Ursula K. Le Guin : kaikki arvostelut

Changing Planes on salaovela kirja. Se on periaatteessa varsin leppoisaa luettavaa, kokoelma viihdyttäviä kertomuksia erikoisista maailmoista. Tarinat on kerrottu matkakertomusten tai sosiaaliantropologisten artikkelien muodossa. Mieleen tulee hakemattakin Swiftin Gulliverin retket, vaikka Changing Planes ei aivan yhtä satiirinen olekaan.

Kirja kertoo viidestätoista erilaisesta maailmasta, joihin voi päästä vierailemaan hallitsemalla erityisen ulottuvuudenvaihtamistekniikan. Jostain syystä tämä tekniikka toimii parhaiten silloin, kun on lentokentällä vaihtamassa lentokonetta (on helppo arvailla, mitä Le Guin pitää lentokoneella matkustamisesta).

Viidentoista maailman joukossa on mielenkiintoisia tapauksia. Osa on puhdasta humoristista satiiria, kuten Hegn, jossa lähes kaikki ovat aatelisia. Yendi ja Gy osoittavat, miten houkuttelevallakin asialla, kuten kuolemattomuudella tai lentämisellä, voi olla synkkä puolensa. Joukkoon mahtuu monta todella kiehtovaa tarinaa, mutta oma suosikkini taitaa kuitenkin olla Seasons of Ansarac, jossa yhdistyy mielenkiintoinen maailma ja hyvin kerrottu tarina.

Avainsanat: antropologia, huumori, novellit, satiiri, science fiction, yhteiskunta

Nimensä mukaisesti Four Ways to Forgiveness sisältää neljä tarinaa, pitkänovellia, jotka käsittelevät samoja aiheita hieman eri näkökulmista. Kaikki sijoittuvat Wereliin ja Yeowelle, kaukaisille kaksoisplaneetoille, joilla ihmiskunta on jaettu omistajiin ja omistettuihin. Kirjan tapahtumien aikoihin Yeowe, entinen Werelin orjatyövoimalla riistetty siirtomaa, on vapautunut kahleistaan ja orjuus on purkautumassa Werelilläkin.

Kirjan kantavia teemoja ovat orjuus ja vapaus, omistaminen ja oikeudenmukaisuus. Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia tarkastellaan maailmassa, jossa orjuuden lakkauttaminen ja ihmisarvo ei koske kaikkia. Entinen näkyvä jako omistajiin ja omistettuihin on poistettu, mutta näkymätön jako valtaapitäviin miehiin ja alistettuihin naisiin on yhä olemassa.

Le Guin on etevä kirjailija, kuten aina. Nämä neljä tarinaa, jotka kietoutuvat toisiinsa yhdistävien aiheiden ja henkilöiden kautta, ovat hyvin kirjoitettuja ja kiehtovia. Ensimmäinen, Betrayals on kepeän pohdiskelevaa, viimeinen A Woman’s Liberation jo varsin raskasta luettavaa. Raskasta, mutta antoisaa.

Avainsanat: Hain, ihmisoikeudet, naisen asema, orjuus, science fiction, tasa-arvo, vallankumoukset

Rocannon’s World on LeGuinin varhaistuotantoa ja hainilaisten tarinoiden ensimmäisiä City of Illusionsin tapaan. Se on pieni, vaatimaton tarina Rocannonista, tutkimusmatkailijasta, joka tutustuu Fomalhaut II -planeetan alkuasukkaisiin. Planeetan asukkaat, muutama älyllinen rotu, ovat teknologisesti takapajuista, mutta urheaa väkeä.

Tilanne järkkyy, kun Rocannonin tutkimusryhmä joutuu kapinallisten hyökkäyksen uhriksi ja Rocannon jää planeetalle yksin ilman keinoja hälyttää apua. Mitä yksi mies ja joukko pronssikauden teknologialla varustettuja alkuasukkaita voi tehdä teknisesti edistyneelle viholliselle? Paljonkin, jos heillä on rohkeus ja ystävyys puolellaan, väittää Le Guin.

Ei kirjaa välttämättä kannata kovin kovalla työllä käsiinsä hakea, mutta kaikki kolme varhaista Hain-tarinaa sisältävä Worlds of Exile and Illusion -kokoomateos on lukemisen arvoinen.

