Juha Ruusuvuori : kaikki arvostelut

Nokian nuoriso-ohjaaja on valtavirtakirjallisuudeksi miellyttävän nyrjähtänyt tapaus. Siitä hyvästä se palkittiinkin Kuvastajalla. Lähitulevaisuuteen sijoittuva teos kertoo Nokialla kehitysyksikön pomona työskentelevästä Marcosta. Marco on Berliinissä asuva yksinhuoltajaisä, joka pyristelee stressin alaisena: pitkään kehitetty hanke on saavuttamassa päämääränsä.

Kirja alkaa dramaattisesti: Marco herää keskellä yötä, kun olohuoneen lattialla kierii irti leikattu naisen pää. Yliluonnolliset tapahtumat saavat tästä alkunsa, ja Nokian nuoriso-ohjaajasta kehittyykin oikein mainio kummitustarina, jossa hitusen hajamielinen naiskummitus vaeltelee ympäriinsä Berliiniä rakastaan etsien. Marcon nelivuotias on luonnollisesti reseptori, joka voi kummituksen nähdä.

Samaan aikaan toisaalla, Ruotsin siirtomaassa Delawaressa 1600-luvulla, nuori nainen tuomitaan mestattavaksi noituudesta. Vaan eiköhän tähänkin tarinaan joku kiekura kätkeydy...

Ruusuvuoren teksti soljuu eteenpäin mukavasti, luonnollisesti. Kertojat ajattelevat, jahkaavat, tuntuvat ylipäätään eläviltä. Aivan koko aikaa teksti ei imaissut mukaansa samalla teholla, mutta tarina kuitenkin kantoi loppuun asti ja hyvä niin, sillä loppu oli miellyttävä. Kirjassa on maukasta satiiriakin, Nokia-ulottuvuuden kautta. Ihmisille tarpeita tuottavaa viihdeteollisuuttahan tässä tökitään, eri suunnilta ja jotakuinkin osuvastikin.

Lukemisen arvoinen kirja siis, ja on aina mukavaa, että erilaiset fantasiaelementit löytävät tiensä kirjallisuuteen, jota ei sinänsä fantasiana kaupitella.

Avainsanat: Berliini, fantasia, kummitukset, Nokia, rakkaus, satiiri

Ryöstetty pyhimys (1995) on jännitystarina 1300-luvun kynnykseltä. Kristinusko on istutettu Suomeen, mutta syrjäseuduilla vanhat jumalat ovat yhä vahvoja. Kruunun keskittyessä sotimaan Novgorodia vastaan kirkko hallitsee Turkua omien nihtiensä turvin. Kauppa taas on saksojen käsissä.

Kun paavi julistaa piispa Henrik -vainajan pyhäksi, odotetaan pyhiinvaeltajien vilkastuttavan kauppaa niin, että Turusta kasvaisi oikea kaupunki. Mutta moni hamuaa pyhimyksen luita itselleen, sillä Euroopassa niistä saisi hyvän hinnan.

Juonitteluun sotkeutuu suomalainen kaupinalku Nicholas Grisefoth, joka on saanut liikanimensä epämuodostuneesta, siansorkkaa muistuttavasta jalastaan. Niilo ei jumalista ja legendoista perusta, mutta tavaran arvon hän ymmärtää. Asemiehekseen hän saa hulivilin saksalaisen musikantin Detmarin.

Osoittelevasti päähenkilö on nimetty kauppiaiden suojeluspyhimyksen mukaan. Hänen lemmikkikorppinsa, syöpäläisiä välipalakseen noukkiva Bonifatius, taas on paavin kaima. Pikkunokkelaa nimistöä täydentää Niilon kasvatusäiti Jomala-Freija kuin pyrkien kiteyttämään aikakauden jumalten ja kielten kirjoa.

Ruusuvuoren lyhyistä, suoraviivaisista virkkeistä ja haparoivasta vapaasta pilkutuksesta ei synny vanhan kielen vaikutelmaa. "Ajanmukaista" kieltä saavat edustaa sinne tänne ripotellut vanhanaikaiset sanat, pari kiemuraista kirjettä ja muutama kalevalainen runo.

Hupaisaa on, että Detmarin "onnahtelevalla kansankielellä" sepittämä pilkkalaulu yhtenään rikkoo kalevalamittaa, kun taas suomalaishahmojen runoissa on kaikkiaan vain yksi poikkeama. Lieneekö epäsuhta harkittu vai puolivahinko? Suomalaisten säkeet näyttäisivät poimitun Kalevalasta tai vanhoista loitsuista, jotka jo luonnostaan ovat ehtaa kalevalamittaa, Detmarin runo taas lienee kirjailijan oma luomus.

Ryöstetty pyhimys punoo kansanperinteellä ryyditetystä historiasta nykyaikaisen seikkailun. Hauskimmillaan se on vertauttaessaan laskelmoivat kristityt mutkattoman itsekkäisiin pakanoihin: tästä risteymästähän syntyi se, mitä nykyään pidämme suomalaisuutena.

Avainsanat: Henrik-piispa, historia, juonittelu, keskiaika, seikkailut, Suomi