Arturo Pérez-Reverte : kaikki arvostelut

<Tuntematon hakkeri iskee Vatikaanin tietokoneisiin ja käy jättämässä viestin itse Paaville. Kirkon salaisen palvelun agentti, pappi Lorenzo Quart lähetetään Sevillaan ottamaan selvää kirkosta, joka viestin mukaan tappaa puolustautuakseen. Ruumiita on tullut ja kirkosta ja tontista sen alla kiistellään. Isä Quartin tehtävänä on ottaa selvää, mistä on kyse. Tehtävä ei vain ole aivan yksinkertainen.

Vauhdikkaalta kuulostavasta juonesta huolimatta Rummunkalvo on melko unelias teos. Tapahtumat etenevät hitaasti, hieman Miekkamestarin tyyliin. Viimeiset noin sataviisikymmentä sivua ovat kieltämättä mielenkiintoisia, mutta moni kärsimättömämpi lukija on siihen mennessä jo ehtinyt kyllästyä. Kehotan kuitenkin lukemaan kirjan loppuun asti; mielestäni loppu on riittävän palkitseva.

En kuitenkaan suosittele tätä ensituttavuudeksi Pérez-Reverten maailmaan. Flaamilainen taulu ja Yhdeksäs portti sopivat siihen tarkoitukseen paremmin. Kummatkin, varsinkin Flaamilainen taulu, ovat mielestäni paremmin kirjoitettuja. Rummunkalvon tarina ei ole huono, mutta kerronnassa olisi ehkä tiivistämisen varaa.

Avainsanat: Espanja, hakkerit, katolinen kirkko, mysteerit, periaatteet, Sevilla

Flaamilainen taulu kertoo flaamilaisesta taulusta - taulu esittää kahta aatelista pelaamassa shakkia. Viisisataa vuotta valmistumisensa jälkeen maalaus päätyy konservoitavaksi, jolloin maalin alta löytyy kätketty viesti: Quis necavit equitem? - Kuka murhasi ritarin?. Lause on viittaus viidensadan vuoden takaiseen murhamysteeriin, jota kirjan päähenkilö, Julia, alkaa selvittää.

Julia alkaa ystävineen selvittää mysteeriä, mutta tapahtumat saavat huolestuttavia käänteitä kun tauluun kätketty mysteeri siirtyy nykypäivään ja murhia alkaa tapahtua. Uhri toisensa jälkeen kuolee ja kohteena näyttäisi olevan Julia. Onnekseen Julialla on tukenaan värikäs ystäväpiirinsä.

Shakilla on merkittävä osa kirjassa; perustuuhan mysteerin ratkaiseminen taulussa kuvattuun shakkiotteluun. Shakin tuntemus auttaa kirjan parissa, mutta ehdoton vaatimus se ei ole. Murhamysteeri on riittävän jännittävä ilmankin, mutta kirja voi olla paikoin, keskittyessään enemmän shakkiin, hieman pitkästyttävä.

Avainsanat: historia, jännitys, Madrid, mysteerit, shakki, taidemaailma

Tällä kertaa Pérez-Reverte vie lukijansa 1800-luvun lopun Madridiin, keskelle valtataistelua. Isabel II on vallassa, mutta liberaali-antimonarkikot salaliittoilevat kaataakseen hallituksen. Tarinan pääosassa on kuitenkin mies, joka ei tästä juuri piittaa: miekkamestari Jaime Asterlolle tärkeää on vain miekkailu. Klassista ranskalaista koulukuntaa edustava Asterlo elää muutenkin katse menneeseen päin.

Hänet ravistelee nykyhetkeen Adela de Otero, kaunis nainen, joka haluaa oppia mestarin maineikkaan kahdensadan escudon piston. Asterlo, vanhanaikainen kun on, ei alkuun hyväksy miekkailevaa naista, mutta antaa kuitenkin periksi. Olisikohan antanut, jos olisi tiennyt mihin sen seurauksena joutuu?

Tarina etenee perin rauhallisesti ja vaatii kärsivällisyyttä. Kirjassa on 315 sivua, murhia alkaa tapahtua vasta noin sivun 200 paikkeilla. Sitä ennen käydään kiivaita keskusteluja kulmakuppilassa ja opetetaan miekkailua. Miekkailun ystäville kirja onkin varsin kiinnostavaa luettavaa. Termistö voi lajia tuntemattomalle olla työlästä, sekondit, priimit ja kvartit sinkoilevat yhtenään - itsekään, pari vuotta miekkailusta taukoa pitäneenä en muista mikä mikin on. Se tuskin estää kuitenkaan kirjasta ja murhamysteeristä nauttimasta, sillä tarina on jännittävä, vaikka ei Pérez-Reverten muiden kirjojen lailla mukaansa tempaakaan.

Miekkailua tuntemattomille hyvä yleiskuvaus lajista löytyy Miekkailuliiton sivuilta.

Avainsanat: 1800-luku, dekkarit, Espanja, miekkailu, salaliitot, salaperäiset naiset, vallankumoukset

Yhdeksäs portti on jännittävä ajojahti okkultismin ja Kolmen Muskettisoturin maailmoissa. Kardinaali Richelieu kummittelee taustalla, kun kirjaetsivä Lucas Corso selvittää erikoista mysteeriä. Seikkailun ohella voi nauttia paljastuvista salaisuuksista, viittauksista 1800-luvun seikkailukirjallisuuteen ja vanhoista kirjoista.

Kirjasta on tehty myös mainio elokuva, joka kuitenkin hukkaa yhden kirjan perusjuonista. Kirja voittaakin elokuvan kirkkaasti, joskaan Johnny Depp ei ole lainkaan kehno mielikuva kolean tunteettomalle Lucas Corsolle.

Avainsanat: bibliofilia, jännitys, kirjat, mysteerit, okkultismi