Margaret Atwood : kaikki arvostelut

Odysseia kertoo Odysseuksen mittavista vuosikymmeniä kestäneistä harharetkistä. Kotona uskollisesti odottavan Penelopen kuulumisia tarina käsittelee niukemmin. Tähän huutavaan vääryyteen on tarttunut Margaret Atwood, jonka Penelopeia on nokkela ja suorasukainen tarina siitä, mitä kotirintamalla tapahtui.

Tarinaa kertoo Penelope, joka on jo kuollut, eikä siksi säästele sanojaan. Penelopen elämän lisäksi kirjasta aukeaa 12 hirtetyn palvelusneidon tarina. Kirja yhdistelee mielenkiintoisella tavalla erilaisia kerronnan muotoja, kuten modernia rikosromaania, oikeussalidraamaa ja antiikin teatteria.

Avainsanat: Kreikka, myytit, Odysseus, Penelope

Margaret Atwood on hyvä kirjoittamaan vakuuttavia scifitarinoita. Oryx ja Crake on sellainen. Ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka tapahtumat voisivat edetä tavalla, joka johtaisi kirjan kuvaamaan todellisuuteen.

Tarinaa kertoo Snowman, joka asuu kummallisessa ja karussa maailmassa ja tekee matkan menneeseen. Samalla kirjan lukijalle paljastuu, kuinka Snowmanin maailma on saanut alkunsa. Tapahtumat paljastuvat vähän kerrassaan, siten, että kirjaa on vaikea päästää käsistään.

Atwood on loistava kirjoittaja ja Oryxin ja Craken tarina on mitä mielenkiintoisin. Kirja on ehdottomasti kiinnostavimmasta päästä viime aikoina lukemaani scifiä ja mukavaa pehmeämpää vastapainoa Reynoldsin ja Banksin kovemmalle, teknologiaan keskittyvälle scifille.

Avainsanat: geeniteknologia, ihmiskunnan tulevaisuus, science fiction, ylikansalliset yhtiöt

Vaihtoehtoinen menneisyys. Talon ullakolta on löytynyt sanelunauhoja, joilla ydinlaskeuman saastuttamassa maailmassa vuosia sitten elänyt nainen kertoo tarinansa. Kiihkoilijoiden liike on ottanut vallan Yhdysvalloissa. Synnytyskelpoiset naiset ovat orjia säteilytettyjen ihmisten yhteisössä.

Voisiko tällaista oikeasti tapahtua? Ydinsota, vainoja, pakkotyöleirejä… ja toisaalla tapauksettomassa ansassa, näennäisen normaalissa yhteisössä tarkkailun alla munasoluja hautovia naisia, jotka eivät omista omaa ruumistaan, eivät pysty edes tappamaan sitä.

Luin kirjan ensimmäistä kertaa ehkä hädin tuskin yläasteikäisenä. Silloin se järkytti; uudelleen luettuna vuosi sitten järkytti eri tavalla. Kun uskoo alati vapaampiin oloihin, ei jaksa ymmärtää, miten tietyiltä henkilöiltä voitaisiin enää ottaa kaikkia oikeuksia pankkikortin käytöstä alkaen pois. Sotakin tuntuu kaukaiselta, vaikka sitä jatkuvasti jossain käydään. Atwoodin päähenkilöön, jolla on vain omistajansa nimi erottamaan hänet muista kaltaisistaan, kuitenkin samaistuin vahvasti. Oma ruumis on sen verran pyhä.

Avainsanat: ihmiskunnan tulevaisuus, naiseus, orjuus, science fiction, yhteiskuntakritiikki