Jonathan Carroll : kaikki arvostelut

Jonathan Carroll on amerikkalainen kirjailija, jonka tyylilajina on pääasiassa maaginen realismi, slipstream tai moderni fantasia. Suomalaiset reaalifantastikot saisivat Carrollista myös oivaa vahvistusta riveihinsä. Vuosikymmeniä Wienissä asunut Carroll kirjoittaa näennäisen realistista fiktiota, jossa ennemmin tai myöhemmin todellisuus nyrjähtää sijoiltaan. Puhuvia koiria, henkimaailman juttuja, periaatteessa mitä tahansa voi tapahtua. Carrollin maailmoissa maaginen on usein täysin luonnollista.

Carrollin teoksissa esiintyy tiettyjä peruselementtejä. Monet kirjoista vähintäänkin piipahtavat Wienissä - Carroll onkin kaupungille tehokas matkailumainos. Myös koirat, erityisesti bullterrierit, ovat hyvin tavanomainen ilmiö Carrollin kirjoissa, ja usein näissä koirissa on jotain erikoista.

Monet Carrollin kirjoista liittyvät toisiinsa: kirjoissa esiintyy samoja henkilöitä, joista jokaista tarkastellaan lähemmin jossain tietyssä kirjassa. Crane’s View’n pikkukaupunki New Yorkin lähistöllä on yksi tällainen yhteys, Answered Prayers -kirjasarja on toinen rykelmä yhteenliittyneitä teoksia. Kirjoja ei tarvitse lukea jossain tietyssä järjestyksessä, vaan tutuista henkilöistä ja paikoista voi nauttia niihin törmätessään.

Tämä kokoelma kerää yksiin kansiin 19 novellia Jonathan Carrollilta. Novellit on julkaistu pääasiassa 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa ja julkaistu eri lehdissä. Englanninkielinen The Panic Hand on itse asiassa laajennettu versio jo vuonna 1989 ilmestyneestä Die Panische Hand -kokoelmasta.

Novellit ovat taattua tavaraa eli juuri sitä, mitä Jonathan Carrollilta odottaa. Lähes jokaisessa esiintyy koira, Jumalakin piipahtaa, kuolemanjälkeistä elämää pohditaan... mutta toki myös muita aiheita. Yhteistä novelleille on vähintään lievästi nyrjähtänyt ote todellisuuteen. Tyyli vaihtelee lämpimästä kauhistuttavaan, mutta synkeimmissäkin kauhujutuissa on joku humoristinen näkökulma.

Kuten novellikokoelmissa yleensä, joukosta löytää suosikkeja ja vähemmän kiinnostavia, mutta kokonaisuutena The Panic Hand on vakuuttava kokoelma erikoisia pikku tarinoita.

Avainsanat: fantasia, kauhu, koirat, novellit, outous, yliluonnollisuus

Ennenlukematon Carroll on aina tapaus. Kissing the Beehive aloittaa Crane's View -trilogian: bestseller-kirjailija Sam Bayer hakee epätoivoisesti uuden kirjan aihetta, kunnes muistaa lapsuutensa Crane's View'ssä tapahtuneen murhan. Bayer päättää kirjoittaa mystisen Pauline Ostrovan tarinan ja selvittää lopullisesti, kuka Paulinen murhasi.

Naissuhteissaan epäonninen Bayer saa elämäänsä uutta säpinää Veronica Lakesta, innokkaasta fanista ja täydellisestä naisesta — Veronica vaikuttaisi todellakin olevan kaikkea, mitä Bayer toivoo. Kirjan kirjoittaminen lähtee näissä olosuhteissa mukavasti käyntiin, mutta pian prosessi saa suorastaan pelottavia käänteitä.

Kissing the Beehive on poikkeuksellisen normaali kirja; siinä ei ole oikeastaan mitään yliluonnollista, toisin kuin Carrollin kirjoissa yleensä. Koiria sentään ja kyllä se Wienkin mainitaan, mutta yliluonnollisen puute ei kirjaa pilaa, päinvastoin: kirja piti otteessaan tiukasti ja pidänkin sitä yhtenä Carrollin parhaimmista teoksista. Suosittelen ehdottomasti jännärien ystäville!

