Paul Auster : kaikki arvostelut

Paul Auster tunnetaan parhaiten 1980-luvun puolivälissä kirjoittamastaan New York -trilogiasta, josta tuli hänen läpimurtonsa romaanikirjailijana. Ennen tätä Auster kirjoitti runoja ja teki käännöksiä. Aikaan ennen New York -trilogiaa sijoittuva Yksinäisyyden äärellä on hieman erilaista Austeria. Se on omaelämäkerrallinen teos tulvillaan tarkkanäköistä pohdiskelua ja omien juurien ja vaikuttimien analysointia. Lisäksi nimensäkin mukaisesti se tutkii ihmisen yksinäisyyttä, sen syitä ja seurauksia, useasta eri näkökulmasta. Alkujaan jo vuonna 1982 julkaistu teos on suomennettu vasta 2005. Erkki Jukaraisen käännös on mainio.

Yksinäisyyden äärellä jakautuu kahteen suunnilleen yhtä pitkään osaan. Ensimmäinen osa, Näkymättömän miehen muotokuva, on kirjoitettu 1979, heti kirjailijan isän kuoleman jälkeen. Tässä Auster tutkii, miksi hänen isänsä jäi jotenkin kylmäksi ja etäiseksi hänelle ja hänen perheelleen. Isän tavaroita penkoessaan Auster löytää lopulta isän lapsuudesta suuren tragedian, josta isä oli aina vaiennut. Toisaalta Auster on katkera isälleen, toisaalta taas haluaa ymmärtääkin. Näkymättömän miehen muotokuva on tiivis ja tunteikas purkaus, reilun sadan sivun kokonaisuus, joka oli pakko lukea yhdeltä istumalta.

Jälkimmäinen osa, Muistin kirja, on edellistä osaa hajanaisempi. Vähitellen isän kuoleman jälkeen Austerin avioliitto hajosi ja Auster joutui totuttelemaan elämään yksin. Vuosina 1980 ja 1981 kirjoitettua Muistin kirjaa Auster tuntuu kirjoittavan enimmäkseen itselleen, mutta myös pienelle pojalleen. Se sisältää erilaisia muistumia ja takaumia Austerin nuoruuden Pariisin-vuosilta, vanhoista ystävistä ja niin edellen. Lisäksi se sisältää suuren määrän kirjallisuussitaatteja ja niiden analysointia mitä moninaisimmista lähteistä.

Yksinäisyyden äärellä on hyvä kirja. Paul Austerin kirjojen ystävät saavat tästä lisävalaistusta kirjailijan taustoihin. Lisäksi kirjan tyyli on taatua Auster-laatua. Paul Auster on filosofinen, psykologinen, syvälle pureutuva ja älykäs kirjoittaja, joka tietää, miten asiat ilmaistaan tarkasti ja tyylikkäästi. Kiinnostava kirja erityisesti alkupuoleltaan, suosittelen kaikille älyköille.

Avainsanat: erot, isät, kirjallisuus, muistelmat, New York, Pariisi, yksinäisyys

New York -trilogia koostuu kolmesta lyhyestä romaanista. Lasikaupunki, Aaveita ja Lukittu huone kertovat jokainen oman tarinansa, mutta niissä on myös paljon yhteistä tapahtumia ja nimiä myöten. Lopussa lukija alkaa helposti miettiä, että onko kyse samasta tarinasta, joka on kerrottu eri henkilön näkökumasta.

Teoksen arvostelun voisi kiteyttää yhteen sanaan: Loistava! Etenkin trilogian avaava Lasikaupunki on todella taidokasta tekstiä. Se on jännittävä, oivaltava, mutta menee samalla syvälle ihmismielen sisään. Oman lisämausteensa tuo se, että kirjoittajan täysi kaima (tai kaimat) on seikkailussa mukana.

Austerin yksi tavaramerkeistä on se, kuinka pienet tai suuremmat sattumat saattavat yhtäkkiä kääntää koko tarinan aivan erilaiseksi. Yksilön tarpeet, toiveet ja päähänpistot sekä toimiminen niiden johdattamana toimii avaimena herkullisiin tarinoihin.

Tätä lukunautintoa suosittelen lämpimästi. New York -trilogia ilmestyi tänä vuonna suomenkielisenä pokkarina.

Avainsanat: itsetuntemus, katoaminen, kirjallisuus, kirjoittaminen, New York, ulkopuolisuus, varjostaminen, yksinäisyys, yksityisetsivät