Mark Twain : kaikki arvostelut

Useasti olen miettinyt (enkä edes niin kauhean pienenä), miten hienoa olisi palata menneisyyteen ylivertaisine tietoineen fysiikasta, biologiasta ja lääketieteestä vaikka näin alkajaisiksi, ja olla kaikkia muita parempi. Vuonna 1889 samaa mietti jo Mark Twain.

Laitetaan yksi itsevarma aikansa yleistiedon hallitseva jenkki joutumaan kuningas Arthurin hoviin. Annetaan hänen tehdä mitä lystää. Ainoa uskottavuutta syövä seikka on, että vaikka minä tiedän, ja jenkki tietää, että juna kulkee kiskoilla ja sähke lennätinjohdoissa, olemme kumpikin auttamattomia maallikoita, mitä tulee junanrakentamiseen tai sähköjohdon vetämiseen. Mutta kukapa kunnon viihteeltä uskottavuutta kaipaa; sitä varten on puoli yhdeksän uutiset.

Sitäkin olen pohtinut, mitä menneisyyden peukoloinnista seuraisi. Monien muiden kuvittelijoiden tapaan minä ja Twain olemme sitä mieltä, että katastrofi. Tosin Twain ei lähde arvioimaan nykyisyyden, tai ehkä rinnakkaistodellisuutemme nykypäivien tilaa, vaan tyytyy täystuhoon jo silloisessa ajassa.

Mutta suurin ongelma aikamatkailussa taitaisi olla, miten päästä varmasti takaisin vessapaperin ja lämmitettyjen sisätilojen aikakauteen. Jenkkikin taisi lopulta kyllästyä kehittymättömän maailman dominoimiseen ja yrittää saada itsensä takaisin teollisuudenkatkuiselle 1800-luvulle.

Avainsanat: aikamatkat, keskiaika, valtapelit