan entäs sitten se kolmas konstaapeli?

Unenomaisella logiikalla ja logiikattomuudella etenevä Kolmas konstaapeli hämmästyttää ja kummastuttaa pientä lukijaa. Tarina on science fictionia, postmodernia romaania, surrealismia, hulvatonta ivaa tieteilyä kohtaan, synkkää kauhistelua, mielikuvituksen lentoa. Lukemisen arvoista outoutta, siis. Tämän jälkeen et enää koskaan suhtaudu polkupyöriin varomattomasti!

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: Irlanti, murhat, poliisit, polkupyörät, science fiction, surrealismi
Muista osallistua kilpailuun!
Kolmas konstaapeli BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Petri Hannini: Franz ja Kapteeni Nemon Sukellusvene

Hannu — Tue, 25 Nov 2008 07:04:05 +0000

Franz on viettämässä kesää mummolassa ja haaveilee joen varrella, kun äkkiä joesta nousee sukellusvene mukanaan kapteeni Romppainen ja tämän erikoinen miehistö. Sukellusveneretkue on matkalla Afrikkaan, mutta ilmeisesti eksynyt pahasti suunnasta. Niinpä selkeitä navigointitaitoja osoittava Franz pestataan matkaan mukaan, ja alkaa melkoisen kummallinen seikkailu.

Kapteeni Nemon Sukellusveneessä matkustava Franz hortoilee veneen mukana ympäri maailman meriä ja tapaa matkallaan omituisia otuksia, kuten savoa solkkaavan vihreän taksin kattovalon, huonokuuloisen Mauri Mureenan sekä terttukaupalla geenimuunneltuja puhuvia banaaneja. Kaikkein suurimpaan vaaraan joudutaan kuitenkin merirosvokapteeni Puusilmän ja hänen verenhioisen miehistönsä kanssa. Lopulta koittaa viimeinen, ratkaiseva kaksintaistelu!

Sarjakuvapiirtäjänäkin tunnetun Petri Hanninin esikoisromaani Franz ja Kapteeni Nemon Sukellusvene vuodelta 1999 on suoraviivainen ja hauska nuortenkirja, jossa kirjailija on antanut mielikuvituksensa assosioida varsin vapaasti ja värikkäästi. Hannini marssittaa tutkailtavaksi todella kummallisen henkilö- ja tapahtumasarjan, jonka käänteitä on käytännössä mahdoton ennakoida.

Aluksi hieman sekava ja turhankin kokeellinen tarina lähtee kunnolla liikkeelle loppua kohti tultaessa. Jännitys kasvaa merirosvojen hyökkäysten myötä, ja lopputulosta voi pitää nuorelle lukijalle vähintäänkin onnistuneena. Jukka Lemmetyn kuvitus tuo mieleen Quentin Blaken rosoisenkauniin kynänjäljen Roald Dahlin teoksista ja itse asiassa itse tarinakin on omassa järkevässä järjettömyydessään kunniakas Dahlin juttujen sukulaisteos.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: merirosvot, meriseikkailut, nuortenkirjat, puhuvat luontokappaleet, sukellusveneet
Muista osallistua kilpailuun!
Franz ja Kapteeni Nemon Sukellusvene BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Mila Teräs: Pimeän taivaan kilta

Irja — Mon, 24 Nov 2008 13:19:22 +0000

Ensimmäistä vuottaan Turussa historiaa opiskelevat nuoret perustavat keskiaikaseuran, syövät räättikkäpataa ja suunnittelevat ja valmistavat oikeita aikakauden vaatteita. Samalla seuran perustajiin kuuluva Sella alkaa seurustella Jonnin kanssa, joka yllättäen pyrkii vetäytymään itseensä. Sellakin kuvittelee näkevänsä jotakin metsässä. Jonnille taas vainoojat tulevat ääninä ja häilähtävinä hahmoina.