Avainsanat: avaruusoliot, Hain, science fiction, ystävyys

Ursula Le Guin palaa Läntiselle rannalle. Sanan mahti ei jatka suoraan Näkemisen lahjasta, vaan on itsenäinen teos. Näkemisen lahjan päähenkilöt tosin esiintyvät tärkeässä sivuroolissa tässä kirjassa; Näkemisen lahjasta kannattaa aloittaa, mutta ilmankin pärjää.

Kirja kertoo Ansulin kaupungista, jossa asukkaat yrittävät selvitä miehittäjien ikeen alla. Viholliset, aldit, eivät siedä lukemista ja kirjoja ja pitävät Ansulin paikallisia jumalia vaarallisina demoneina. Kirjat on kätketty, eikä lukutaidollaan kannata kerskua. Nuori Memer, puoliksi suurta ansulilaista sukua, puoliksi aldi, joutuu vallankumouksellisten tapahtumien keskelle, kun kaupunkiin saapuu tarinankertoja Orrec Caspro Gry-vaimonsa kanssa.

Tarina etenee nopeasti ja taidokkaasti. Le Guin on erinomainen kirjoittaja. Myös Sanan mahti on suunnattu hieman nuoremmille lukijoille, mutta ei tämä varttuneempaakaan fantasian ystävää kylmäksi jätä. Le Guin on todellakin yksi ehdottomista suosikkikirjailijoistani - kaikkien näiden vuosien jälkeen hän osaa kirjoittaa yhä todella hyviä kirjoja. Tätä ei kannata ohittaa, vaikka fantasiakirjallisuudesta ei niin välittäisikään.

Avainsanat: fantasia, kirjat, Läntinen ranta, uskonto, vallankumoukset, valloittajat

Vuonna 1967 ilmestynyt City of Illusions edustaa Le Guinin tuotannossa varhaisempaa ja vähemmän tunnettua puolta; sitä ei ole esimerkiksi suomennettu. Se ei ole ihme, tarina on pieni ja vaatimaton. Samalla siinä on monia Le Guinille tyypillisiä piirteitä ja tarina sijoittuu Le Guinin laajempaan hainilaisten tarinoiden kontekstiin.

Kirja sijoittuu Pohjois-Amerikkaan, jossa ihmiskunta on hajaantunut pieniin yhteisöihin. Kaiken yllä hallitsevat shingit, näkökulmasta riippuen armeliaat vapahtajat tai petolliset maan sivilisaation tuhonneet valehtelijat. Kirjan päähenkilö on Falk, muistinsa menettänyt mies, jolla on kummalliset, epäinhimilliset kissansilmät.

Kirjan alkupuoli on mielenkiintoinen matka hieman toisenlaisen Pohjois-Amerikan halki shingien kaupunkiin, kirjan nimen illuusioiden kaupunkiin. Shingien valheet ovat Falkille melkoinen haaste. Vaatimaton teos ei ole Le Guinin suuria mestariteoksia, mutta taitavan kirjoittajan tasaista työtä.

Avainsanat: avaruusoliot, Hain, ihmiskunnan tulevaisuus, muistinmenetys, science fiction, valheet

Ursula Le Guin loistaa nuortenkirjojen kirjoittajana. Gifts - Näkemisen lahja - on erinomainen esimerkki tästä. Kirja kertoo kahdesta nuoresta, jotka kasvavat ylämailla, jossa sukulinjoissa kulkee maagisia ja vaarallisia lahjoja. Kumpikin nuorista ei kuitenkaan halua käyttää lahjaansa. Tarinan elementit - vastuu, vanhempien odotusten täyttäminen, vallankäyttö - ovat tuttuja ja toimivia.

Le Guin on omalla maallaan, fantasiamaailmassa, jossa taikuus on juurtunut syvälle maahan. Nuortenkirjana Gifts on oivallinen, mutta tarjoaa aikuisemmallekin lukijalle mukavan välipalan. Tarina jatkuu Voices-kirjassa, ja minua ainakin jäi kiinnostamaan, mitä Orrecille ja Grylle käy.

Avainsanat: fantasia, kasvukertomukset, Läntinen ranta, magia, velvollisuudentunto

Pimeälipas on valikoima Le Guinin kirjailijanuran alkuajoilta kootusta Wind’s twelve quarters -novellikokoelmasta. Tarinat sijoittuvat osin myöhemmästä tuotannosta tutuksi tulleisiin maailmoihin, Maamerelle ja Hainiin.

