Sheri Tepper : kaikki arvostelut

Tepperin naisten ja miesten asemaa ja luontoa käsittelevä tyyli jatkuu. Esimerkiksi Frescosta pitäneet pitävät varmaan myös tästä. Tepperin kirjat ovat taattuja uusien ajatuskulkujen synnyttäjiä.

Minua tosin henkilökohtaisesti harmittaa, että taas ihmiskunnan, tai -luonnon, ongelmiin ei löydy ratkaisua muuten kuin yliluonnollisita ja uskomatonta kautta. Toisaalta ajatuksen johtaessa toiseen olen alkanut nähdä asian siltä kantilta, että ehkä tapahtumien absurdius ja vieraus ovat tahallisia: ehkä niiden on tarkoitus osoittaa, että niihin ihmisten ongelmiin, joita Tepper käsittelee, ei totunnaisilla ajatuskuluilla löydy hyviä ratkaisuja. Olisi otettava askel taakse päin, katsottava asioita täysin uudella tavalla.

Yllättävät tapahtumat eivät olisi särähtäneet niin pahasti, ellei tarina olisi alkanut aivan normaaleiksi luokiteltavissa merkeissä.

Suosittelen silti. Kirjan suljettuani näin taas maailman hieman uudella tavalla.

Avainsanat: naisen asema, science fiction

The Fresco kertoo sci-fin suosikkiaiheesta: avaruusolennoista, jotka saapuvat Maahan omine tarkoitusperineen ja tuoden mukanaan ylivertaisen teknologiansa. Tällä kertaa tosin ET:iden aikomukset vaikuttavat todella vilpittömiltä. Tietenkään kaikki ei ole näin yksinkertaista: kaikenlaisia vastuksia ja epäilyksiä tulee tielle matkalla parempaan maailmaan. Jotain yhteistä Frescolla on Arthur C. Clarken Lapsuuden lopun kanssa.

Itse juoni ei ainakaan minua temmannut mukaansa vauhdikkuudellaan tai omaperäisyydellään. Kirjan ansiot eivät olekaan siinä, että lukija johdatellaan läpi moninaisten avaruusolentojen lajien kotiplaneetoiden ja perehdytetään niiden kulttuureihin, vaan se, mitä Tepper tahtoo täysin ulkopuolisten vierailijoiden kautta osoittaa meille itsellemme omasta maailmastamme (ja amerikkalaisesta yhteiskunnasta). Huutia saavat niin muslimien käsitys naisten asemasta kuin alkoholistit ja tupakoijat, sekä Yhdysvaltojen huumepolitiikka, NRA, koulunsa kesken jättäneet ja abortinvastustajat. Tepper onnistuu myös huipentamaan loppuratkaisun sangen hykerryttäväksi: jännitys säilyy aivan viimeiselle riville asti.

Kissa on todella nostettu pöydälle, ja mielikuvituksellisilla tavoilla ystävälliset muukalaiset selvittävät ihmislajin ongelmia. On kuitenkin lähinnä masentava ajatus, että ihmisten ongelmat eivät ratkea kuin avaruusolentojen keinoilla. Lukiessa sopii pohtia, millä oikeudella ylivertainen, vieras rotu oikein ottaa toisen valvontaansa sangen laajassa mittakaavassa, vaikka tarkoitus olisikin yksinomaan hyvä. Onko se vain näennäisen hyvä?

Nähdäkseni vuonna 2000 ilmestynyttä teosta ei ole ainakaan vielä suomennettu, mutta englanniksi lukeminen ei todellakaan ole haitta. Päinvastoin, englannin sukupuolet erottelevat persoonapronominit luovat olennaisella tavalla taustan avaruusolentojen oman sukupuolijärjestelmän ja yhteiskunnan ymmärtämiselle, ja näin maallikkona rohkenen arvata, että tämä on yksi suuri syy, miksi suomentamiseen ei ole ryhdytty.

Avainsanat: avaruusoliot, ensimmäinen yhteys, kulttuurien kohtaaminen, science fiction, vieraat ulkoavaruudesta, yhteiskuntakritiikki

Portti naisten maahan kertoo meidän maailmastamme massiivisen sodan jälkeen. Mikään varsinainen post-apokalyptinen kirja se ei ole, vaan pääpaino on muualla: miesten ja naisten välisissä suhteissa. Yhteiskunta on nimittäin jakautunut kahtia. Naiset asuttavat kaupunkeja lasten ja joidenkin harvojen miesten kanssa, vastuullaan oikeastaan kaikki. Miehet hallitsevat varuskuntia kaupunkien ulkopuolella, vastuullaan sotiminen. Sotaa käydään sivistyneesti, sivullisia vahingoittamatta. Naiset voivat keskittyä rauhassa viljelemään maata ja kehittämään tiedettä ja taiteita.

Tepperin luoma yhteiskunta on suorastaan utopia. Tässä maailmassa minäkin haluaisin elää! Naisten maan utopialle luo kontrastia katsaus toiseen yhteiskuntamuotoon, jota hallitsevat naisiaan alistavat ja omistavat miehet. Ero on räikeä, eikä Tepper tunne juurikaan armoa tai myötämielisyyttä tätä toista yhteiskuntaa kohtaan. En tiedä, tarvitseeko naisten maa moista, jotta sen erinomaisuus näkyisi, mutta kirjan juonen kannalta käänne on mielenkiintoinen.

Kirjassa on, kuten Tepperiltä odotan, hienoista yllätyksellisyyttä ja odottamattomuutta ja juoni, jonka kaikki hienoudet paljastuvat vasta kirjan loppumetreillä. Nyt vain kehittämään nykyistä, turhan miesvaltaista yhteiskuntaamme tähän suuntaan, niin maailma pelastuu…

Avainsanat: miehisyys, naisen asema, science fiction, utopiat, yhteiskunta

Ruohojen maa on ruohon peittämä planeetta, jota asuttavat paikalliset, erikoiset elämänmuodot ja maapallolta tulleet siirtolaiset. Siirtolaisten yhteiskunta on jakautunut kartanoitaan asuttaviin aatelisiin, boneihin, ja planeetan ainoassa kaupungissa ja kartanoiden kylissä asuvaan alempaan luokkaan. Aatelisten päätoimena on brittityylinen ketunmetsästys - julmaa touhua, mutta ei ehkä sillä tavalla kuin voisi luulla. Tepper kuvaa tyylikkäästi planeetalle tulevan suurlähettilään ja tämän perheen edustaman erilaisen kulttuurin ja planeetan asukkaiden kulttuurin törmäystä. Lisäksi törmäyskurssilla ovat miesten ja naisten väliset suhteet, uskonnot ja väkivalta.

Mukana on aimo annos Tepperille tyypillistä yllätyksellisyyttä, asiat eivät aina ole sitä, miltä ne aluksi näyttävät. Kirja käynnistyy hitaasti ja saattaa vaikuttaa alkuun hieman tylsältä, mutta tapahtumat kiihtyvät loppua kohden. Tarina on lopulta varsin mukaansatempaava. Planeettaa asuttavat olennot ovat varsin mielenkiintoisia, etenkin kun totuus niistä selviää.

Johanna Sinisalon arvio Ruohojen maasta Aikakoneessa on hyvä.

Avainsanat: kulttuurit, metsästys, naisen asema, science fiction, uskonto, väkivalta