Avainsanat: jännityskirjallisuus, kirjailijat, murhat, romanssit

Sleeping in Flame on Jonathan Carrollia parhaimmillaan. Walker Easterling on entinen näyttelijä, nykyinen käsikirjoittaja, joka kohtaa elämänsä naisen. Mitä enemmän Walker naiseen rakastuu, sitä oudommaksi tapahtumat käyvät. Walkerin ympäristö tuntuu suorastaan pulppuavan taikuutta. Tunnelma alkaa muuttua uhkaavaksi, kun taianomaiset tapahtumat alkavat vaikuttaa pahantahtoisilta.

Bones of the Moonin ja Outside the Dog Museumin kanssa samaan jatkumoon sijoittuva kirja on erinomainen perinteisen sadun uudelleentulkinta, joka heittää lukijalle yllättäviä käänteitä ja romantiikkaa. Jälleen kerran tapahtumapaikkana toimii Wien kaikessa kauneudessaan, muutenkin teemat pyörivät Carrollin vakioaiheissa.

Kirjan kannen kommenttia lainatakseni: olen todellakin kateellinen teille, jotka ette vielä ole tutustuneet Carrollin tuotantoon. Teillä on paljon hyvää edessänne. Jos joku kustantaja tätä lukee, ehdotan vakavasti Carrollin kirjojen suomentamisen jatkamista.

Avainsanat: ihmissuhteet, jälleensyntyminen, outous, sadut, satuhahmot, Wien

Joe Lennox on menestyksekäs kirjailija, jota menneisyys vainoaa. Joe oli tavallaan, enemmän tai vähemmän, vastuussa veljensä kuolemasta. Joe kirjoittaa veljensä elämästä novellin, josta tulee menestysnäytelmä. Sen tuotoilla Joe voi muuttaa Wieniin ja elää elämäänsä. Vaan mikä on menneisyyden hinta?

Wienissä Joen elämä hymyilee: hän pitää kaupungista, löytää ystäviä ja rakastuu - mutta väärään ihmiseen. Dramaattiset tapahtumat tuovat Joen taakaksi toisenkin kuolemantapauksen. Sen myötä kirjan fantastiset elementit saavat ilmaa siipiensä alle ja painajainen voi alkaa.

Voice of Our Shadow on kauniisti kirjoitettu ja nopeasti etenevä kirja. Pidin, vaan en yhtä paljon kuin muista lukemistani Carrolleista. Huonompikin Carrollin kirja on kuitenkin hyvä ja tämäkin oli ilo lukea.

Avainsanat: kauhu, kirjailijat, rakastuminen, uskottomuus, Wien

Lasisoppa on suoraa jatkoa Valkoisille omenoille, vaikka toimiikin myös itsekseen. Vincentin ja Isabellen tarina saa kuitenkin jatkoa, Wienin kauniissa maisemissa - ja vähän muuallakin, elämän ja kuoleman rajan molemmilla puolilla.

Meno on aivan yhtä höyrypäistä kuin Valkoisissa omenoissa ja samalla tavalla syvällistä ja maailmanmenoa ja elämän syvimpiä tosiasioita koskettavaa. Carroll on erinomainen kirjoittaja, joka sekoittaa vakavia pohdintoja ja hauskaa surrealismia varoituksetta ja yllättävillä tavoilla. Erinomainen kirja, se riittää.

Avainsanat: jälleensyntyminen, kaaos, kuolema, outous, rakkaus, Wien

Jonathan Carrolliin voi luottaa. The Marriage of Sticks on kiehtova, mystinen ja vauhdikas kirja. Alku vaikuttaa tavanomaiselta, mutta sitten seuraa yllättävä käänne, joka tekee tarinasta kaikkea muuta.

Kauniisti kirjoitettu kirja kiitää paikoin ehkä hieman turhankin vauhdikkaasti, mutta se lienee hinta, joka tiiviydestä (kirjassa on alle 300 sivua) on maksettava. Carrollin kirjoissa tämä tuntuu olevan tyypillistä, jossain kohtaa lukija yksinkertaisesti putoaa kärryiltä, kun kummallisia tapahtumia seuraa yksi toisensa perään. Onneksi Carroll vetää tarinan langat kasaan lopuksi varsin tyydyttävällä tavalla.