Jokainen tarina on runsas, kokonainen ja on niin hyvin taustoitettu ja rakennettu, että lukijaa jää kutkuttamaan, mitä kaikkea jäikään kertomatta. Aivan erityinen ilo on lukea Le Guinin itsensä joka novellille kirjoittamia alkusanoja.

Avainsanat: fantasia, Hain, Maameri, novellit, science fiction

Ursula K. Le Guin on oivallinen kirjailija ja erinomainen maailmojen luoja. Tämän kokoelman kahdeksan tarinaa tekevät Le Guinin maailmoista entistäkin elävämpiä. Kuusi kertomusta sijoittuu hainilaisten maailmaan. Pimeyden vasemman käden tapahtumapaikoilla käydään, samoin Sisämeren kalastaja -kokoelmasta tutulla O-planeetalla. Näiden planeettojen mielenkiintoista sukupuolielämää kuvaillaan elävien kertomusten kautta.

Muissa kertomuksissa tutkitaan, millainen olisi maailma, jossa vain yksi kahdestatoista lapsesta on poika, tai mitä voisi tapahtua massiivisen tuhon kokeneessa maailmassa. Le Guin tutustuttaa lukijat myös inkoilta vaikutteita saaneen kulttuurin tuhoon ja sukupolvialuksen välisukupolvien elämään.

Tarinat ovat mielenkiintoisia ja viihdyttäviä. Le Guinin peruskaava on “vieraannuta ja inhimillistä”: ensin kuvataan outo yhteiskunta, sen jälkeen osoitetaan, että sen jäsenet ovat inhimillisiä siinä missä mekin. Nämä kertomukset vahvistavat Le Guinin asemaa yhteiskuntatieteellisen scifin mestarina.

Avainsanat: Hain, kulttuurit, novellit, science fiction, sukupolvialukset, sukupuolet, tasa-arvo

Ursula Le Guin palaa vuosien tauon jälkeen Maamerelle. Tolkienin tapaan fantasiaansa uskoen hän selittää löytäneensä onnekkaasti Havnorin arkistoista hyvin vanhan kartan Maameren saarista, ja sen myötä on ollut tarpeen kuvata tapahtumia alueen historiasta ja myös trilogian jälkeisistä tapahtumista.

Historiallisista tapahtumista eniten kerrotaan Roken velhokoulun perustamisesta. Sudenkorento taas toimii siltana Tehanun ja Toisen tuulen välillä. Arkkimaagi Ged esiintyy eräässä novellissa, Gont ja velhot toisessa, ja viimeinen novelleista on ajaton rakkaustarina. Kirjan lopusta löytyy vielä mielenkiintoinen tietopaketti alueen kansoista, kielistä, historiasta ja magiasta.

Tämä kirja oli ilo lukea, on suurenmoista että Le Guin on vielä palannut Maamerelle. Toivottavasti paluu ei jää tähän ja Toiseen tuuleen.

Avainsanat: fantasia, fantasiamaailmat, lohikäärmeet, magia

Loistelias Maameri-trilogia on saanut uutta jatkoa! The Other Wind sijoittuu kronologisesti Tehanun jälkeen. Tehanu onkin kirjassa Gediä suuremmassa osassa. Kirjan alussa tarinaa kuljettaa kuitenkin kylävelho Alder, joka ei pysty nukkumaan, koska kuolleet ovat hänen kiusanaan. Alder päätyy Gedin puheille, ja käy ilmi että ongelma onkin itse asiassa hieman laajempi. Kyse on muustakin kuin vain yhden miehen unista.

Tarinaan nivoutuvat lopulta lohikäärmeet, Kargit, kuolleet ja taikuus. Tuollaisista elementeistä ei aivan helpolla selvitäkään… Le Guin kokoaa aineksista varsin mainion pienen romaanin (mikään tiiliskivi The Other Wind ei ole). Ennen kaikkea, kirjan tunnelma on kohdallaan - Maameri-trilogian maineella ei ratsasteta suotta, vaan tarina on mainio. Suosittelen ehdottomasti aiemmat kirjat lukeneille, vasta-alkajien kannattaa aloittaa Maameri-trilogiasta.

Avainsanat: fantasia, kuolema, lohikäärmeet, Maameri, magia