Douglas Coupland : kaikki arvostelut
Jumalan jälkeen
Mikko | 2.6.2008 |
Pysyvä linkki arvosteluun |
Hae BookMoochista |
Hae BookPlus.fi:stä |
Hae Amazonista
Douglas Coupland on luonut mainetta sukupolvikirjailijana. Jumalan jälkeen jatkaa samoilla radoilla. Coupland kirjoittaa auki ilman uskontoa kasvaneen sukupolven näkökulmaa joukossa pohdiskelevia tarinoita. Kirjan sävy on varsin mietteliäs ja sen tyyli, Couplandin pienten piirroskuvien koristelemat tekstikatkelmat, vain lisää kirjan tunnelmaa.
Tarinat ovat irrallisia, mutta pyörivät samanlaisten henkisten kysymysten äärellä. Mikä tekee ihmisistä ihmisiä? Mihin uskoa, kun ei ole mitään mihin uskoa? Mikä on elämän, kuoleman ja rakkauden merkitys? Vastauksia näihin elämää suurempiin kysymyksiin ei luonnollisesti kannata Couplandilta odottaa, mutta asioiden pohtiminen on arvokasta itsessään ja kirja onnistuu parhaimmillaan suorastaan koskettamaan.
En ole itse sitä sukupolvea, josta Coupland kirjoittaa. Kenties 1960-luvulla syntyneitä tämä kirja koskettaa syvällisemmin. Monet kirjan aiheista ovat kuitenkin siinä määrin yleisinhimillisiä, että itse kukin löytää Couplandin pienistä tarinoista jotain itselleen läheistä. Jumalan jälkeen on lämmintä arkifilosofiaa.
Avainsanat: elämä, filosofia, Kanada, kuolema, novellit, rakkaus, sukupolvet, uskonnollisuus, Yhdysvallat
Eleanor Rigby
Mikko | 20.4.2008 |
Pysyvä linkki arvosteluun |
Hae BookMoochista |
Hae BookPlus.fi:stä |
Hae Amazonista

Kuten nimestä voi päätellä, Eleanor Rigby kertoo yksinäisyydestä. Liz Dunn on yksinäinen ihminen, joka asuu steriilissä asunnossa, eikä tee elämällään mitään. Juuri kun Liz päättää etsiä elämäänsä rauhaa, tyhjästä ilmaantuu nuori mies. Mies on tuotu sairaalaan ja hänellä on ranneke, jonka mukaan hätätapauksessa Liziin on otettava yhteyttä. Kas kummaa, Lizin elämä kääntyy täysin päälaelleen.
Kirja alkaa vähän niin ja näin, mutta mitä pidemmälle kirjaa pääsin, sitä tärkeämpää oli jatkaa eteenpäin. Lopulta luin koko kirjan parilla istumalla. Pidin lukemastani: kirja on sopivan erikoinen, yllättävä, hauska ja koskettava. Käänteet ovat suorastaan absurdeja, mutta juuri siksi Eleanor Rigby onkin niin nautinnollista luettavaa. Eri aikatasoilla liikkuva kirja edistää eri juonilinjoja juuri sopivassa tahdissa, jotta lukija haluaa koko ajan saada vähän lisää.
Avainsanat: perhe, yksinäisyys