Nuorten tarinan vierellä kulkee toinen kertomus, kertomus keskiajalta. Valpurista, joka syyttä syytettynä leimataan spitaaliseksi. Valpuri joutuu lähtemään talosta, ensin paimeneen ja sitten pakenemaan kirkonkirottuna ja elämään metsän antimilla. Hänen elämäänsä hallitsee peili ja entinen elämä Turussa, jonne hän lähtee sinnikkäästi pyrkimään. Tarkoituksena on etsiä ehkä elossa oleva veli ja sukulaisia. Matkalla Valpuri tapaa Pertun, komean pyhiinvaeltajan. Perttu on luotettava ja kulkeekin osan matkaa Valpurin seurassa.

Jossakin vaiheessa Sellan ja Valpurin mielet tuntuvat yhtyvän, metsässä, unissa, pimeässä — kumpi kokee toisensa vai onko kaikki kuvittelua ja vilkasta mielikuvitusta? Vai muistuttavatko tarinat toisiaan sattumalta, tekeekö aika tepposiaan? Sellalle alkaa avautua sukupolvien pituus, myös geneettinen koodi kiinnostaa. Jonni taas haluaa eroon maailmasta, mutta joutuukin sairaalaan. On oikein epäillä, eivät kaikki ihmiset aina tahdokaan hyvää tai kaunista. Valpurinkin tarinassa epäilyt saavat sijansa, mutta hänet todetaankin terveeksi. Oliko luultu spitaali vain yhteisön vaikutusta vai jotakin muuta? Tehosivatko tietäjän taiat vai oliko spitaali jotakin muuta?

Kiinnostava kirja sekä keskiajalla elävästä naisesta että nuoren naisen arjesta ja harrastuksista, rakkaudesta ja sen mahdollisuuksista. Suosittelen kaikille hieman mystisestä pitäville, keskiaikafriikeille ja toki kaikille muillekin. Teräs osaa leikkiä kielellä ja tietää, mistä kirjoittaa. Keskiaikaa koskevat osuudet ovat erittäin kauniisti kirjoitettuja ja hyvin asiantuntevia niin haltijoiden, tietäjien kuin arkisten asioidenkin osalta.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: keskiaika, nuoret
Muista osallistua kilpailuun!
Pimeän taivaan kilta BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Pasi Karppanen: Hekuman huipulla : Eroottinen sf/f-antologia

Irja — Mon, 24 Nov 2008 01:49:17 +0000

Erotiikkaa löytyy useinkin sf-kirjoista, mutta varta vasten järjestetyn kirjoituskilpailun satoa esitellään nyt tässä. 54:stä novellista 9 on valittu edustamaan erotiikkaa, ei pornoa. Erotiikka nähdään monenlaisena, kauhukulttuurissa yleensä vampyyrit edustavat myös erotiikkaa. Scifissä taas usein pariudutaan vieraalta planeelta olevien tai muuten erilaisen olentojen kanssa. Tässä kuitenkin on turvauduttu mahdottoman luoviin keinoihin tuoda erotiikkaa esiin. Ihmisen ja erityisesti scifin kirjoittajan mielikuvitus on todella rajaton.

Yhdeksää novellia ei voi ajatella laittavansa paremmuusjärjestykseen, kaikissa on oma viehättävä tai ovela juonensa. Itse heti ensimmäisen kerran kirjan luettuani pidin suosikkina Harri Erkin Resonanssia ja Markku Penttilän Näkymätöntä sydäntä, erityismaininnan kekseliäisyydestä antaisin myös Jenny Kangasvuon Käenmunille. Kaikissa on jotakin erityisen koskettavaa. Toki muutkin ansaitsevat kukin oman mainintansa, mutta nämä aivan erikseen. Luin kirjan vielä toisenkin kerran, koska osa novelleista on kovin lyhyitä. Edelleen nämä jäivät ainakin omiksi suosikeikseni.

