Philip Pullman : kaikki arvostelut

Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia (Kultainen kompassi, Salaperäinen veitsi ja Maaginen kaukoputki) on fantasiakirjallisuuden huippua. Vaikka kirjat ovatkin nuortenkirjallisuutta ja löytyvät monessa kirjastossa lastenhyllystä, ne houkuttelevat kiehtovaan maailmaansa myös aikuisia. Kasvukertomukset vaatimattomasta alusta maailman pelastajiksi ovat fantasiakirjallisuuden peruskauraa, mutta Lyra-tytön tarina erottuu joukosta positiivisesti.

Kirjan maailma on omaperäinen ja viehättävä. Pullman ei selittele asioita liikaa, vaan antaa ihmeen tunnun tehdä tehtävänsä. Tarina etenee nopeasti käänteestä toiseen ja pakottaa lukijan lukemaan vielä vähän eteenpäin. Tyhjäkäyntiä ei ole, eikä turhaa venytystä. Kirjat muodostavat hyvin yhtenäisen kokonaisuuden: kannattaa varmistaa, että koko trilogia on käden ulottuvilla, kun ensimmäisen osan aloittaa.

Erittäin hyvää nuortenkirjallisuutta Universumien tomusta tekee sen filosofinen perusluonne. Kirjalla on kaiken fantasiaseikkailun alla vahva sanoma, joka toivon mukaan tekee vaikutuksen sopivassa iässä olevaan nuoreen. Ajatus, jota kirja teroittaa lukijansa mieleen moneen kertaan ja aikuisesta näkökulmasta paikoin kenties turhankin alleviivaavasti, on erittäin tärkeä; se on ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita, mitä elämässä on opittavana. Siksi suosittelenkin Universumien tomua elämän tarkoitusta ja muuta syvällistä ja tärkeää miettiville nuorille: vauhdikkaan seikkailun takana on hyviä ajatuksia.

Lauran kirjavinkki Kultaisesta kompassista.

Avainsanat: fantasia, fantasiamaailmat, filosofia, kasvukertomukset, seikkailut

Moni enemmän aikuisille teemoiltaan sopiva fantasia on onnettomasti löytänyt itsensä lastenkirjojen osastolta. Tässä on fantasiakirja, joka oikeutetusti kuuluisi sinne (Kultainen kompassi voitti Guardian Children's Literature Awardin vuonna 1996), mutta löytyy tietenkin ainakin kirjastossa sieltä, minne se päällisin puolin kuuluu. Fantasiakirjojen tai niiksi määriteltyjen kirjojen sijainnista voisi varmasti keskustella pitkäänkin.

Kultainen kompassi on ensimmäinen osa Pullmanin Universumien tomu -–trilogiasta, jonka hän on kirjoittanut Miltonin Paradise Lost -–runoelman innoittamana. Universumien tomua on innostuksissaan menty vertaamaan jopa Taruun sormusten herrasta (ks. linkki). Tarinassa onkin omaperäisiä elementtejä, kuten daimonit (jokaisen ihmisen eläinhahmoiset henkiseuralaiset, jotka heijastavat ihmispuoliskonsa tunteita), höyryteknologia, jääkarhukansa ja lentävät noidat, joilla on suomalaiset nimet.

Juonikaan ei ole aivan huono, vaan vähintäänkin perustasoinen. Kaiken kaikkiaan kirjan täytyy olla hyvä, sillä sain sen luettua läpi huolimatta inhostani omasta mielestäni ärsyttävästi kuvattua lapsipäähenkilöä kohtaan. En näe syytä, miksi joku muu ei voisi kirjasta täysin sydämin nauttia.

Toisen näkökulman antaa Mikon kirjavinkki koko Universumien tomu -sarjasta.

Avainsanat: ihmiskaappaukset, lapset, mustalaiset, noidat, talvi