Kirja kuuluu The Wooden Sean kanssa samaan Crane's View -trilogiaan (kolmas osa on Kissing the Beehive); käytännössä se tarkoittaa hienovaraisia yhteyksiä saman tapahtumapaikan kautta.

Avainsanat: ihmissuhteet, koirat, kuolemattomuus, outous

Tyypillinen ei ole ehkä ensimmäinen adjektiivi, joka tästä kirjasta lukijalle mieleen tulee. Outside the Dog Museum on kuitenkin tyypillinen Jonathan Carroll -kirja: maaginen kertomus miehestä, jonka elämä menee sekaisin. Mukana ovat Carroll-vakiot Jumala ja mystinen bullterrieri.

Kirja kertoo maailmankuulusta arkkitehtinerosta Harry Radcliffestä, jonka käsittämättömän rikas sulttaani palkkaa rakentamaan koiramuseota. Siinä sivussa Radcliffe pallottelee kahden naisen välissä ja kertoo elämästään, erityisesti ajasta, jolloin sekosi. Museonrakennusprojekti on täynnä mutkia ja yllättäviä totuuksia elämästä ja ihmiskunnasta.

Taianomainen kirja, taattua Jonathan Carroll -laatua. Suosittelen.

Avainsanat: arkkitehtuuri, fantasia, hulluus, ihmissuhteet, koirat, outous

Cullen James on newyorkilaisnainen, joka alkaa nähdä unia kummallisesta Rondua-maailmasta. Meno muuttuu levottomaksi, kun unen ja todellisuuden raja alkaa hämärtyä. Unimaailmassa Cullen kohtaa syntymättömän lapsensa, Pepsin, jonka kautta päädytään melkoisiin seikkailuihin.

Kirja alkaa hivenen hitaasti, mutta loppu onkin jo niin jännittävä, että kirjaa tuskin malttaa laskea käsistään. Bones of the Moon on taas yksi sulka lisää Jonathan Carrollin hattuun.

Avainsanat: fantasiamaailmat, outous, unet, äitiys

Toinen Carroll-suomennos Valkoiset omenat ei ole edellistä tolkullisempi, mutta aivan yhtä kiehtova. Carroll osoittautuu todellakin erinomaiseksi ja omaperäiseksi kirjailijaksi, jonka tarinat osaavat yllättää.

Vincent Ettrichillä on ongelma: hän on kuollut. Jostain syystä Ettrich on kuitenkin palautettu elävien kirjoihin. Paljastuu, että hänellä on tehtävä, joka liittyy hänen syntymättömään poikaansa, josta pitäisi tulla maailmankaikkeuden pelastaja. Kirjan tarina on kummallinen, mutta sen päähenkilöt ovat kiinnostavia ja inhimillisiä, ja siinä juuri on kirjan vetovoima.

Avainsanat: jälleensyntyminen, kuolema, maailman pelastaminen, outous, rakkaus

Jonathan Carroll kirjoittaa erikoisia kirjoja. Tälläkään kertaa juonesta ei kannata tehdä isompaa numeroa etukäteen. Tarina alkaa, kun pikkukaupungin poliisipäällikön Frannie McCaben toimistoon kannetaan kolmejalkainen koira, joka ottaa ja kuolee. Frannie hautaa koiran, löytääkseen sen myöhemmin autostaan. Siitä alkaa melkoinen tapahtumien virta.

Tarina on kiehtova ja moniulotteinen. Mukana on jonkin verran tieteiskirjallisia elementtejä; tapahtumat ovat selvästi epätodellisia, paikoitellen jopa surrealistisia. Jostain syystä kirja toi mieleeni elokuvan Donnie Darko. Jos ei pelkää astua tuntemattomalle maaperälle lukiessaan, The Wooden Sea tarjoaa kerrassaan mielenkiintoisen souturetken.

Avainsanat: koirat, mysteerit, outous, science fiction