Resonanssissa kuuloimplantti tuottaa naiselle muutakin erityistä mielihyvää konsertissa kuin kolmen tenorin laulun ja klassisen musiikin. Seuraavaksi kannattaakin odotella bassoa, bassot ovat aivan järisyttävän hyviä, kirjaimellisesti! Näkymätön sydän taas kertoo koulupojan tyypillisestä haavetytöstä, vähän vanhemmasta, pitkästä ja upeasta Cashista. Lopulta hän päätyy seuraamaan tyttöjen jumppatuntia kauko-ohjattavan ja ajastettavan kameran avulla. Tällöin hän saa tietää jotakin, jonka editoi ettei paras ystäväkään pääse selville eräästä tärkeästä luonteenpiirteestä tai ehkä se ei ole luonteenpiirre vaan erikoinen taipumus. Hän jää kuitenkin edelleen unelmoimaan Cashista ja siitä, mitä vain Cash voi tehdä — tähdet, tähdet, luoksenne tulla jo vois. Erittäin hieno nuoruuden ja kaipauksen kuvaus muutenkin.

Käenmunat taas on ehkä hiukan perinteisempää scifiä, käet eivät ole enää lintuja, vaan vaarallisia mutantinomaisia otuksia. Ne munivat kuitenkin aina muiden pesiin – ja aukkoihin. Tässä päästään myös teknisempään, mielenkiintoisesti toteutettuun ongelmanratkaisuun ja loppuun. Onko loppu sitten onnellinen — sitä ei tiedä kukaan! Ainakin seikkailuun lähtenyt nuori nainen on tyytyväinen ja onnellinen käkien kanssa, samoin ainut käkien luota koskaan palannut mies. Miehellä onkin vain yksi muisto ja tavara jota hän hellii — aito käenmuna.

Hienoja tekstejä ja kulttuuriteko julkaista tällainen antologia kirjoituskilpailun perusteella. Ehdotonta luettavaa kotimaisen scifin ystäville, vastaavaa koostetta ei ole aiemmin julkaistu. Julkaisijana ovat siis Suomen Tieteiskirjoittajat ry. ja Turun yliopiston Tieteiskulttuurikabinetti ry.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: antologia, erotiikka, novellit, scifi
Muista osallistua kilpailuun!
Hekuman huipulla : Eroottinen sf/f-antologia BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Donald E. Westlake: Kuuma kivi

Hannu — Sun, 23 Nov 2008 18:17:06 +0000

Kun John Dortmunder vapautuu vankilasta ehdonalaiseen, on häntä odottamassa vanha kaveri Kelp, jolla on heti tarjota loistokeikka. Pienen afrikkalaisen valtion kansallisaarre, suuri smaragdi, on joutunut naapurimaan haltuun, ja se pitäisi nyt saada takaisin alkuperäiselle omistajalleen. Kivikin olisi vielä sopivasti näytteillä New Yorkissa. Eli ei muuta kuin ryöstösuunnitelmaa punomaan.

Keikka ei tietenkään mene ihan niin kuin pitäisi. Yksi asia johtaa toiseen, ja pian Dortmunder kumppaneineen löytää itsensä rosvoilemasta toinen toistaan omituisemmista paikoista. Murto vankilaan? Poliisiasemalle? Mitä vielä! Kovan onnen smaragdi tuntuu kantavan jonkinlaista kirousta mukanaan.

Donald E. Westlake on jo 1960-luvulla uransa aloittanut tuottoisa ja arvostettu amerikkalainen dekkaristi, joka taitaa pikkukelmeistä kirjoittamisen. Vuodelta 1970 peräisin oleva Kuuma kivi on oivallinen kieli poskessa kirjoitettu sopivasti huumorilla höystetty seikkailu, jossa juonenkäänteet ovat rivakoita ja yllättäviä, henkilöhahmot herkullisia ja dialogi nasevaa. Kirjan pohjalta on tehty vuonna 1972 Robert Redfordin tähdittämä elokuvakin.

