Ilkka Auer : kaikki arvostelut

Ilkka Auer kertoo nettisivuillaan Hyisen haudan olevan se tarina, josta koko Lumen ja jään maa sai aikoinaan alkunsa. Siksi tähän Nonnan tarinan kolmanteen osaan oli erityisen kiinnostavaa tarttua. Nonnasta on tullut myrkrida, varjoissa vaeltaja, eli voimakas varjoja hallitse noita. Varjojen hallitseminen ei kuitenkaan riitä, vaan Nonnan pitää saada haltuunsa valta pakkaseen ja jäähän.

Kaukana etelässä, Nawyrissä, puhutaan ennustuksesta, jonka mukaan Jäänoita tulee ja tuhoaa Nawyrin. Erinäiset tahot näkevät Nonnassa ennustuksen toteuttajan, josta seuraa luonnollisesti Nonnalle koko joukko varsin häijyjä vihollisia, jotka näkisivät Jäänoidan mieluiten kuolleena.

Nonna oppii uusia taitoja, vahvistuu noitana aikaisempaa voimakkaammaksi ja joutuu hyvin jännittäviin seikkailuihin. Tarina jatkuu kiinnostavana, eikä tätä kirjaa ole helppo laskea käsistään. Auerin kirjailijanlahjoista voidaan keskustella, mutta Hyisen haudan juoni on mielenkiintoinen ja talven kuvaus edelleen kaunista. Suomalaista fantasiaa parhaimmillaan, siis.

Avainsanat: fantasia, lohikäärmeet, magia, noidat, talvi

Nonna-tytön tarina alkoi Sysilouhien sukua -kirjasta. Nonna on päätynyt Hiidenkynnen Jäänoidan suojatiksi. Tällä kertaa tarina ei pyöri täysin Nonnan ympärillä: pohjoisessa Noridiumissa alkaa valtataistelu, kun Routahallin kuningas kuolee. Kuninkaan tytär Freya on nuori, eikä raavaiden sotaherrojen mielestä sovi valtaistuimelle.

Varsinkin julma Sysipään Ingolf vastustaa Freyan valtaa ja juonii vallankaappausta yhdessä  Synkhallin pimeyden voimien kanssa. Nonna, joka on alkanut päästä käsiksi noitavoimiinsa, ystävystyy Freyan kanssa ja joutuu luonnollisesti tapahtumien keskipisteeseen ja pääsee sankariksi, halusi tai ei.

Siinä missä Sysilouhien sukua oli kiehtova maailma, jossa kuljetettiin melko tavanomaista tarinaa, tässä toisessa osassa on ehdottomasti kiinnostavampi juoni. Tarina pääsee kunnolla siivilleen. Takakansi sanoo Varjoissa vaeltajan olevan itsenäinen jatko-osa, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa, sen verran kiinteästi tarina edellisestä osasta jatkuu - Sysilouhien sukua kannattaa siis ehdottomasti lukea ennen tätä.

Juonen langat vedetään siististi pakettiin, eikä mitään selkeää juonikuviota jää varsinaisesti kesken, mutta Nonnan kohtalo ja maailman suuret linjat kiinnostavat yhä sen verran, että sarjan lukemista on ehdottomasti jatkettava.

Avainsanat: fantasia, fantasiamaailmat, juonittelu, magia, noidat, talvi, viikingit

Joskus kannattaa katsella kirjastossa lastenosastolle, sillä sinne piilotetaan hyviä kirjoja. Sysilouhien sukua, Lumen ja jään maa -fantasiasarjan ensimmäinen osa, on sellainen. Ilkka Auerin esikoisteos on tyylikäs nuortenkirja, joka miellyttää varmasti myös aikuisia fantasiakirjallisuuden ystäviä.

Sysilouhien sukua kertoo 11-vuotiaasta Nonnasta, joka joutuu lemmikkijääkarhunsa kanssa melkoisen seikkailun keskelle. On ensimmäinen kesäpäivä, kuten monina vuosina aikaisemmin, mutta Nonnaa pelottaa: kesäksi onnea tuovia kukkia on paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ennusmerkit pitävät paikkansa, sillä Nonnan perhettä kohtaa suuri epäonni.

Tästä alkaa huikea seikkailu pohjoisessa. Kirja sijoittuu Auerin luomaan fantasiamaailmaan, joka muistuttaa lähinnä viikinkiaikaa. Nimistö on epämääräisesti germaanista viikinkilainaa ja maailma lumen ja jään hallitsema. Kirjan hyinen talvisuus miellytti minua kovin. Auerin roolipelitausta ei varsinaisesti yllätä; Lumen ja jään maa -roolipeli olisikin looginen jatko kirjasarjalle.

Juoneltaan Sysilouhien suku ei suuria yllätyksiä tarjoa, ainakaan fantasiakirjallisuudet perusteet tuntevalle lukijalle. Nonnan matka vaatimattomasta pikkutytöstä suuren kohtalon toteuttajaksi pitää kuitenkin otteessaan. Kyseessä on selkeästi nuortenkirja: lapsipäähenkilö, hillitysti väkivaltaa, ei seksiä tai edes romantiikkaa (mutta ystävyyssuhteita ja vanhemmanrakkautta), pahimmissakin vastoinkäymisissä on apu lähellä... Hyvä ja paha eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia kuin tämänkaltaisissa kirjoissa yleensä.

Sysilouhien sukua pärjää kuitenkin raikkaudellaan ulkomaisille kilpailijoille mallikelpoisesti, ja suosittelisin tätä kyllä oitis nuorille (ja vähän vanhemmillekin) fantasian ystäville. Itsekin taidan lainailla kirjastosta sarjan muut osat, varsinkin kun tämä ensimmäinen osa on juoneltaan lähinnä vasta tulevan pohjustusta - tämä on vasta Nonnan tarinan alku.

Avainsanat: fantasia, fantasiamaailmat, jääkarhut, lapset, lohikäärmeet, magia, talvi, viikingit