Steve Erickson : kaikki arvostelut

Steve Ericksonia pitäisi suomentaa. Joku kunnianhimoinen suomentaja saisi Ericksonin vahvan runollisesta kielenkäytöstä herkullisen haasteen itselleen. Rubicon Beach on kolmas lukemani Erickson ja asettuu sopivasti puoliväliin: The Sea Came in at Midnight on edelleen suosikkini, mutta tämä miellytti enemmän kuin Days Between Stations.

Elementit ovat tutunoloisia: unelias ja unenomainen tunnelma, raunioitunut Los Angeles, mystisiä henkilöhahmoja - tällä kertaa nainen, joka ajaa kirjan miehet epätoivoon pelkällä olemassaolollaan. Kirja jakautuu kolmeen irralliseen osaan, jotka kietoutuvat kuitenkin yhteen eri tavoin. Viimeinen kolmannes oli kirjasta heikoin ja olisi ehkä kaivannut lisää tiukkuutta. Siinä missä The Sea Came in at Midnight napsui kasaan voimalla, Rubicon Beachin palapelin kohdalla saa miettiä, ovatko kaikki palat alunperin edes samasta pelistä.

Jos siis kaipaa selkeyttä ja loogisuutta, tämän kirjan kanssa ei pääse alkua pidemmälle. Ericksonia kehutaan omaperäiseksi visionääriksi, mikä tässä tarkoittaa ohueksi käynyttä kosketuspintaa todellisuuteen. Omalla kohdallani Ericksonin kirjat kulkevat rajalla: paljon hämärämpiä juttuja en enää välttämättä jaksaisi lukea, mutta nämä kutkuttavat mielikuvitusta sopivalla tavalla. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, asioita voi vain ottaa vastaan ja pyöritellä mielessään.

Avainsanat: Los Angeles, mysteerit, outous, science fiction

Lauren osasi lapsena kutsua kissoja luokseen. Nyt hän on naimisissa Jasonin kanssa. Jason on kilpapyöräilijä, joka pettää Laurenia lukemattomien eri naisten kanssa. Michel taas herää muistinsa menettäneenä ja lähtee etsimään itseään vain muutaman vihjeen varassa. Kolmikko kohtaa ja ajautuu törmäyskurssille maailmassa, joka on muuttumassa raunioiksi: Los Angeles peittyy hiekkamyrskyihin, Pariisi pimenee, Venetsia kuivuu kasaan.

Kuin vahingossa kirja kertoo myös tarinan 20-luvun Pariisista ja aikakautensa mielipuolisimmasta elokuvahankkeesta. Kuten The Sea Came in at Midnightissä, kaikki asettuu lopulta jollain tapaa kohdalleen. Ericksonin teksti on jo debyytissä rikkaan runollista, lauseiden kauneutta voi ihastella, vaikka tarina liitääkin paikoin varsin kaukana tästä maailmasta.

Avainsanat: ihmissuhteet, Los Angeles, muistinmenetys, Pariisi, rakkaus, Venetsia

17-vuotias Kristin karkaa kotoa vuosituhannen lopun lähestyessä. Kristin vastaa kummalliseen lehti-ilmoitukseen ja löytää uuden kodin apokalyptologin luota. Maailmanlopuntutkija ajoittaa kalenterillaan uuden millenniumin alun vuosituhannen vaihteen sijasta Pariisiin, vuoden 1968 toukokuuhun.

The Sea Came in at Midnight on hämmästyttävää ilotulitusta. Säädyttömät tapahtumat vievät mukanaan joukkoa ihmisiä, joiden polut koskettavat toisiaan usein, mutta eivät kohtaa kunnolla koskaan. Kirja on ihmeellinen kirjallinen palapeli, jonka osaset loksuvat kohdalleen voimakkain iskuin. Mistä kirja kertoo - en minä tiedä, mutta lukukokemus oli silti nautinnollinen.

Tämä kirja kannattaa lukea tiiviisti taukoja pitämättä; voi myös olla mielenkiintoinen hanke tehdä kaavio, johon sijoittaa uudet tuttavuudet.

Avainsanat: Kalifornia, maailmanloppu, Pariisi, todellisuuden luonne