Itse nautin silloin tällöin tällaisista kepeistä välipaloista. Varmasti moni muukin rikoskirjallisuuden ystävä voi Kuuman kiven kanssa viettää mukavan iltapuhteen tai parikin.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: dekkarit, huumori, New York, pikkurikolliset, ryöstöt
Muista osallistua kilpailuun!
Kuuma kivi BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Bo Carpelan: Kesän varjot

Joni — Fri, 21 Nov 2008 19:30:27 +0000

Kesän varjot tuntuu välillä enemmän soljuvalta runoelmalta kuin romaanilta. Se ei ole ollenkaan paha asia, sillä Carpelanin kirjoitustyyli on miellyttävää ja raskaatkin asiat tuntuvat hieman kevenevän. Itse huomasin monessa kohdassa tulkitsevani tekstiä kuin runoa, enkä miettiväni romaanityylisesti, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kirjassa on paljon takautuvia tapahtumia ja lukiessa joutuukin usein miettimään, mitä hetkeä nyt eletään. Toiset asiat kuvataan hyvin tarkasti, toiset taas unenomaisina muistoina. Tarina kertoo Mattias Bergmarkin matkasta lapsuuden maisemiin, joka voi yhtä hyvin tapahtua pään sisäisenä kuin fyysisenä matkana. Kerrontanäkökulma vaihtelee paljon lapsen ja aikuisen välillä, mutta paketti pysyy kuitenkin hyvin kasassa.

Kuin istuisi loppukesän iltana keinussa ja antaisi ajatuksen lentää yhtään estelemättä. Kulkea mielessään nykyisen ja menneen välillä ilman rajoja. Samanlaista tunnelmaa koin Carpelanin teosta lukiessani. Välillä kahlataan tummissa ja syvissä vesissä, mutta silti hyvin rauhoittavasti. Suosittelen.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | 3 kommenttia
Avainsanat: lapsuus, muistot, paluu lapsuuteen, vanhempi-lapsisuhde
Muista osallistua kilpailuun!
Kesän varjot BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh

Kari Hotakainen: Syntisäkki

Hannu — Fri, 21 Nov 2008 15:37:33 +0000

Jumala loi musiikin, ja Piru loi rock-musiikin. Tämä lienee kohtalaisen yleisesti tunnettu fakta. Harva sen sijaan tietää, että nämä työt tapahtuivat itse asiassa 1900-luvun alkuvuosina Suomessa, jossakin Iisalmen ja Kajaanin välillä. Tämä on kuitenkin totta, ainakin mikäli Kari Hotakaista on uskominen.

Hotakainen seuraa useiden kertojanäänten avulla maallikkosaarnaajan ja rengin pojan Juhani Purasen matkaa Takapajulan töllistä Hornankattilan suureksi blues-tähdeksi Kolkko-Joosepiksi. Piru kertoo vaikutuksestaan Juhaniin, kuulijat kommentoivat pirun kertomusta, Kolkko itse selittää tähdeksi tulemista ja tähtenä olemista. Jumalan sanaa kuullaan myös, kuten Jumalan sanan kuulijoitakin. Tuloksena on melkoinen soppa, tiivistempoinen kielellä iloitteleva luomiskertomus tyypilliseen Hotakaisen tyyliin. Hän saarnaa, rähjää, valittaa ja kaahaa. Samalla tulee selvitettyä perinpohjin musiikin aidot perämetsäläiset syntysanat.

Syntisäkki ei kuulu ehkä aivan Hotakaisen parhaimpien teosten joukkoon, mutta hyvän maun se silti jättää. Hotakainen kokeilee erilaisia tyylejä ja näyttää taitonsa persoonallisen proosan kirjoittajana. Hän kirjoittaa vakavissaan pilke silmäkulmassa. Paikoin teksti todella hersyttävän terävää, mikä ei tietenkään Hotakaisen ystäville tule minään yllätyksenä. Jos Hotakainen muuten maistuu, on Syntisäkki taattua laatua.

© Kirjavinkit, 2008. | Arvostelu Kirjavinkkien sivuilla | Ei kommentteja
Avainsanat: blues, luomiskertomukset, musiikki, synnintunto, uskonnollisuus
Muista osallistua kilpailuun!
Syntisäkki BookPlus.fi-kirjakaupassa

Feed enhanced by Better Feed from Ozh